Tämä blogi on siirtynyt Taloussanomien Omaan sanaan. Löytyy nyt osoitteesta http://www.omasana.fi/taloudenhoitaja.

Viime viikolla Yle hyllytti Taloustutkimuksen puoluekannatuslukujen ilmoittamisen toistaiseksi. Syynä oli Yleisradion mukaan epäilys Taloustutkimuksen luvuissa ilmenneestä systemaattisesta virheestä kokoomuksen kannatusluvuissa. Kokoomus on ollut asiasta erityisen närkästynyt, koska kukaan ei ollut osannut ennustaa puolueen kirivän suosiossa SDP:n ohi. Asiaa voi tietysti selitellä vaikka kurjalla vaalikelillä, joka sai ehkä juuri demareiden vahvoilla alueilla ihmiset jäämään kotiin.

Mielenkiintoinen vertailukohde Taloustutkimukselle löytyy osoitteesta http://www.vaaliennuste.net. Tässä kokeiluna toteutetussa vaalikyselyssä kuka tahansa saattoi ennustaa vaalien lopputulosta. Hankkeen ideana oli testata, kuinka hyvin ”joukot” osuvat oikeaan.Vastauslogiikka oli toisenlainen kuin gallupeissa. Ideana on, että veikkaamalla mahdollisimman oikein voittaa jotakin, joko reaalista tai virtuaalista hyötyä.Tulokset olivat mielenkiintoisia. Virallisesta tuloksesta oli filtteroitu kaikkein huonoimmat vastaukset pois. Selkeästi paremmin oikeaa vaalitulosta ennakoi kuitenkin se veikkaus, jossa kaikki älyttömätkin vastaukset olivat mukana. Tämä veikkaus vastasi jopa paremmin lopullista tulosta kuin Helsingin Sanomien tai Yleisradion raportoimat gallupit.

Lähes kymmenen päivän tauko surffailussa päättyi. En muista, milloin viimeksi olisin ollut yhtä pitkän aikaa irti verkosta. Oudolta kuitenkin tuntui. Joululoman nettipimennon katkaisi vain piipahdus Sallan kirjaston päätteen äärellä.

Onneksi sentään matkapuhelimella pystyi seuraamaan tärkeimpiä uutisia.

Kun neljäntoista tunnin automatkan jälkeen kello yksi yöllä pääsi omaan sänkyyn oman kannettavan ja langattoman kanssa, olo oli aika mukava. Vihdoinkin kotona.

On syytä onnitella itseäni. Syy: Time-lehti valitsi vuoden 2006 henkilöksi minut. Voin onnitella myös sinua lukija, koska olet jaetulla ykkössijalla kanssani.

Tuntuu hyvältä päästä samaan seuraan viime vuotisten palkittujen Bill Gatesin ja Bonon kanssa. Vuoden henkilöksi on valittu myös muussa kuin hyväntekeväisyydessä kunnostautuneita ihmisiä, esimerkiksi Adolf Hitler ja Josef Stalin. Minua, sinua, Hitleriä ja Stalinia yhdistää ainakin se, että meillä kaikilla on tai on ollut roimasti vaikutusvaltaa.
Näin meille kerrotaan. Netin väitetään demokratisoineen tiedonvälityksen. Jokainen voi perustaa oman median ja kaataa hallituksia, periaatteessa.

Yritykset ovat aina pelänneet minua ja sinua, asiakkaita, käyttämämme vallan takia. Sanonta kuuluu, että asiakas äänestää jaloillaan. Sanonta on vanhentunut, koska nyt kuluttaja ei vain päätä, mihin suuntaan jalat kulkevat vaan hän jakaa kokemuksensa ja ajatuksensa myyjistä ja tuotteista verkossa. On syntynyt Kuluttaja 2.0.

Ei ihme, että sinuun ja minuun suhtaudutaan pelokkaan kunnioittavasti.

Tyytymättömät kuluttajat pilaavat yrityksen maineen kirjaimellisesti yhdessä yössä. Ei ole samantekevää, mitä yrityksestä verkossa kirjoitetaan. Tämän voi testata vaikkapa kirjoittamalla Googlen hakukenttään sanat ”Ravintola Lehtovaara”.

Kuluttaja 2.0 se siellä huhuilee.

Tämä pelottava henkilö askarruttaa markkinointi-ihmisiä ja päättäjiä niin paljon, että hänen ymmärtämisekseen järjestetään parhaillaan maailmanlaajuisia konferensseja. Talousviisaat uskovat, että kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, vaakakuppi kallistuu netin ansiosta entistä enemmän kysyjän hyväksi.

Tieto sinun ja minun kulutuskäyttäytymisestä on markkinointi- ja asiakassuhdeihmisten palavasti himoitsemaa pääomaa. Tietotekniikkaa tarjoaa näppäriä tapoja kerätä tietoa ihmisten ostotottumuksista. Kaikenlaiset bonus- ja etukortithan ovat olemassa juuri tätä tarkoitusta varten. Prosentin, kahden alennus asiakkaalle on pieni hinta arvokkaasta ostokäyttäytymistiedosta.

Mutta kuluttaja 2.0 käy ahneeksi. Koska sinä ja minä tuotamme tuon tiedon yrityksille, eikö meidän kuuluisi myös omistaa se. Toveri, lähdetäänkö barrikadeille nettiin vaatimaan oikeuksiamme?

Huomio autokaupan maksuehdoista. Autokauppa tarjosi meille vaihtoauton rahoitussopimukseen 5,9 prosentin korkoa. Mukava tunnelma jäähtyi heti.

