Mihin yritystoimintasi on matkalla? Oletko ylä- vai alamäessä? Usein yritys voi tehdä hyvää tulosta vaikka maailma sen ympärillä muuttuukin yritystä nopeammin. Strategia ei pysy mukana. Joskus tulosta voi syntyä jonkin aikaa ilman oikeaa strategiaakin. Silloin on kysymys hyvästä tuurista. Kaksi talouden vakavaa rytmihäiriötä tuhannen päivän sisään laittaa miettimään vakavasti yritysten todellista kilpailukykyä.

Onko yrityksesi kiinni ajassa? Vaikea ja erittäin mielenkiintoinen kysymys. Onko ajassa yrittäminen sitä että homma toimii vai sitä että homma kasvaa, kehittyy ja toimii toimintaympäristön vetämänä? Meneekö Valion toiminta eteen- vai taaksepäin? Tarvitaanko Sokosta? Miksi Musta Pörssi on olemassa? Suurin osa suomalaisista yrityksistä ei kasva eikä taida muuttuakaan toimintaympäristön mukana. Tulosvaroitukset vedetään vanhoilla pohjilla ja henkilöstövähennyksiä hoidetaan rutiinilla.

Ihminen on luonnostaan muutosvastainen. Muutosta rakastavat ihmiset leimataan hötkyilijöiksi. Silti meillä on ollut todistettavasti lähes parikymmentä vuotta muuttuvia kasvumarkkinoita, viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt useita uusia toimialoja mm. internetin, yksityisen terveydenhuollon ja sisustamisen ympärille, ja esim. konsultoinnin määrä on räjähtänyt. Kuinka moni yritys on pystynyt hyödyntämään mahdollisuutensa täydellisesti tai edes hyvin? Montako euroa jäi tekemättä?

Vielä kiinnostavampaa on oikeasti kuinka moni selviää vanhoilla ideoilla edessä olevasta rakennemuutoksesta. Riittääkö uunien uudistaminen pelastamaan Rosson? Tuleeko lähiruoasta trendi joka tappaa einesteollisuuden? Voiko jatkossa rakentaa taloja pelkän volyymin päälle? Epäilen jokaisen joutuvan vaikeiden päätösten eteen. Mistä löytyy tarvittava kasvu? miten muutumme myyntiyritykseksi? Kuka keskittyisi lillukan varsiin?

Jokaisen yrityksen tulisi kalibroida liiketoimintansa markkinatilanteeseen 2012. Onko liikeidea vielä yhtä vahva kuin kymmenen vuotta sitten? Kasvaako markkinat vai pitäisikö keksiä uutta? Mitä kilpailijat ovat tehneet viime aikoina? Olemmeko me innovatiivisia? Miten erotumme kilpailusta? Onko meillä hyviä ideoita putkessa? Olemmeko vielä olemassa vuonna 2020? Menestyvään yritystoimintaan vaaditaan kilpailukyvyn lisäksi konkreettista kilpailuetua.

Yritysten kyvyttömyys tunnistaa asiakkaiden tarpeita tekee erityisesti palveluyhtiöissä asioimisesta surkuhupaisaa. Monissa keskusteluissa välittyy pakonomainen tarve kaupallistaa yritysten tuotteita eikä ratkaista asiakkaiden tarpeita. Jos asiakkaan tarpeet todella huomioitaisiin, tulisi useammastakin toimialasta varsin erilaisia.

1. Varaan ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Voisiko lääkäri mitenkään varata saman ajan eikä tulla 3 varttia myöhemmin?

2. Kattoni vuotaa. Minulle myydään tiiliä, huopaa tai peltiä. Ja erikseen asennuksia. Moni tarjoaa kyllä kaiken paketissa. Kuka kertoisi tarvitsenko maalauksen, korjauksen, uuden katon ja mistä materiaalista?

3. Kysyn vakuutusyhtiöltä mitä minun kaltaiseni ihmisen kannattaisi vakuuttaa? jankkaaminen jatkuu vuosikausia ilman minkäänlaista ehdotusta vakuutusyhtiöltä. maksaisin varmasti jos hoksaisin.

