Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen johtama eduskunnan tulevaisuusvaliokunta esittää Venäjä-ohjelman laatimista seuraavalla hallituskaudella. Ohjelman tarkoituksena olisi kuulemma parantaa ja laajentaa Venäjä-yhteistyötä.

Jestas sentään. Mitäköhän ne Venäjällä miettivät. Kas kun ei rakenneta Ruotsi- tai Norja-ohjelmaa. Eiköhän Venäjä ole naapuri muiden joukossa. Yhteistyötä on tehty, enemmän tai vähemmän, ainakin syksystä 1809.

Erilaista ohjelmaa ja sopimusta Venäjän kanssa on sortteerattu yllin kyllin. Sen kun vain niitä toteuttamaan. Tosin toteutus taitaa olla enemmän Venäjän tahdosta ja aktiviteetista kiinni kuin meidän, tai muiden.

Kuluttajilla on kohta laajemmat luottomarkkinat, jos EU:n kulutusluottodirektiivistä jäsenmaat pääsevät sopuun. Pikavippimarkkinaa harmonisointi ei koske. Koko ilmiötä ei tunneta kuin meillä, Ruotsissa ja Virossa.

Tutkimusta suomalaisten viehtymyksestä kännykkälainoihin ei ole tehty. Virkamies arvioi lonkalta syyksi suomalaisen tekniikkamyönteisyyden ja sen, että meillä ei niin arvosteta henkilökohtaista kontaktia bisneksessä.

Kun siis suomalaisten ihmiskammo ja jurotus yhdistetään lapsenomaiseen tekniikkainnostukseen, ja päälle laitetaan vielä ripaus suomalaista ostovoimaa, niin hyvin ymmärtää, miksi juuri täällä kännykkävipit ovat niin suosittuja.

Kepuministeri Tanja Saarelalla murhetta riittää miehestään. Voi kysyä, onko Olli Saarela varkauksien harrastelija vai harrastelijavaras, kun keikkoja on ollut jo useita, ja aina niistä tuntuu mies jäävän kiinni. Koskakohan Tanja kyllästyy leikkimään rofen kaa. Polde sai jo mennä.

Pikkuvinkiki (meille) kaikille blogin väsääjille ja blogin väsääjien esimiehille. Kannattaa lukea eilinen Bisquit Iltasanomista. Kun plogilinkitystä lehteen ei saa, täytyy siteerata näin manuaalisesti Seppo Ahtia, joka vierailee Habbo Hotellissa ja etsii sieltä rauhallista soppea kirjoittamiselle. Hotellista löytyy kirjastohuone, mutta siitä on hotellin baarimikon mukaan tullut koko talon rauhattomin paikka.”Sen ovat vallanneet nämä blogisteiksi itseään kutsuvat tyypit. Se on täällä virtuaalimaailmassakin niin, että julkisuudenhalun ja itsekritiikin välisessä taistelussa voittaja on helppo ennustaa”.

Voisiko tuota enää osuvammin sanoa.

EU:n perustuslakisopimuksen ratifioineiden 18 jäsenmaan ministerit pitävät torstaina puolen päivän session Espanjassa. Mistään ei päätetä. Kyseessä on hengennostatuskokous, sillä Saksan liittokansleri Angela Merkel on luvannut viedä perustuslakihanketta eteenpäin EU:ssa.

Ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki (kesk) ei keskiviikkona toimittajien aamukahvitilaisuudessa kertonut, mistä kohtaa perustuslaki pahiten tökkii, ja mitä mahdollisia muutoksia sopimukseen ollaan valmiita tekemään, jotta kansanäänestyksissä sopimuksen hylänneet maat saataisiin siihen mukaan. Ehkä EU vain odottaa ajan kypsyttävän kansalaisten mielet sopimuksen taakse, etenkin kun monet asiat etenevät joka tapauksessa sopimuksen viitoittamaa tietä. Kansaa kun ei voi vaihtaa, vaikka monella poliitikolla halua siihen varmaan olisi.

Lehtomäellä ei ollut muutenkaan hirveästi kerrottavaa toimittajille. WTO-neuvottelut takkuavat, ja maailmankaupassa painopiste näyttää entisestään siirtyvän monenkeskisestä kahdenväliseen sopimiseen. Se tietää jatkuvia kauppasotia ja vahvemman valtaa heikompaan nähden.

