Esivaalitauolla tekee mieli vielä palata Barack Obaman kampanjanäkymiin. Jokaisen talousuutisen ja mielipidekyselyn jälkeen ne näyttävät vähän valoisammilta. Numerofiilien kannattaa tutustua The New York Times Magazinen tuoreeseen vaalianalyysiin. Joskus tekee kuitenkin myös hyvää vain haistella tuulia. Lue merkintä »

Olemme Tuomaan kanssa jättäneet republikaanien esivaalit vähemmälle huomiolle viime kirjoituksissa. Helmikuu on hiljainen esivaalikuukausi, ja Mitt Romneyn voitettua Floridan kilpa näytti joka tapauksessa asettuneen raiteilleen. Kuinkas sitten kävikään - Iowan jälkeen matalalentoa harjoittanut Rick Santorum iski jokseenkin puskista ja voitti Minnesotan, Missourin ja Coloradon samana päivänä. Kuka on tämä mies? Lue merkintä »

Professori ja politiikan kommentaattori Thomas Schaller kävi perjantaina Helsingissä kertomassa näkemyksiään presidentinvaaleista. Schaller opettaa Marylandin yliopistossa ja kynäilee mm. Baltimore Suniin. Saipa hänen kirjoituksiaan ennen lukea myös usein mainostamastamme sittemmin New York Timesiin siirtyneestä FiveThirtyEight-blogista. Lue merkintä »

Vallan kääntöpuolessa ja West Wingissä on molemmissa kohtaus, jossa turhautunut presidenttiehdokas puhuu hiekkaan piirtämästään viivasta. ”You get into this thinking to yourself that you’d play by your own rules. And then, bit by bit, you chip away at them, until you can’t even name the game”, WW:n Matt Santos sanoo. ”I draw a line in the sand, and then I move it”, George Clooneyn esittämä Mike Morris puolestaan murehtii. Repliikit tulivat mieleen, kun Valkoinen talo eilen ilmoitti Obaman muuttaneen suhtautumistaan varainkeruuseen. Lue merkintä »

Kuukausien ensimmäiset perjantait ovat tänä vuonna erityisiä päiviä. Tuolloin julkaistaan Yhdysvaltain työllisyyslukemat. Kuten kaikkialla on toitotettu, mikään yksittäinen numero tuskin on ratkaisevampi Obaman uudelleenvalinnan kannalta. Lue merkintä »

Republikaanien esivaalia on kuvattu puoluejohdon ja ruohonjuuritason taisteluksi. Mitt Romneya on alusta asti pidetty establishment-ehdokkaana, ja hänen vastustajansa ovat lähes järjestään markkinoineet itseään ulkopuolisina kansanmiehinä ja -naisina.

Yhdysvalloissa presidentti on puolueensa kiistaton johtaja.  Oppositiossa (joka sekin on vallan kolmijakoon perustuvassa järjestelmässä kiistanalainen termi – hallitsevathan konservatiivit nytkin niin edustajainhuonetta kuin korkeinta oikeutta) johtajuuskysymys on kuitenkin avoimempi.  Puoluekokouksessa presidenttiehdokas kruunataan republikaanien ykköstähdeksi. Siihen asti valtaa käyttävät ne, joilla siihen on lihakset. Keistä ”puoluejohto” siis oikein koostuu? Lue merkintä »

Yleinen esivaalikäsikirjoitus on se, josta tässäkin blogissa on puhuttu paljon: neljä ensimmäistä osavaltioita ratkaisevat. Jos prosessi pitkittyy, Super Tuesday tuo armoniskun. Näin voi vielä käydä tälläkin kerralla. Mieleen kuitenkin alkaa hiipiä epäilys siitä, että Obaman ja Clintonin titanomakhia on heittänyt vanhan pelikirjan roskikseen. Lue merkintä »

Newt Gingrich otti ja täräytti murskavoiton Etelä-Carolinassa. Muutama poiminta:

- Tämä on ensimmäinen kerta, kun republikaanipuolueen esivaalin kolmella ensimmäisellä osavaltiolla on eri voittajat. Vielä viikko sitten näytti todennäköiseltä, että Mitt Romney kruunataan historian ensimmäiseksi triplavoittajaksi.

Lue merkintä »

Tammikuinen torstai pamautti kolme tienvarsipommia. Ensin Rick Perry luopui ehdokkuudestaan ja asettui Newt Gingrichin tueksi. Hesarin-kaima twiittaili jo Mitt Romneyn aamun alkaneen kamalasti: olisiko konservatiiveilla Gingrichissä vihdoin selvä kellokas? Illalla näytti taas jo ihan toiselta.

Lue merkintä »

Six little Soldier boys playing with a hive; A bumblebee stung one and then there were five. Tänään Jon Huntsman keskeytti yllättäen kampanjansa ja antoi kädenlämpöisen tukensa Mitt Romneylle. New Hampshiren kolmossija ei tuottanut Etelä-Carolinassa toivottua nostetta, joten Huntsman siirtyi syrjään. Mitä tästä opimme? Lue merkintä »