Moni aikoo hankkia digiboksin vasta ensi kesänä. Suuri massa tietää, että investoinnille saa silloin parhaimman vastineen laitteiden kehittyessä teknisesti. Ihminen on taloudellinen järkiolento.

Homo economicus on myös energiataloudellisesti järkevä eläin. Vaivan valitsemisen pitää tuottaa enemmän kuin se kuluttaa. Silloin ihminen on onnellinen. Uutiset työelämästä kertovat, että ihmiset kuitenkin kokevat, että annettu panos ei enää tuota vastaavaa hyötyä.

Taloudellinen vauraus ja onni painavat jo puheissa eri vaakakupeissa. Faktat eivät kuitenkaan puhu sen puolesta, että ihmiset tekisivät valintoja köyhemmän mutta onnellisemman elämän puolesta.

Asuntokauppa käy vahvana nousevista koroista huolimatta. Loma-asuntojen rakennuskanta jatkaa kasvuaan. Lapissa tehtaillaan ennätysvuosia uusien vapaa-asuntojen rakentamisessa.

Trendikästä on hankkia nyt talvilomailuun kolmosasunto. Sen varustelu on designlehdestä ja etäisyys rinteestä maksimissaan 300 metriä. Energiataloudellista.

Onko kohta sen aika, että puheet vapaudesta näkyvät teoissa ja valinnoissa? Nokialaiset halusivat viestittää viime viikon ulosmarssilla, että vaihtoehtojakin on. Toivottavasti se on totta sille oululaiselle tuotekehittelijälle, jonka niskassa painaa parinsadantuhannen asuntolaina asuntomessualueelle rakennetusta kivitalosta.

Kiinasta alkanut pörssikurssien lasku varoitti terveellisen potentiaalin syöksyn vaarasta. Jos talouden mittarit alkavat osoittaa pysyvämmin kohti kaakkoa, Nokian irtisanomisuutiset saavat seuraa.

Hyvä, jos uutiset muistuttavat meitä oman elämän taloudellisen rationalisoinnin tarpeellisuudesta. Kannattaako sittenkään sitoa itseään kolmen kiinteistön asuntokantaan ja samalla asuntolainaan ja pariin kulutusluottoon? Vai vuokraisiko sittenkin mökin, kun sille on käyttöä? Muuttuvat kulut on helpompi sopeuttaa vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Lisääntyvällä vapaa-ajalla kannattaa tehdä muutakin kuin katsoa uusia digikanavia.

Lehtemme on saanut palautetta. Jotkut lukijat ovat kertoneet kaipaavansa, että kirjoittaisimme enemmän nousevista tähtiyrityksistä. Kaipuun taustalla on varmaankin henkilökohtainen eduntavoittelu, mutta sehän ei ole lainkaan kelvoton motiivi talouslehtien lukemiselle.

Tässä nyt sitten tulee vinkki yhdestä ulkolaisesta, jo paljon julkisuuttakin niittäneestä yhtiöstä. Kyseessä on kiinalainen Baidu. Se on yksi maailman suurimmista hakukoneyhtiöistä, jonka markkina-arvo on kuitenkin vain yksi neljäskymmenesosa Googleen verrattuna, noin neljä miljardia dollaria. Eli halpa amerikkalaisserkkuun verrattuna.

Tosin on Baiduakin ehditty haukkua jo kalliiksi; osakkeen arvo on nelinkertaistunut viime vuonna tapahtuneen listautumisen jälkeen.

Joku ehti jo kolumnini palautteessa vinkata, että tässäpä sopiva ostokohde Nokialle. Strateginen huikopala.

Ruotsissa ollaan aina meitä edellä. Naapurissa perintövero poistettiin jo viime vuonna, ja moni tuntuu olevan sitä mieltä, että Suomen pitäisi seurata perässä. Tai jos ei veroa kokonaan poistettaisi, niin ainakin pitäisi nostaa verottoman perinnön rajaa nykyisestä 3400 eurosta ja keventää veroprosentteja.

