Nelituntinen työviikko?
Timothy Ferrissin The 4-Hour Workweek: Escape 9-5, Live Anywhere, and Join the New Rich -kirja on yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista ja luetuimmista business/tuottavuuskirjoista. 
The 4-Hour Workweekin ydinviestit ovat houkuttelevia (katso video). Meitä kehotetaan unohtamaan vuositulot ja keskittymään tuntiansioiden ja vapaa-ajan maksimointiin. Näihin tavoitteisiin päästään, kun irtaudutaan konventiopeloista ja toteutetaan Ferrissin määrittelemä kolmiportainen ohjelma.
Ensimmäisellä tasolla työpäivästä ja elämästä ylipäänsä poistetaan kaikki ”turha” (kuten uutisten seuraaminen). Toisella portaalla automatisoidaan päivittäistä elämää ulkoistamalla ja teettämällä töitä muilla. Lopuksi pyritään irtautumaan paikasta (extreme-etätyö!).Â
Lopputuloksista nautitaan esimerkiksi jäämällä lyhytaikaisille minieläkkeille nauttimaan elämästä, rahan juostessa pankkiin.
Periaatteessa näistä asioista (tai ainakin lopputuloksesta) on jokainen ihminen kiinnostunut jossakin elämänsä vaiheessa. Enkä ole tässä asiassa poikkeus.Â
Niin paljon kuin töitä, ystäviäni ja kotimaatani rakastankin, ei sellaista viikkoa taida olla, jolloin en unelmoisi omasta saaresta ikuisen auringonpaisteen, puhtaanvalkoisen hiekan ja terveen, eläväisen koralliriutan ääreltä.
Mutta asian käytäntöön vieminen onkin toinen juttu.
Yksi ongelmista on Ferriss itse. Mies on nuori, aktiivinen sinkku, älykäs ja kokenut yrittäjä. Mies on myös palkittu (?) Wired-lehdessä nimeämällä hänet kaikkien aikojen parhaaksi itsensä markkinoijaksi. Ja kovasti pitämässäni Fast Companyssä yhdeksi viime vuoden innovatiivisimmista liikemiehistä.
Hänenkaltaisiaan meistä muista on aika harva.Â
Toinen ongelma on – hyvässä ja pahassa – ainakin useimpiin tuntemiini suomalaisiin etsattu protestanttinen työetiikka. Sitä taustaa vasten Ferrissin ajatukset tuntuvat vain aivan vääriltä: Eihän asiat noin voi – tai ainakaan saisi – mennä. Mutta samalla on vaikea unohtaa minkäväristä ruohoa Ferrissin ja oman tontin välisen aidan takana kasvaa, kun sinne kerran pääsi kurkkaamaan.
Luin Ferrissin kirjan heinäkuisella kesälomallani Italiassa, yli vuosi kirjan julkaisemisen jälkeen. Kirja on helppolukuinen, hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava. Luin sen päivässä. Kirja ja sen sanoma on kiusannut minua siitä lähtien: Vaikka olen auliisiti suositellut sitä ystävilleni luettavaksi, olen nykyään lähinnä ärsyyntynyt kirjasta.Â
Eniten tässä ärsyyntymisessäni ärsyttää se, että olen joutunut kohtaamaan oman näennäisradikaaliuteni rajat.
Olenko sittenkin tavallinen vellihousu, kun booooring yhdeksästä-viiteen-elämä tuntuu ”oman elämän ulkoistamista” ja ”minieläkkeelle hyppäämistä” kiinnostavammalta?Â
Vai olisiko minun pitänyt vain uskoa takakannen varoitus: Älä lue tätä kirjaa, jos et halua lopettaa duunejasi.
P.S. Basam Books on vastikään julkaissut kirjan suomeksi nasevalla nimellä 4 tunnin työviikko – Unohda yhdeksästä viiteen elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi.Â
Tagit: 4-Hour Workweek, timothy ferriss
Lähetä
Minusta teos on hyvä irtiotto, mutta koska itsekin kuulun niihin, joille työ on myös samalla harrastus, en pysty täysin ottamaan sen sanomaa omakseni. Jos nyt käyttää illat viikonloput ideoimalla seuraavaa ”suurta” projektiaan, ja askartelemalla uusien tekniikoiden parissa, mitä sitten tekisi eri tavalla minieläkkeellään?
No ideoisi ja askartelisi siellä saarella, ehkä paremmilla välineillä, mutta kuitenkin.