EU ei välttämättä ole pelkästään pahoillaan WTO-neuvotteluiden tukoksesta. Maatalouskaupan vapauttaminen on ylituotannosta kärsivälle Euroopalle herkkä asia. Ja vaikka kaikki europellot heilimöisivät tulevaisuudessa biopolttoaineiden raaka-ainetta leipäviljan sijaan, ei sekään automaattisesti viljelijöitä pelasta. Sen jälkeen rajat on suljettava Aasian palmuöljyltä, Brasilian soijalta ja mitä kaikkea halpamaiden bioenergialähteitä niitä nyt onkaan.

Paula Lehtomäen oma ministeriura alkaa olla katkolla. Vaalikaudella puolen vuoden äityisloman pitänyt Lehtomäki kertoi käyneensä ministerirupeamansa aikana 53 maassa, ja olleensa yhteensä yli vuoden päivät ulkomailla, kun kaikki reissut ynnätään yhteen. Silti hallituksen kuopus on valmis valtioneuvoston jäsenyyteen myös vaalien jälkeen, ja sanoi suoraan tavoittelevansa ministerinsalkkua. Hyvän lauluäänen ja hymykuoppien ei pidä antaa hämätä. Lapsenkasvoisesta Lehtomäestä voi vielä kasvaa keskustan oma Angela Merkel.

Intiassa tasavallan presidentin Tarja Halosen matkassa ollut elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti Herlin innostui keskiviikkona STT:n uutisten mukaan kehumaan hallitusta ja presidentti Halosta onnistuneesta vienninedistämistyöstä. Kiitos kertonee tasavallan presidentin ja elinkeinoelämän välien lämpenemisestä.

Nordea varoitteli viime viikolla poliitikkoja sortumasta löyhään budjettipolitiikkaan, vaikka eletäänkin korkeasuhdannetta. Tiukkaa menokehyspolitiikkaa jo pitkään seurannutta vähän nauratti. Enää ei. Keskusta lupaa vaaliohjelmassaan puolentoista miljardin menolisäyksiä palveluihin. Ja energiapolitiikkaa ollaan enenevästi rakentamassa ei suinkaan kilpailun, vaan tukien varaan.

Veronkevennyksiin keskusta käyttäisi vaalikaudella miljardi euroa. Listalta löytyy ruuan arvonlisäveron alentaminen, perintö- ja lahjaverotuksen keventäminen, eläkeläisverotus ja matalapalkkatuen laajennus. Myös tuloverotusta luvataan alentaa, mutta suhdanteiden mukaan. Pelkästään ruuan alvin pudottaminen 12 prosenttiin maksaisi 450 miljoonaa euroa. Perintö- ja lahjaveron tuotto on noin 500 miljoonaa euroa. Siinä jo miljardi onkin.

Jos menoja lisätään ja verotusta kevennetään yhtä aikaa, on finanssipolitiikka silloin löysää. Jos maa elää muutenkin korkeasuhdannetta, ruokkii budjettitalous ylikuumenemista. Tästä on kokemuksia, ja enempi murheellisia. Jos taas palkkaverotus pidetään suhdannesyistä kireänä, haudataan kaikki globalisaatioselvitysten suositukset, jotka pitävät kovaa palkkaverotusta meillä rakenteellisena ongelmana. Samalla tulisi haudatuksi tulopolitiikan malttilinja. Ostovoimaa alettaisiin hakea palkankorotuksista.

Vaalien jälkeen arki on ankea. Seuraavalla eduskuntakaudella päättäjien pöydälle ropsahtaa muun muassa peruspalveluohjelma, joka tietää rankkoja maksunkorotuksia peruspalveluihin. Selvitysten mukaan ne on tehtävä, jos ylipäätään julkiset palvelut halutaan jotenkin turvata. Ohjelma sysättiin häveliäästi vaalien yli, vaikka esitykset oli jo kirjattu vuoden 2006 budjettikirjan perusteluihin.

Voi tietysti olla, että esimerkiksi nykyhallitus jatkaessaan hautaisi ehdotukset. Tiedä sitten, miten  käy kuntatalouden, ja julkisten palveluiden ylipäätään. Tai voihan se olla, että se mikä kansaneläkkeen tasokorotuksena toisella kädellä annetaan, toisella hoivapalvelumaksuissa takaisin otetaan.