Kannatan periaatteessa ajatusta koko veron poistamisesta. Jotenkin tökkii se, että valtion pitää päästä vielä kerran koskemaan omaisuuteen, jonka kerryttämiseksi tehdyn työn tulosta minua on jo verotettu. Tosin Raimo Sailaskin on muistuttanut, että samalla logiikalla ei bensasta tai mistään muustakaan pitäisi maksaa arvonlisäveroja tai valmisteveroja. Mutta kun se perinnön saaminen ei tunnu samalta asialta kuin bensan ostaminen. Mistä lie johtuukaan.

Perintöverotus aiheuttaa sitä paitsi turhaa veroteknistä kikkailua lahjoituksilla, jota kaikki eivät edes älyä tehdä. Lisäksi poistamalla vero säästyttäisiin joiltain murhenäytelmiltä, joissa perintö joudutaan laittamaan myyntiin verojen maksamiseksi.

Mutta kuten Veronmaksajien toimitusjohtaja Teemu Lehtinen varoittaa, perintöveron poistaminen voi johtaa ojasta allikkoon sen, joka haluaa myydä perintönsä. Luovutusvoiton verotus voisi tällöin aiheuttaa huomattavasti suuremman loven kukkaroon kuin perintövero. 

Niin tai näin, niin perintövero voi nousta yhdeksi tulevien vaalien talousteemoista. Kansantaloudellisesti pienehkö asia, mutta yksityisihmiselle suuri.

Mitä mieltä olet, perintöveroa vai ei?

Jones ehdotti edellisessä merkinnässä viiniin sijoittamista vanhuuden varalle. Tämän kirjoituksen perusteella voisi kuvitella kaikkien kirmaavan ostamaan viinifutuureja. Tuotto-odotukset 15-20 prosenttia vuodessa. Jos vedelle on kysyntää, niin eikö sitäkin ennemmin viinille. Ja jos ei sitten koskaan tulisikaan myytyä, niin olisi aika kiva vetää seitsemänkymppisenä 30 vuotta vanhaa Bordeauxia.

Pelkään vain, että viinisijoittajana haksahtaisin joskus lauantai-illan juhlissa käymään varomattomasti käsiksi pesämunaan.

Kirjailija Pekka Nuikki on kirjoittanut viinisijoittamisesta kirjankin In Vino Veritas. Ihan kivoja arvonnousuja.

Viinin etuna on monissa maissa, mm. Britanniassa se, että myyntivoitosta ei tarvitse maksaa veroa. Onkohan Suomessa sama juttu?

Tulevan eläkkeeni suuruus arveluttaa minua. On esitetty prosentteja 41:stä 60:een, mutta pienempään saan kuitenkin tyytyä kuin suuret ikäluokat.

Olen herännyt siihen, että olisi korkea aika alkaa miettiä omaa eläkettä. Vaan nyt lisäeläkkeiltä vaaditaankin jo veroetua pois. Ja toisaalta eläkevakuutus on kallis tapa säästää ja  vakuutusyhtiölle ei tule riskiä.

Pankki on ehdottanut, että käyttäisimme 600 euroa (älytön summa) kuussa eläkevakuutuksiin. Jotain muuta tässä pitäisi keksiä.

Mitä muuta tuolla rahalla saisi? Maanmittauslaitoksen mukaan 600 eurolla saisi Pohjois-Karjalasta keskimäärin kolmessa kuukaudessa reilusti yli hehtaarin metsää. Vuodessa määrä olisi noin viisi hehtaaria ja 65 vuoden ikään mennessä perheellämme olisi 150 hehtaaria metsää. Ihan kiva Karjala-palsta, josta jäisi jotain konkreettista lapsenlapsillekin.