4. Pakki vyötärölläni leviää mutten saa huoltoasemalta terveellistä ruokaa. Kysymykseen miksi kaikki tuotteet ovat raskaita saan vastaukseksi ettei ”kukaan ole vaatinut kevyempää” voisikohan olla niin etteivät terveet ihmiset paikassa edes vaivaudu pysähtymään …

5. Haluaisin ostaa flunsassa lääkkeet, lehdet, karkit & videot yhdessä paikasta. Apteekkini ei suostu niitä minulle myymään vaan passittaa r-kioskille. Ehkäpä sitä ilman apteekkin tuotteita pärjääkin.

6. Epäilen syöpää. Lääkäritalo televisiossa kertoo kuinka paljon heillä on toimipisteitä ja asiantuntijoita. kukahan hoitaisi huoleni? En ole kiinnostunut heidän suuruudestaan, voikohan iso edes olla hyvä?

7. Menen usein Turkuun. Kivimiehet tulevat uniinkin laulaen, tanssien & lasketellen. Voisiko vr joskus yrittää kertoa miksi lähelle kannattaa mennä junalla. Eipä ole tapahtunut 10 vuoteen palkitusta markkinoinnista huolimatta.

8. Kerron kiinteistövälittäjälle etsiväni sopivaa rantakohdetta. Välittäjä ei vastaa viestiin eikä koskaan palaa asiaan. Toivon ettei välittäjiä olisikaan, voisi suoraan puhua kaupasta todellisuudessa kiinnostuneen henkilön kanssa.

9. Päätän ostaa auton. laitan yhteyspyynnön sopivasta ajoneuvosta alan johtavassa palvelussa. Myyjä ei koskaan palaa. Ostan eri merkkisen auton suoraan omistajalta

Ajattele ensin ostaisitko itse tuottamaasi palvelua ja miksi ostaisit? Miten yrityksesi erottuu toisista? Mitä osaamistasi kilpailijat kadehtivat? Mitä osaamista asiakkaasi arvostavat? Löytyykö yritysstrategiastasi kilpailuetu joka on valjastettu koko toiminnan lävistäväksi filosofiaksi sekä näkyväksi asiakasviestinnäksi. Jos et jokaiseen edelliseen pysty vastaamaan ”hoidettu” sinulla riittää hommia. Varmista kuitenkin että etenet oikeilla työkaluilla ja oikeassa porukassa. ”Sammutetuilla lyhdyillä” ajaminen on turhan vaarallista. Tutustu palvelumuotoiluun. Se on moderni tapa tehdä strategista markkinointia.

Paasaan kasvusta, kehittämisestä, tulevaisuudesta ja digitalisoitumisesta. Tulevat liiketoiminnan haasteet monelle ovat niin suuria että ne hämmentävät. Tuntuu etten itse varmasti ole se joka hommat urakoi. Mutta harva arkkitehti onkaan toivottu vieras itse työmaalla. Ehkä joku arvostaa hyviä neuvojakin.

Yrityksillä on taipumusta aliarvioida asiakkaitaan. Tai etäisyys asiakkaan maailmaan on niin pitkä että toimitaan toisella planeetalla. Omalla planeetalla. Juhlapuheissa ja strategiaseminaareissa puhutaan ylpeinä vahvuuksista ja mahdollisuuksista, erottautumisesta ja kilpailukyvystä. Arjen toiminta on useimmiten hyvin erilaista.

Suomessa ajatellaan ettei asiakasta tarvitse viihdyttää tai palvella koska auto tarvitsee bensaa joka tapauksessa. Pankkiasiointi muutti tuulikaappiin jo viime vuosituhannella. Nyt pankit epätoivoisesti ruikuttavat asiakkaitaan käymään. Hyvä opetus meille kaikille. Jossain yrityksissä todetaan juhlavasti, että isot vessat ja valaistus varmistavat mukavan asiakaskokemuksen. jep jep.