Sosialidemokraatit rummuttivat karismaattisen johtajansa Paavo Lipposen aikaan eduskuntavaalien pääministerivaaliluonnetta. Nyt demarikellossa ääni on muuttunut. Puolueen pää-äänenkannattajan mukaan henkilöpeli saa väistyä asioiden tieltä. Miksiköhän?

Eduskunnan talousvaliokunta huolestui hallituksen päästökauppaehdotuksesta, koska se leikkaa kaukolämmön päästöoikeuksia parikymmentä prosenttia ja uhkaa nostaa kaukolämmön hintaa. Kaukolämpö on ympäristöystävällinen tapa tuottaa lämpöä, koska siinä lämpö syntyy sähköntuotannon kylkiäisenä. Polttoaineen energia hyödynnetään jos nyt ei sata-, niin ainakin 90-prosenttisesti. Lämpö ei karkaa harakoille.

Suomi joutuu komission päätöksen takia leikkaamaan hiilidioksidipäästöistään viidenneksen vuosina 2008-2012. Hallituksen tehtäväksi jäi kurjuuden jakaminen eri teollisuustoimialoille. Se päästi raskaan teollisuuden pienimmillä leikkauksilla, koska siellä kustannuksia ei voi siirtää suoraan hintoihin kansainvälisen kilpailun takia. Energiasektori joutui tiukimmalle. Lauhdevoimaloiden päästöoikeuksista lähti kaksi kolmasosaa, kaukolämmöltä viidennes.

Tilanne tietysti näyttää kurjalta energiasektorin osalta. Toisaalta päästöoikeuden hinta on aina lopputuotteessa tuli päästöä tai ei. Suurimman hyödyn keräävät ne, jotka tuottavat energiaa halvimmalla tuotantomuodolla eli vedellä, mutta saavat lopputuotteesta markkinoiden mukaisen maksimihinnan. 

Tosiasia lieneekin, että kunnalliset energialaitokset joutuvat tyytymään matalampiin voittomarginaaleihin hinnankorotusten sijaan, koska kuntien voi olla vaikea nostaa lämmönhintaa ja toisaalta talokohtainen lämmitys voi lisätä suosiotaan.

Talousvaliokunta näytti myös unohtaneen, että samainen lakiesitys antaa kaukolämpö- ja lauhdevoimaloille aivan toisenlaiset mahdollisuudet käyttää Kioto-mekanismeja täydennyspäästöjen hankintaan mitä se antaa muille. Kaukolämpösektorilla lisäysprosentti on 15, lauhdepuolella peräti 35. Tällä kompensoidaan leikkauslinjan tiukkuutta.

Valiokunta tyrkkäsi lain kylkeen ponnen, jonka mukaan hallituksen on selvitettävä lain vaikutukset kaukolämpösektorille ja ryhdyttävä toimiin sen toimintadellytysten turvaamiseksi. Moni kansanedustaja, joka istuu eduskunnassa painamassa nappia ponnen puolesta, istuu kunnanvaltuustossa jakamassa kunnallisen energiayhtiön voittorahoja -kuntalaisten hyväksi toki tietenkin. 

Pääministerigallup torstain Helsingin Sanomissa oli jälleen tylyä luettavaa demareille. Puolue tavoittelee suurimman puolueen asemaa maaliskuun eduskuntavaaleissa saadakseen takaisin pääministerin paikan, mutta puheenjohtaja Eero Heinäluoma on kaikkea muuta kuin kansan suosikki. Gallupissa hänen kannatuksensa seuraavaksi pääministeriksi oli alhainen (12 prosenttia kaikista vastaajista) eli paljon alle puolueen kannatuksen.

Moni Sdp:tä äänestävä suomalainen kannattaa jatkoaikaa keskustan Matti Vanhaselle hallituksen johdossa. Punamultahallituksen jatkaminen näyttää melko todennäköiseltä tämänkin mittauksen perusteella, mutta suurimman puolueen ja pääministeripuolueen asemasta käydään tiukka kisa Sdp:n ja keskustan kesken.

