Miten maksuton tuo rahaa?
Jussi kysyi blogimerkintäni kommentissa, että miten voimme ilmaispalvelulla ansaita. Hyvä kysymys. Emme ole alkemistejä, emmekä ole keksineet ikiliikkujaa.
Yksi asia on mediassa aina varmaa: jos ei ole yleisöä, ei ole tuloja. Nyt Taloussanomien verkkokävijöiden määrä on karkeasti kolminkertaistunut alkusyksystä. Viikkokävijöitä on 150 000 - 170 000. Taloussanomien kolme verkkosaittia vetää 230 000 - 240 000 eri viikkokävijää.
Ilmoittajat maksavat kontakteista. Mitä suurempi lukijamäärä meillä on, sitä kiinnostavampi yhteistyökumppani olemme. Kävijämäärä kasvaa, jos palveluumme on helppo tulla (ei rekisteröintejä, ei maksullisuutta) ja sieltä saa tiedot nopeasti ja selkeästi. Näin me uskomme menestyvämme. Alku on ainakin ollut lupaava.
Yksi mielenkiintoinen esimerkki: Yhdysvalloissa New York Times ja Washington Post valitsivat eri strategian. New York Timesin sivut ovat ainakin pääosin maksulliset, Postin maksuttomat. Kun New York Times muutti sivunsa maksullisiksi, lehti menetti runsaasti verkkokävijöitä. Samalla lehti menetti mainostuloja niin paljon, että tilausmaksut eivät lovea paikanneet.
On aina mahdollista, että tulevaisuudessa palvelussamme voi olla rekisteröitymistä tai maksullisia osioita, mutta maksuttomuus säilyy ainakin nykyisessä laajuudessaan. Emme syö leipäpuumme juuria, sen sijaan kasvatamme uusia puita.
Lähetä
Kiitokset hyvästä vastauksesta, jota jo ehdin kaipaamaankin.
http://alvari.typepad.fi/ajatus/2006/11/taloussanomien_.html
Sitä olen kuitenkin miettinyt, että jos tiedotusväline, nykyisin kai puhutaan mediasta, pyrkii alustariippumattomaksi, eikö sen pitäisi etsiä yhtenäistä rahastustapaa eri alustoille: lehdelle, nettisivuille, podcastille jne. Nyt lehden tilaajille helposti tulee varmaan mieleen, että he maksavat tilausmaksuissaan yritykset murtautua uusille alustoille?
“…Nyt lehden tilaajille helposti tulee…”
Tuskimpa vaan, ne jotka tarvii paperiversion, ne sen myös tilaavat olipa nettiversiota tahi ei. Marginnaliryhmissä pieniä muutoksia saattaa tosin olla. Mutta niitähän ei yksikään fakiiri ole vielä saanut yhytettyä. Sanoisko vaan että se on pelin henki.
Tallaiselle palvelulle täytyy laskea se arvo jonka jo wanha sanonta toteaa: “Huono kerrotaan (13) kolmelletoista ja hyvä (3) kolmelle.”
Bisneksen tekijän omalle vastuulle jää kumman luvun valitsee.
Jos wielä jossakin sattuu leijumaan joku maalaisjärjen ripe, niin siltä kyllä kannattaa varmistaa, että onko nyt ihan varmasti suurempi parempi.
Jussin huomio siitä, että pitäisi löytää yhteinen rahastustapa eri alustoille, on hyvä. Siihen suuntaan tullaan varmasti menemään, mutta ei aivan heti.
Verkko on edelleen kuluttajien mielessä maksuttoman tiedon lähde. Toistaiseksi on vaikea saada merkittäviä kävijämääriä ja mainostuloja, jos palvelu on maksullinen.
Kuten kirjoitin, tulevaisuudessa kehittyy varmasti muitakin sisältöjä, joista lukijat ovat valmiita maksamaan. Silloin on järkevää mennä kokonaisasiakkuuteen.
Harmaasuden mielestä verkkomedia ei nosta lehden tilausten määrää. Voi olla, että ei kaikissa ryhmissä nostakaan. Uskon kuitenkin, että on verkkokävijöitä, jotka ryhtyvät myös lehden lukijoiksi. Jos on tyytyväinen verkkopalveluun, miksei kokeilisi lehteäkin.