Valikoiman ei tarvitse paljon uudistua koska kukaan ei sitä vaadi, eikä ”kukaan kuitenkaan niitä osta.” Jostain syystä vaikkapa Eurooppalaisella Lidlillä on jatkuvasti erilaisia teemaviikkoja, sesonkeja ja tuote-eriä vaikka periaatteessa kysymys on bulkkituotteista. Leipää, maitoa ja makkaraa ihmisen arkeen. Mukavalla asiointikokemuksella. R-kioskin piti olla ”nopeaa ja mukavaa” mutta nyt sen liikeidea on pahasti hakusessa. Kaikkea vähän kaikille kääntyy ”ei oikein mitään kenellekään.” Tuputtamisesta on päästävä kohdistamiseen ja segmentointiin. Tässäkin tapauksessa markkinat muuttuivat kioskeja nopeammin.

Investointituotteissa asiakkaiden aliarviointi näkyy vielä selvemmin. Myydään kesämökinhintaisia autoja makkaroilla ja ilmapalloilla. Auton sujahtaessa ulos ovesta lompsasta lähtee viisi tuhatta lopullisesti, mutta kauppiaan ojennus on keinonahkainen avainkukkaro. Tai lippalakki. Ihan kuin mersukuski jossain kulkisi lippalakki päässä?

Liiketoimintaan pätee mielestäni yksi vahva sääntö. Pyri elämään kuten opetat. Ajattele asiakkaita ystävinäsi. Älä tee heille sellaista mitä itsellesi toivoisi. Äläkä kuvittele että kyllä tämä ”niille riittää.” Auta ystävää kaikissa tilanteissa. Vaivannäköä laskematta, laadusta tinkimättä.

Laskevat markkinat paljastavat yrityksen todellisen kilpailukyvyn. Perustuuko menestys markkinakasvuun ja siitä saatavaan osuuteen vai aitoon kykyyn luoda lisäarvoa? Valitettavan moni menestysyritys paljastuu suhdannekäänteessä kasvavan kysynnän paikkaajaksi. Luonnollisesti olosuhteiden muutokset vaikuttavat kaikkiin yrittäjiin mutta parhaisiin suhteellisesti vähiten. Pienempi markkina tarkoittaa suurempaa kilpailua. Työtä on vähemmän ja ottajia useita. Kenelle pienempi markkina jakautuu?

Viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleen pääsääntöisesti hyvää aikaa. Kiinteistömarkkinat, rakentaminen, tietotekniikka, pankkipalvelut ja teollisuus ovat kasvaneet pienistä rypyistä huolimatta lähes vuodesta 1993. Samaan aikaan meille on kasvanut johtajisto, joka on tottunut menestymään. Nyt toimintaympäristön kaksi isompaa rytmihäiriötä mahtuvat tuhannen päivän sisään. Vanhat keinot eivät tuota tulosta. Moni haluaa ymmärrettävästi ottaa rennommin. Kiitetään heitä aidosti hyvistä suorituksista.

2012 tarvitaan rakennemuutosta, lapiointia ja kiinnostusta lillukan varsiin. Kasvutaloudessa ruokitaan kasvua suurimmilla liiketoiminta-alueilla ja mitataan miljardeja. On mukavaa olla globaali. Markkinan kääntyessä olisi kiire asiakkaalle ja aikaa laittaa kotipesä kuntoon. Vuonna 2012 tehdään ne strategiset päätökset joilla vastataan nousuun 2015. Yksikään taantuma pörssissä ei ole kestänyt yli 24 kuukautta. Luonnollisesti vaikutukset yrityksessä näkyvät pidempään. Mutta uusi kasvu alkaa tuhannen päivän sisällä.