 Sdp vaikutti vielä viime vuoden lopulla nousevan vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Deittisählääjä Vanhasen kannatus puolueensa vanhoillisissa piireissä rakoili, ja demarien ja ay-liikkeen yhteinen vaaliloppukiri on tunnetusti hurja. Nyt voi hyvinkin käydä toisin, jos Vanhasen suosio tuo niukan mutta ratkaisevan voiton keskustalle.

Suomalaiset pitävät Vanhasta mukavan oloisena, ahkerana ja rehellisenä ja samaan aikaan ujona ja kömpelönä – siis oikein perinteisenä suomalaisena miehenä. Hänen ominaisuuksiensa heikot puolet tulivat esiin viimeistään Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Vanhasen varovainen virkamiestyyli on hallituksen johdossa suoranaista ylivarovaisuutta, joku voisi puhua linjattomuudestakin. Vanhanen ei ota jämäkästi kantaa, joten muut avainministerit toimivat jopa omin päin. Tämä sisäisen työskentelyn ongelma ei välity kansalle. Vanhasen jatko ei siis lupaisi hyvää tulevien uudistusten rohkealle suunnittelulle ja rivakalle läpiviennille.

Heinäluoma ei pääse millään eroon kovaotteisen lobbarin, ay-jyrän ja pelurin maineestaan. Se mikä on SAK:n johtajalle tai puoluesihteerille eduksi, on puoluejohtajan, pääministerin tai muun kokoavan hahmon roolissa iso miinus.

Heinäluomasta voi tulla pääministeri, voi tulla ministerinä kehittyessään jämäkkä päättäjä ja uudistusten läpiviejä, mutta kansakunnan isähahmoa hänestä ei tule millään. Liekö tarvetta.

Monet aikaisemmatkaan pääministerit eivät ole olleet tippaakaan valtiomiestyyppejä, siis nousseet ajamaan muitakin kuin omia ja oman ryhmänsä etuja. Heinäluoman tyyli muistuttaa jonkin verran ex-pääministeri Esko Ahoa, joka ylimielisyydessään ja pelihalussaan välillä unohti pääministerin roolin hallituksen yhtenäisyyden takaajana ja valtiovarainministerin tukijana.

Perlos ilmoitti panevansa pillit pussiin Suomessa parahiksi vaalien alla. Yhtiön lähtö on isku Pohjois-Karjalalle. Alueen työttömyysaste uhkaa nousta pariinkymmeneen prosenttiin.

Poliitikot julistivat hätäapua alueelle. SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma sanoi valtiovallan nimeävän Joensuun seudun äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, mikä varmistaa sille valtion tuet. 

Muutaman miljoonan tukirahalla ei teollisuuslaitosta korvata. Kipuraha on kuin ankka-laastarin laitto märälle haavalle. Se antaa kuvan välittämisestä ja hoivasta, mutta putoaa pois, kun selkänsä kääntää. Silti psykologista signaalia ei pidä aliarvioida. Se auttaa kivun sietämistä ja tuo turvallisuuden tunnetta.

Globalisaation pyörityksessä kansa on kuin mikkihiiri merihädässä. Se odottaa Suomen joutsenelta pelastusta voihkien, oi meripeikko, olen niin heikko, pelasta auta oi… Eikä Suomen joutsen voi sanoa, että piruako tässä tekemään, kauho minkä pystyt, ja yritä pitää se kummitus loitolla melan mitalla.

Globalisaation vastustajille Perloksen lähtö on mannaa. Se on kuin vaalialttarille heitetty veriuhri, esimerkki kansainvälisestä kapitalismista, jolle pieni ihminen on ensisijaisesti tuotanto- ja kustannustekijä, toissijaisesti kuluttaja ja kolmanneksi ei mitään. Poliittisesti tapahtuma hyödyttää säilyttäjiä, ei uudistajia.

Perloksen tarinaa voi lukea myös toisin. Yhtiö puskee rakennemuutoksesta toiseen hyödyntäen tuet ja halvan työvoiman kaikkina eri vuosikymmeninä. Se ratsastaa kännykkäbuumin aallonharjalla, menestyy, ja laajentaa toimintaansa muille maille. Se on tarjonnut työtä ja luonut hyvinvointia Suomessa 60 vuotta, ehkä se tekee sen muualla seuraavat 60 vuotta.