Metsän tuottolaskelmien mukaan itä-suomalaisesta metsästä saa noin 160 euroa/hehtaari vuodessa. Jos ilmasto lämpenee, metsän tuottavuus Suomessa saattaa vain kasvaa. Ehkä vuosituotto voisi olla ainakin jotain yli 20 000. Tuloista osa menisi tosin metsän hoitoon.

150 hehtaarin palstan hoito tuntuu työläältä. Jaksaako sitä mummona enää risuja raivata. Tai ostaa risunraivauspalvelua. Josko sittenkin pitäisi harkita veteen sijoittamista?

Yllättävä moraaliongelma syntyy siitä, kun on rikas ja joutuu ottamaan vastaan rahaa. Björn Wahlroosin maataloustuet ja Liliuksen optiot ovat saaneet lukijamme keskustelemaan siitä, onko näiden rahojen vastaanottajan omatunto kunnossa.

Moraalinen aspekti on näissä uutisissa jopa niin vahva, että osa toimittajistakin kokee, että tällaisista asioista uutisoiminen on jo kannanotto ilmiötä vastaan.
No, uutinen on uutinen, mutta moralisointi asoista on vaikeaa. Mitä jos Wahlroos palkkaa tuillaan pari työntekijää kartanon mailleen? Tai lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen? Tai pitäisikö kansaneläkkeen perusosasta tehdä harkinnanvarainen, jotta Aatos Erkko ei saisi yhteiskunnan tukea.

Ja pitäisikö tosirikkaan alkaa maksaa kaikki omasta pussista? Lasten koulukirjat, peruskoulun hernekeitot ja yliopistokoulutukset?

Minulla ei omaisuudenkartoitusuunnitelmaa ole. Pitäisi varmaan olla. Suomalaisten kotitalouksien varallisuus on kasvanut ennätyslukemiin. Tilastokeskuksen mukaan porukalla on sijoitusasuntoja, metsää, vuokratuloja, osinkoja ja korkotuloja. Toinen ajankohtainen ilmiö on kotitalouksien velkojen kasvu.

Meidän perheeseen on osunut enimmäkseen tuo jälkimmäinen. Ja huono omatunto.

Morkkis tulee siitä, että laskelmien mukaan minun olisi pitänyt ryhtyä rahastosäästäjäksi jo kymmenen vuotta sitten, kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikan. Samoin vapaaehtoisia eläkemaksuja olisi pitänyt älytä maksaa jo useamman vuoden ajan. Laskureiden mukaan olisin jo muutaman tuhannen euron voitolla rahastoissa. Ylimääräistä eläkettäkin olisi kertynyt jo satoja euroja ensimmäiselle kymmenelle eläkevuodelle.

Kun haimme autoa varten lainaa, pankkivirkailija oli vapaaehtoisesti arvioinut perheemme kustannusrakennetta. Laskelman mukaan meiltä pitäisi löytyä helposti 600 euroa kuussa laitettavaksi lainaturvaan, yksityisiin eläkevakuutusmaksuihin ja rahastosijoittamiseen. Elämme varmaan tuhlailevasti, koska 600 euroa ei ole todellakaan helppo rasti irrottaa säännöllisesti.

Joka kuukausi aika valuu hukkaan, jään yhä kauemmas fiktiivisestä tuotto-odotuksestani ja morkkis kasvaa.

Lohduttelen itseäni sillä, että jotain mätää on siinä, että pankit ja vakuutuslaitokset kaupittelevat säästöpalveluitaan pyytämättä ja yllätyksenä. Että josko tässä sittenkin taas tavallista pulliaista vedätetään samaan tapaan kuin teknokuplan aikaan, ja oma saamattomuus olisi sittenkin viisasta vastavirtaan kulkemista.

No, ostan ainakin muutamalla sadalla eurolla kastajantaimia, hedelmäpuita ja pioneja ja istutan ne mökkitontille. Iloa silmälle ja suulle muutaman vuoden kuluttua, Eikä paikan arvo kauniista istutuksista ainakaan laske.