Nyt kannattaa lopettaa lehtien lukeminen ja keksiä jotain uutta. Pienet, orastavat kultahiput ovat seuraavan nousun kultaharkkoja. Palkkaa innostuneita nuoria joilla on odotuksia ja pankkilainaa. Laita heille kovat tavoitteet. Kehitetään uutta. Tehdään aloitteita. Uuden kehittäminen vaatii kasvuympäristön. Hyvä kasvuympäristö sisältää kasvulle räätälöidyn ohjausjärjestelmän, ohjausryhmän, kasvustrategian ja pysäyttävän yritystarinan.

Nyt on historiallisesti paras aika aloittaa uusia asioita, tehdä rohkeita avauksia. Kiva nähdä ketkä uskaltavat.

Suomi on hallitustyön kehitysmaa yritystoiminnassa. Yleensä sen roolia ei ymmärretä, mahdollisuuksia hyödynnetä eikä jäsenten osaamista kapitalisoida täysimääräisesti. Miksi? Syitä on monia. Suurin syy lienee se että lähes kaikki käytössä olevat liiketoiminnan johtamiseen liittyvät mallit perustuvat tuotantotalouteen. Ne ovat valmistavien yritysten ja perinteisten teollisten yritysten toimintamalleja joissa tavoitteena on toimiva tuotanto. Vanhaa kunnon pöytäviirikulttuuria.

Perinteisessä mallissa hallitus valvoo toimitusjohtajaa. Hallituksen sinänsä tärkeä valvontatehtävä korostuu, tai on pahimmillaan ainoa toimintamuoto. Hallitusmateriaali sisältää talousraportointia ja muuta kommentoitavaa hallitukselle. Välillä tehdään strategiaa ja päätetään asioista. Malli perustuu ajatteluun jossa toimitusjohtaja johtaa ja hallitus siunailee. Useimmiten hallitus päätyy ronkkimaan asioita ja viisastelemaan taustalta. Tällainen hallitus on enemmän taakka kuin mahdollisuus. Se on työllistäjä, nujertaja, joka saattaa päätyä toimitusjohtajan pääviholliseksi.

Monissa firmoissa ei ole hallitusta ollenkaan. Näissä tapauksissa  mahdollisuus nopeaan oppimiseen jää käyttämättä. Tuntosarvet eivät ole ulkona. Varsinkin yhtiöissä, jos yrityksen työntekijät ovat myös omistajia, ei arjen kiireessä jää aikaa ison kuvan hahmottamiseen, toimialan trendien seuraamiseen eikä parhaiden toimintatapojen oppimiseen. Hyvä hallitus on perheyritykselle ja omistajilleen ennen kaikkea markkinatutka, henkivakuutus ja toimitusjohtajaa haastava ja tukeva sparrausryhmä.

Kasvuyritykset toimivat ekosysteemeissä, ovat usein palveluita ja tekevät uusia asioita, joskus ensimmäistä kertaa maailmassa. Nopeasti kehittyvä toiminta vaatii Hyvän Hallituksen. Hyvä hallitus on työryhmä ammattilaisia joilla on aidosti lisäarvoa liiketoiminnan kehittämiseen. Tämä vaatii näkemystä, kokemusta ja ymmärrystä toimialasta. Olisi hyvä jos jokaisella hallituksen jäsenellä olisi vahva spesialiteetti jostain kehitysalueesta. Näin kasvukipuinen saa parhaan mahdollisen tukitiimin. Pelkät omistajat hallituksessa varmistavat näkemyksen kapeuden. Uutta ajattelua ei synny, kehitys on riippuvainen samoista ihmisistä.

Hyvä hallitus on myös toimitusjohtajan tukiryhmä. Ei vastapuoli. Hallituksen kokouksen pitäisi olla kuukauden paras päivä eikä ahdistavin kokemus. Mitä järkeä on rääkätä toimitusjohtajaa asiakkaiden ja henkilöstön ristipaineiden lisäksi hallituksessa? Eihän sellaista johtajaa olekaan joka yksin kaikkia osapuolia miellyttää?   Hyvässä hallituksessa kehittyy myös toimitusjohtaja. Ja raportointiin löytyy tehokkaat työkalut.

