Elämän ja kuoleman kysymys
Onko journalismi kuollut? Siis perinteinen, sanomalehtien, radion ja television journalismi. Onko uusi verkkomedia jo ottanut voiton?
“Ei!”, huudahtivat kuin yhdestä suusta perinteiset kustantajat Davosin talouskokouksessa. He uskovat, että tarvitaan edelleen faktoja, luotettavia ja tarkistettuja faktoja. Mielipiteitä on verkko sakeana, mutta oikeasta tiedosta on pulaa. Siksi perinteinen media menestyy. Laskevista levikeistä ja katsojaluvuista huolimatta se saa lisää yleisöä verkkoversioiden kautta.
Verkko on joka tapauksessa tönäissyt perinteisen toimittajan portilta, jossa hän on vartioinut, että mitä tietoa jaetaan. Tieto leviää usein nopeammin ”epävirallisesti” verkossa kuin perinteisten medioiden kautta. Verkossa leviää tietoa, josta verkon käyttäjät ovat kiinnostuneita. Usein on vielä niin, että pieni ryhmä ylläpitää ja suuri yleisö lukee. Wikipedia on hyvä esimerkki.
Kustantajat olivat myös vakuuttuneita, että perinteisen median tehtävä on olla siellä, missä oikeasti tapahtuu. Kun Irakin sota alkoi, siitä raportoi tuhat toimittajaa. Nyt Irakissa on kaikkiaan 80 toimittajaa. Heidän varassaan on se, mitä maailma Irakin tilanteesta saa tietää. Irak ei ole kansalaisjournalismin paikka; siellä eivät turistit kuljeskele kännykkäkameroiden kanssa.
Vaikka perinteinen media puolustautui vakuuttavan oloisesti, jäi epävarma jälkimaku. Verkko haastaa vahvasti. Erityisesti on mietittävä, miten samat toimitukset pystyvät tekemään uutta ja vanhaa. Sitähän mekin kehitämme Taloussanomissa.
Tuttu juttu on se, että verkon ansaintamallit ovat kehittymättömiä. Usvasta alkaa selkeästi erottua järkeviä toimintatapoja. Google on yksi esimerkki, mutta ei välttämättä ainoa oikea. Jo nyt monet yritykset tarvitsevat verkossa paljon rajatumman ja selkeämmän kohdeyleisön kuin Google voi tarjota. Siinä on perinteisen brändin mahdollisuus verkossa. Tunnetulla brändillä on hyvä yleisö.
Otsikon kysymykseen vastasi yksi kustantaja: oikea vastaus ei ainakaan ole tehdä itsemurha.
Lähetä