Epävarmoina aikoina ihmisillä on suuri kiusaus takertua vanhaan. Menestys tulee kuitenkin vain luomalla uutta. Perloksen tarinan yhtenä opetuksena voi olla myös se, että kannettu vesi ei loputtomiin pysy kaivossa. Paikkuuaineitten päälle pysyvää ei rakenneta.

Konsensus-Suomi riehaantuu aina ennen vaaleja. Demarit nostavat porvarihallituskummituksen tikun nokkaan. Soppatykit pistetään sojottamaan Hakaniemestä etelään päin. Väki lyyhistyy jo etukäteen itkemään kolmikannan hautapaadelle. Demarit yritetään kammeta vallasta, ja ihan vaalituloksesta piittaamatta. Voi itku.

Yhtä riehakasta on porvaripuolella. Toistensa pahimmat pääkilpailijat, arkkiviholliset kokoomus ja keskusta, halivat toisiaan niin, että rutina kuuluu. Sosialidemokraatteihin otetaan hajurakoa. Niistä leivotaan taas punaisia, vaikka nuorimmat äänestäjät eivät edes ymmärrä, mistä on puhe. Kansalaissotaa käydään kaksi kuukautta. Sitten luurangot tuupataan takaisin kaappiin, ja  maan asioita aletaan hoitaa entiseen malliin muina miehinä, virkamies- ja korporaatiojohtoisesti. Aktiivit on kuitenkin saatu herätetyiksi vaalityöhön ja kansa uurnille. Demokratia toimii. Maassa kaikki on hyvin.

Presidentin valtaoikeudet nousevat ennen vaaleja keskusteluun yhtä varmasti kuin porvarihallituksen peikko. Niin pieneksi valtaoikeudet eivät ilmeisesti voi kutistua, etteikö niistä leivota isoja otsikoita.

Ennen vanhaan sosialidemokraatit olivat valmiit parlamentarisoimaan presidentinvallan, porvarit, nuo entiset kuningasmieliset eivät. Sitten demarit tajusivat ikuisen nautintaoikeutensa presidentinvirkaan. Porvarit ymmärsivät saman. Ja puolueiden kannat heittivät häränpyllyä. Kannattaisi katsoa EU:n perustuslakia ja peilata omaa valtiosääntöä sitä vastaan. Presidentin valta ei istu valtionpäämiehille kaavailtuun vallanlisäykseen, koska presidentille ei voi antaa epäluottamuslausetta niin kuin hallitukselle. Vahvaa presidenttiä ei myöskään tarvita torppaamaan vallankumousta kuten viime vuosisadan alussa. Duunin hoitaa EU instituutioineen, jos ylipäätään joku täällä ylipainoisten onnelassa jaksaa nostaa takalistonsa soffalta kapinoidakseen.

Sähköä tulee, kun pistää töpselin seinään. Sen tietää lapsikin. Mutta mistä kaikesta sähkö on tehty? Ydinvoimasta, hiilestä, polttoöljystä, turpeesta, puusta, vedestä, auringosta ja tuulesta. Niistä kaikista sähkö on tehty.

Keskustaa on lyöty sen huojuvista ydinvoimakannoista niin, että sääli pukkaa puseroon. Turha surra. Viidennen ydinreaktorin hintana keskusta onnistui pusertamaan sellaiset tuet ja tukilupaukset bioenergialle, että vain tukisukka pysyy pyörimättä jalassa. Pikkuvinkkinä kepulle, että kuudennelle reaktorille vasta hintalappua kannattaakin panna. Metalliliitosta, teollisuudesta ja sitä myöten eduskunnasta löytyy taatusti niin paljon ydinvoimauskovaisia, että rapsille, rypsille, ruokohelpelle ja muille mahdollisille bensa(s)kasveille ei voi liikaa paketissa pyytää, vaikka kuinka yrittäisi. Ja turha pelätä ainakaan monen huutelevan, että keisarilla ei ole vaatteita tai ainakin kuteet ovat helkutin kalliit, koska bioenergiasta on tullut Eurooppa-tason poliittinen mantra, jota Eurooppa hyrisee vielä omissa hautajaisissaankin.