Suomessa jokainen ajattelee varmasti tekevänsä parhaansa. Yritysten toimintaympäristöjen muuttuessa kiivaasti, digitalisoituessa ja kilpailun kasvaessa on syytä kuitenkin olla hereillä. Hyvä hallitus on omistajan huoltotiimi joka varmistaa yrityksen pysymisen suunnassa. Tulosta voi tehdä pitkäänkin väärällä strategialla. Keskeisintä hallituksessa on omistaja-arvon kasvattaminen. Ja se on jatkuvaa rakennustyötä muuttavassa toimintaympäristössä.

Lisää ajatuksia hyvän hallituksen rakentamisesta kasvuyritykselle http://www.slideshare.net/VilleTolvanen/hyvhallitus3

Hyvä että suomalaiset heräävät verkkokauppaan. Sääli että se tapahtuu vasta kun vaikkapa Brandos on kaikkien huulilla ja ruotsalaiset mainostavat verkkokauppojaan televisiossa. Muutama asia kannattaa huomioida ennen kuin lähtee verkkokauppaa perustamaan.

Kuluttajat tottuvat nopeasti laadukkaisiin elämyksiin verkossa. Videot, musiikki ja toimivat verkkopalvelut siivittävät kuluttajien hakeutumista eri osoitteisiin. Toimivan verkkokaupan on tarjottava elämyksellistä shoppailua. Parhaat verkkokaupat luovat jatkuvasti sesonkeja, paljon nopeammin kuin kivijalka. Etusivulla on herätteitä. Sisältöä tuotetaan jatkuvasti. Sähköposteissa keksitään jos jonkinlaista virikettä. Kauppaa tehdään eikä pelkästään toivota.

Verkkokaupan esiaste on tuotteen saatavuus verkosta. Kuva, hinta ja tilausohjeet. Tälläistä ei saisi edes verkkokaupaksi kutsua. Hyvä verkkokauppa käyttää kaikkia verkon keinoja kauppansa edistämiseen. Kokemuksellisuus, interaktiviisuus, yhteisöllisyys ja suoramarkkinointi. Hyvässä verkkokaupassa tapahtuu koko ajan ja siellä on kiva hengailla. Ostaminen onkin sitten eri juttu. Usein tulee käytyä. Ja aika usein ostettuakin.

Olen mukana Verkkoteollisuuden toiminnassa. Tämä on yksi kanava jakaa tietoa yrittäjien, palveluntarjoajien ja yritysten välillä. On tärkeä huomata että olemme verkkoteollisuuden kehitysmaa. Nopea oppiminen ja kansainvälinen benchmarking ovat menestymisen elinehtoja. Muuten saamme kohta kaiken paremmin kauempaa. Herätys.

Ohessa vielä oma listani verkkokaupan tärkeimmistä trendeistä (kirjoita omasi):

1. Kokemuksellisuus – teemat, kampanjat, videot kuvat ja väittämät. Kauppa kommunikoi ja flirttaa kanssani.

2. Yhteisöllisyys – kirjautuneena saan etuja, pääsen ensi-iltaan, saan kokeilla. Tiedän eniten ensimmäisenä. Ainakin tuntuu siltä.

3. Interaktiivisuus – Kauppa ei â€�spämmääâ€� vaan käy järkevää dialogia ”ajankohtaisista” asioista.

4. Suosittelu – Tiedän ketkä muut asioivat, kenelle kauppa on tarkoitettu ja mihin se pyrkii. Kaupalla on siis selkeä profiili.

5. Aktiivisuus – Spämmäys toimii äärirajoilla mutta ei ärsytä koska se on relevanttia ja kiinnostavaa. Useimmat viestit menevät ohi mutta jotakin otsikosta tai teemasta jää yleensä mieleen.

Paras tapa tutustua kaupankäyntiin on olla Amazonin, Asoksen ja muutamien muiden luovien asiakas. Hyviä esimerkkejä löytyy mielestäni erityisesti Englannista ja Saksasta. Lainaa, kopioi ja varasta. Tärkeintä on ketterä kehittäminen.

