31. marchta 2007
Viisi uutta vaatimusta
Aika harvoin johtamisesta puhutaan kilpailuetuna. Hyvä johtaminen voi kuitenkin olla yritykselle kilpailuetu siinä missä tuotantoon, rahoitukseen tai jakeluun liittyvät asiat.
Talent Partnersin perustaja ja osakas Kari Kasanen on haastattelut lukuisia suomalaisia yritysjohtajia siitä, millaisia henkilöitä pitäisi johtotehtäviin lähivuosina saada. Johtamista käsitellään vieläkin yksittäisen henkilön sankaritekona. Kasasen mukaan nyt eletään johtamisessakin nöyryyden ja tasa-arvon aikakautta. Viime aikoinahan on opittu, että nöyryys on valttia. Sitä hoetaan politiikassa ja johtamisessakin.
Tulevaisuuden johtajalla pitää olla aikalailla toisenlaiset taidot kuin aikaisemmin. Ykkösvaatimukseksi nousivat vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Siinähän suomalaisilla on paljon opeteltavaa.
Toiseksi on osattava joustavasti toimia erilaisissa rooleissa eri tilanteissa ja tehtävissä. Silloin henkilökohtaiset ominaisuudet korostuvat.
Kolmas vaatimus on tälle ajalle kovin tyypillinen: on siedettävä epävarmuutta. Suomalainen julkisuus on kertonut suurista henkilöstövähennyksistä maailman sivu, mutta 2000-luvulla on totuttu siihenkin, että johtajat lähtevät omasta tai omistajan aloitteesta.
Sitä paitsi merkittävää on, että Suomessa on yhä enemmän yrityksiä ulkomaisessa omistuksessa. Tytäryhtiötalous näkyy: päätökset tehdään Suomen ulkopuolella ja suomalaisjohtajilla on yhä vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa suurin linjoihin. Silloin myös epävarmuus kasvaa.
Samaan tahtiin on kadonnut myös henkilöstön turvallisuuden tunne. On pakko oppia toimimaan matriisiorganisaatiossa, raportoimaan useammalle esimiehelle ja totuttelemaan yhä uusiin omistajiin. Uusi omistaja onkin yhä useammin jokin pääomasijoittaja eikä alan teollinen ostaja. Pääomasijoittajat eivät varsinaisesti rauhoita ilmapiiriä henkilöstön keskuudessa.
Neljänneksi tulevaisuuden johtajan on hallittava verkostot ja kokonaiskuva. Verkostot ovat henkilökohtaisesti tärkeitä, ja samalla tärkeitä yrityksen toiminnalle.
Viides on henkilökohtainen maine ja eettisyys. Tämä on yhä kasvava vaatimus. Sen on oppinut moni suomalainen poliitikko ja johtaja. Vaalien alla oikeusministeri Leena Luhtanen (sd.) joutui oikeasti pohtimaan mainettaan ja ukkopahansa tekosia.
Taitavimmat hallitsevat maineensa ja osaavat käsitellä mediaa. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) näyttää kehittyvän siinä päivä päivältä yhä taitavammaksi. Raitis pääministeri lähti tuskin sattumalta kapakkakierrokselle Merikukka Forsiuksen (vihr.) kanssa. Sattumalta molemmat iltapäivälehdet saivat tiedon tapahtumasta.