Vanhustenhoito nousi kansalaisten keskeiseksi tyytymättömyyden aiheeksi Kunnallisalan kehittämissäätiön viime syksynä tekemässä kyselytutkimuksessa. Vanhukset, terveydenhoidon tuskat, energia-asiat ja ilmastokysymykset ovat viime kuukausina olleet vahvasti esillä lehtien yleisönosastoissa ja pääkirjoituksissa. Ei siis ihme, että puolueiden vaalipäälliköt mainitsivat nämä asiat maaliskuun eduskuntavaalien pääteemoina sunnuntain Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa.

Vasemmistoliitto aikoo haastaa hallituksen työllisyysasioissa. Tiedä sitten, miten hyvin tuo teema vetää kannattajia uurnille, kun työllisyys on päättyvällä vaalikaudella tilastojen mukaan parantunut roimasti. Toisaalta onni ei ole edelleenkään jakautunut järin tasaisesti työmarkkinoilla. Työvoimapulapuheiden vastapainoksi Perlos ilmoitti maanantaina yt-neuvotteluista, joissa on esillä lähes koko Suomen henkilökunnan irtisanominen!

Vielä viime kesänä julkisuudessa käytiin lähes kilpalaulantaa, mitä veroja pitäisi lähiaikoina laskea: ruuan arvonlisäveroa, perintöveroa, tuloveroa vai mitä vai kaikkia? Perintöveron poisto pienempien perintöjen osalta tai ainakin yrittäjien sukupolvenvaihdoksista taitaa edelleenkin olla suosituin yksittäinen kohde, jos poliitikoilta kysytään.

Verokeskustelu on jonkin verran hiljentynyt, kun Sdp on käynnistänyt oman kampanjansa. Suurimman puolueen asemaa tavoitteleva Sdp ratsastaa vaaleissa tietysti hyvinvointivaltion puolustajana ja herättelee omia kannattajiaan porvariyhteistyön möröllä.

Neljä vuotta sitten äänestäjiin vetosivat parhaiten lupaukset hyvinvointipalveluiden parantamisesta. Kokoomus jäi vähän yksin veronkevennysvaatimuksineen. Vaalikaudella punamultahallitus kevensi valtionverotusta sitäkin enemmän – aluksi elvytyksen ja sitten verokilpailun ja tupon vuoksi. Jäävätköhän ensi vaalikaudella veronkevennykset vähäisemmiksi, kun niitä ei nyt vastusteta vaalikampanjoissa?

Seuraavan eduskunnan on pakko käsitellä energia-asioita. Vaikka rahat olisivat kuinka tiukassa, jotain hallituksen ja eduskunnan on myös tehtävä jotain terveydenhuollon ja vanhustenhoidon edes näennäiseksi parantamiseksi – kuntiakin on patistettava näissä kysymyksissä.

Ensi vaalikauden suurimpien teemojen ennustaminen on vaikeaa. Vaalitaistelun lupaukset ja linjaukset ovat paljolti toista kuin vaalikauden mittaan esiin nousevat kiireelliset asiat tai kärjistyvät ongelmat. Punamultahallituksen viime vuonna tekemä laiha kompromissi ei alkuunkaan korjaa kuntasektorin ongelmia. Kuntatalouden tuskat pahenevat, perusterveydenhoitoakin pitää uudistaa ja kuntafuusioiden tarve voimistuu.

Kunta-asioiden lisäksi turvallisuuspolitiikka luultavasti nousee isompaan rooliin vaalikaudella kuin vaalikamppailussa.

Entäpä jos suhdanteet ehtivät heikentyä tuntuvasti vaalikauden mittaan? Silloin nousee taas esiin kysymys talouden elvytystoimista, työllisyystilanteen parantamisesta ja julkisen talouden kestävyydestä. Tai hyvien aikojen jatkuessa ammattityövoiman pula voi kärjistyä sietämättömäksi Etelä-Suomessa.

Olivat vaalikamppailun teemat mitä hyvänsä, äänestäjän kannattaa onkia selville ehdokkaansa näkemykset muistakin mielestään tärkeistä kysymyksistä. Mikä on ehdokkaan kanta kuntien yhdistämiseen? Onko hän samaa mieltä sotilaallisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta kuin äänestäjä itse? Parempi onkia selville ennen äänestyspäätöstä kuin katua valintaansa vaalien välillä.