Etelä-Helsingin ravintola-alue Tallinna ansaitsee vahvan ilmasillan. Ryhdyin itse käyttämään aktiivisesti Copterlinea heti onnettomuuden jälkeen. Ajattelin ettei tilastollisesti ole mahdollista onnettomuuden uusiutuvan. Lennot olivat laadukkaita ja edullisia. Kaikki eivät tainneet olla samaa mieltä. Nyt yhtiö yrittää vielä kerran.

Miten kopterilentoja pitäisi markkinoida? Yhtiö on palkannut Hasanin kumppanikseen mutta ajattelin tarjota kaikille kolmelle lukijalleni oman versioni. Ihan ilmaiseksi. Kerro kaverille!

Miten myydä palvelua jolla on haastava historia ja varmaankin aika polarisoitunut asiakaskunta? Liikemiehet pitävät firman ilmassa ja muut kohderyhmät, joita pitäisi aktivoida käyttämään kopteria luppoaikoina. Miten saavutetaan korkea käyttöaste?

Olen ajatellut että matkoja myyvän yrityksen pitäisi olla joko halvin tai paras kohdeasiantuntija. Joko kerrot mitä Lontoossa pitäisi tehdä viikonloppuna tai taistelet hintakilpailussa muiden kanssa. Halvin usein voittaa. Välimuodot ovat vaikeita. Kuten matkojen myynti tänä päivänä. Miten siis myydä kopterilentoja Tallinnaan? Aika monella on aikaa odottaa ja tanssia laivalla. Kiireisimmät kyllä löytävät ilman markkinointiakin. Olihan asia jo kaikissa talousmedioissa.

Pelottavin uhkakuva lienee se että joku suunnittelija nyt kokee saavansa mahdollisuuden voittaa palkintoja. Siis toteuttaa itseään Hesarissa. Pahimmillaan näemme printtimainoksia jossa puhutaa nopeudesta ja väritetään kopterin kuvalla. Estäkää ken voi. Ei kai sentään. Toivottavasti ei.

Mitä jos markkinointistrategia pohjautuisikin matkustustilanteiden ja tarjoaman yhdistämiseen halvalla? Ei välttämättä toimi, mutta kiva spekuloida. Ei käytetä rahaa kerralla vaan vähän joka arkipäivä.  Johonkin rahat on kuitenkin käytettävä. Kuinka paljon näkyvyyttä vaatii lentävän Saabin täyttäminen noin 10 hengellä joka päivä? Helsingissä on kai noin 10 000 ravintolapaikkaa. 100 000 käy töissä. Riittää jos 10 lähtee joka päivä, ketkä lähtevät?

Jos 10 pitää saada joka päivä joka lennolle liikkeelle ja 3-4 tulee liikemiehistä pitäisi miettiä ketkä muut haluavat paremman kyydin Tallinnaan? Timanttihäät, kihlat, hääpäivä? Äitienpäivä. Pitäisikö laittaa pieniä rivi-ilmoituksia sinne missä juhlitaan? tai haetaan seuraa? Tai etsitään seikkailua? Kadonnut?

Miksi mennä Tallinnaan? Koska on juhlatuulella. Tai haluaa shoppailla. Tai Helsinki ahdistaa. Etsii naista, miestä, seuraa tai seikkailua? Voisiko Copterlinen myyntiagentti kulkea baareissa töiden jälkeen ja rekrytoida iltalennolle? Voisiko kaikissa opiskelijabileissä olla aina lippuja palkintoina? Aina joku saa elämyksen. Lupaan lähteä jos joku koputtaa.

Elämässä on monta tilannetta jossa miettii mitä tekisi, mitä järjestäisi? Miten työpäivänsä kuluttaisi? Miten Copterline tulisi mieleen? Älyvapaita tarinoita ja kertomuksia porukoista jotka ovat lähteneet, pariskunnista jotka pyysivät naapurinsa mukaan 2*2 matkalle kotisivuilla?