Itse luin kirjan vuosi sitten kesällä. Kuukausi sen jälkeen irtisanouduin päivätyöstä ja jäin kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Eli takakannen varoitus kannattaa ottaa tosissaan! :)
Kirja on hyvä motivaattori. Sen eri portaita ja ohjelmia en käynyt läpi, vaan luin kirjan poimien itseäni kiinnostavat aiheet.
Neljään viikkotyötuntiin en ole pyrkinytkään, mutta vapaus ajasta ja paikasta on mahtavaa! Muutenkin kirjan idea, että eläkkeen odottamisen sijaan kannattaa elää nyt, on tärkeä ja valitettavan monille kaukainen ajatus.
Ferris luultavasti tekee todellisuudessa töitä koko ajan. Kun yhden bisneksen saa sujumaan 4 tunnin viikolla, onkin aika siirtyä tästä hommasta minieläkkeelle, jonka päivät täyttää valmistelemalla seuraavaa hanketta ja kirjoittamalla edellisestä kirjaa. On kuitenkin nerokkaasti onnistunut iskemään siihen arkaan kohtaan, joka useimmilla tietotyöläisillä taitaa olla: Työn ja vapaa-ajan raja on vain utuinen tuherrus ja ehkä joskus käy mielessä epäilys koko touhun mielekkyydestä. No, taitaa olla pakko lukea tuo kirja tai ainakin kaivaa hemmon nettisivu esille – onnistui siis ärsyttämään minutkin uteliaaksi…
Luin kirjan toissa kesänä. Kirjan innoittamana lopetin TV:n katsomisen ja sanomalehtien lukemisen. 18 kuukautta myöhemmin olen ihan yhtä hyvin (tai huonosti) mukana maailman menossa kuin ennenkin, ja olen päivittäin helpottunut siitä että aikaisempi 2-3 tunnin päivittäinen uutissavotta on historiaa.
Voin hyvin kuvitella millainen palkkataso tällä neljän tunnin profeetalla on. Kyllä minäkin siirtyisin neljään tuntiin, jos saisin pitää nykyisen palkkani.
Epäilen vain, etteivät yritykset pystyisi tuplaamaan tuntipalkkoja/tuottavuutta.
Kuuntelin äänikirjan pari vuotta sitten ja luen kirjaa parhaillaan – taas.
Ei siinä kyllä mikään auta, kirja todella motivoi laittamaan oman elämän ajattelun kuvioita uusiksi. Lopetin myös itse uutisten seuraamisen. Televisiosta ja netistä seuraan kyllä edelleen kiinnostavimmat sarjat. Ei siitä viihteestä tarvitse kokonaan luopua. Mikä sitten itselle on viihdettä – on jo eri asia.
Kirjan luettuani havahduin hiukan siihen, että palkkatuloilla harva tässä maassa rikastuu tai kerryttää itselleen mittavan potin, josta nauttia sitten lähempänä seitsemääkymmentä ikävuotta. Elämä on tässä ja nyt. En aio elää jonkinlaisessa velkasuhteessa tai orjuudessa seuraavia vuosikymmeniä, korjatakseni sadon sitten myöhemmin. Niin, ajat muuttuvat.
Muutama huomio jo jätettyihin kommenteihin: mun mielestä kommentin jättäneistä Jani on ymmärtänyt jutun juonen. Kaikkea kirjassa ollutta tietoa ei tarvitse omaksua, vaan poimia sieltä ne parhaat vinkit, jotka omaan elämään istuu.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille.
Lankesiin aikanaan hypeen täysillä ja tilasin kirjan Amazonista heti kun niitä sai. Pidin siitä kovasti, vaikka suurin osa ideoista oli melkoisia itsestäänselvyyksiä: elä nykyhetkessä, tee vain tärkeitä asioita, elä länsimaisilla rahoilla herroiksi kaukomailla jne.
Bisnespuoli kolahti kovimmin. Jenkeissähän on uskomaton määrä ihmisiä, joiden pääelinkeino on eBay-myynti tai yksityinen verkkokauppa. Varsin pienellä alkupääomalla saa jo aloitettua bisneksen, joka ei juuri vie vapaa-aikaa, mutta takaa tasaiset tulot. Suomi on vasta heräämässä koko hommaan. Siitä kertoo osaltaan myös se, että 4HWW:n suomiversio julkaistiin vasta nyt. Odotan mielenkiinnolla koska esimerkiksi Huuto.net-kauppiaiden määrä lähtee nousuun.
Suosittelut kirjalle täältäkin.