Olisi pitänyt tehdä se autonvaihto pari vuotta sitten, kun rahaa sai liki ilmaiseksi autokaupoistakin. Täytyypä pirauttaa pankkiin ja alkaa tinkaamaan korkoa tuosta alas. Jos vaikka pääsisi viiteen. Neljä ja puoli lienee unelmaa. 

Tämä on murheellinen sunnuntai. Eilen murhattiin nainen, jota moni toimittaja on ihaillut ja kunnioittanut. Venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja, joka tuli tunnetuksi rohkeasta Tsheshenian sodan arvostelusta, ammuttiin Moskovassa kotitalossaan.

Politkovskajan surma ei tule yllätyksenä. Venäjällä on vaiennettu toimittajia ja kokonaisia medioita ennenkin. Kansainvälisen lehdistöinstituutin selvityksen mukaan Venäjä on toimittajan ammattia harjoittaville ihmisille maailman viidenneksi vaarallisin valtio.

George Orwell on todennut, että totalitarismissa vaiennetaan ensin journalistit, sitten sosiologit, historioitsijat, kirjailijat, kriitikot ja viimeiseksi runoilijat

Suomalaisen taloustoimittajan elämä on helppoa siihen verrattuna, mihin venäläinen kollega voi törmätä. Kun 20 aseistettua valtion turvallisuuspalvelun miestä hyökkää toimitukseen niin kuin talouslehti Permsky Obozrevatelissa ja takavarikoi kaiken irtaimen, seuraavalla kerralla juttua kirjoittaessa voi toimittajalla olla kiusaus katkaista pahin terä vallanpitäjään kohdistuvalta kritiikiltä.

Itsellä ainakin olisi, jos joutuisin pelkäämään lasteni turvallisuuden puolesta. Politkovskaja joutui.

Suomalaisen toimittajan tinkimättömyyttä ei tässä mitassa testata. Ammattietiikkaa koettelevat lähinnä tilanteet, joissa haastateltava pyrkii liikaa ohjaamaan jutun tekoa. Suomalainen taloustoimittaja nauttii kelvollista palkkaa ja tekee miellyttävää sisäsiistiä työtä. Periksiantamattomuutta, kutsumusta ja näkyä voi alkaa laimentaa salakavala mukavuudenhalu.

Journalistin ohjeiden ensimmäinen sääntö kuuluu:
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Venäjän journalistiliiton ohjeissa sanotaan näin:

Journalist observes the laws of his country, but when the fulfillment of his professional duty is concerned he recognizes the jurisdiction of his colleagues only, and rejects any attempts of pressure and interference from the side of the government or whoever else.

Anna Politkovskaja toteutti näitä. Hänet halu kertoa totuus vei sotaan, pidätyksiin, maailmalle, lukuisiin medioihin ja lopuksi hiljaisuuteen.

Pitäisi löytää edullinen ja luotettava siivooja. Mielessäni on jo pitkään pyörinyt mielikuva perjantai-iltapäivästä, jolloin perhe saapuu tarhasta ja töistä kotiin valmiiksi siistittyyn ja hyväntuoksuiseen kotiin. Ei likaisia astioita, vaateröykköitä, hiekkaa ja kenkiä ympäri asuntoa. Lapset katsomaan Pikku Kakkosta, punaviinipullo auki ja kiireetön ruoanvalmistus voi alkaa.

Naps. Filmi katkeaa tässä vaiheessa. Tämä esimerkki on ihan keskivertoa hinnoittelua siivouspalveluista pääkaupunkiseudulla. 30,90 euroa tunti ja asiakkaan tarvikkeilla! Minimilaskutus 2 h ja neljän euron palvelumaksu päälle. Eli viikkosiivous tulisi maksamaan vähintään 66 euroa, omilla tarvikkeilla.

Olenko pihi, kun tämä tuntuu minusta kohtuuttomalta? Olen poliittisesti epäkorrekti ja vertaan siivousta esimerkiksi vaativaan, tietotekniikan korkeakoulutusta edellyttävään ohjelmointiosaamiseen, jota saa 50-70 euron tuntihinnalla. Siivouksen hinta tuntuu vieläkin korkeammalta.

 Erityisen ärsyttävää siivousbisneksessä on alan yrittäjien tapa harhauttaa kuluttajaa kotitalousvähennyksellä. Mainostetaan reteästi, että hinnasta 60 prosenttia pois ja verovähennyksen jälkeen hinta on reilut 12 euroa.

Niinhän se ei mene. Esimerkiksi tästä 65 tunnin euron siivouksesta saa keskivertopalkalla reilun 10 euron säästön verotuksessa.

Tuntuu, että nämä siivousyrittäjät ovat mitoittaneet oman hinnoittelunsa niin, että yhdellä viikkosiivouksella päästään juuri sinne 2300 euron vuosilaskutukseen, joka on kotitalousvähennyksen yläraja. Se on kova summa se.

Jos olisin vielä opiskelija, en taatusti viettäisi iltoja ja lauantaipäiviä McDonaldissa tai Postissa töissä 8 euron tuntipalkalla. Hankkisin sen sijaan toiminimen ja muutaman siivousasiakkaan hintaan 30 euroa/tunti. Aloittavana yrittäjänä maksaisin YEL-maksuja 15,6 prosenttia työtuloista. Ja nehän muuten ovat verovähennyskelpoisia.

Sitten vain MacDonaldsiin syömään opiskelukaverin valmistamaa MacFeastia.

Jatkan kuitenkin etsintää. Jos joku tietää sen hyvän ja luotettavan siivoojan hintaan 20 euroa tunti, niin saa vinkata.