Voisiko Copterline valjastaa samalla asialla olevat ihmiset myymään matkoja toisilleen? Naapurit, homot? pariskunnat? Sokkotreffit? Kyllästyneet? Sinkut, Rocktähdet? Lennolla Tallinnaan.

Mahtavaa nähdä mitä Hasan saa aikaiseksi. Jos minulla olisi ”pikkubussi”, jolla menisin Keravalle en varmaankaan käyttäisi rahaa mediaan. Se olisi asiakkaiden ajan ja rahan tuhlausta. Oikea vastaus rahan investoimiseen lienee jossain siellä missä ihmiset elämäänsä pohtivat.

Jaksan ihmetellä viestinnän vaikeutta päivittäin. Lienee vaikein asia maailmassa. Viestin lähettäjä tulee harvoin kysyneeksi vastaanottajalta miltä saatu viesti vaikutti, mitä se sisälsi ja miten asia tuli ymmärretyksi? Olen viimeaikoina pyytänyt paljon palautetta. Voin todeta etteivät asiat usein ole todellakaan niin kuin ne näyttävät. On kummallista miten eri asiat korostuvat eri tilanteissa.

Hyvä esimerkki viestinnän vaikeudesta on yritysten tapa kertoa tuotteistaan. On luonnollista haluta kommunikoida omasta osaamisestaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koska omaa tekelettä tuputetaan ja halutaan asian olevan kohderyhmälle tärkeä päädytään usein myymään ratkaisuja. Ajatellaan että oman yhtiön tuottama komponentti tai systeemi on asiakkaalle valmis ratkaisu. Useimmiten kysymys on kuitenkin raaka-aineesta jalostetusta tuotteesta tai komponentista jota asiakas voi käyttää osana muuta kokonaisuutta.

Oman viestintäsi järkevyyttä voit testata vaihtamalla tarinasi kohteeksi jonkin arkisen asian? Sanotko lounasta ruokaratkaisuksi? vai onko se sittenkin ateria? Onko aamupala nälän poistamiseen keskittyvä ruokaratkaisu vai sittenkin vain kahvi & sämpylä? Syövätkö lapsesi eineksiä vai ateriaratkaisuja? Toimittaako yrityksesi todella kaivausteknologiaa vai lapioita?

Hyvä yritystarina ymmärretään anoppilassakin. Viesti ihmisille, unohda yritysliturgia ja toimialan turhat munkkilatinat. Mieti miten työpaikkasi insinööreille myydään autoja, kelloja & puhelimia. Tutkimalla tuttujen tuotteiden markkinointia analyyttisesti alat ymmärtämään omasta tekemisestäsi enemmän. Voit vaikka keksiä itsesi aivan uudella tavalla.

Olet sinä. Sinä joka ryhdyt kasvuyrittäjäksi. Tai ryhdyt yrittämään työntekoa tosissasi. Kasvuyrittäjyys tarkoittaa halua tehdä unelmansa. Kasvuyrittäjyys on asenne. Tapa toimia ja tehdä tuloksia. Kasvuyrittäjyys on ammattimaista toimintaa ympäristössä joka vastustaa muutosta eikä synnytä uutta.

On turhaa miettiä mikä toimiala kasvaa eniten. On turhaa pohtia mihin kannattaisi mennä jotta onnistuisi. On keskityttävä yrittämään sitä mitä haluaa. Sitä mitä eniten rakastaa. Mitä sinä rakastat? Mikset tee siitä ammattia? Suomessa voi menestyä lukemalla kortteja, harrastamalle seksiä tai asentamalla tietokoneita. Moni elää tutkimalla muinaisjäänteitä. Puhumalla eläviä on tuhansia. Mitä sinä haluaisit

Rakennetaan parhaita yrityksiä. Suomen paras siivousyritys. Suomen paras jätehuolto. Suomen paras parturi. Paras pelifirma. Ei jätetä mitään sattuman varaan. Parhaita tuloksia tekevät yritykset jotka ovat ehdottomia. Apple, Kontakti.net, Vuokraturva. Ehdottomia menestyjiä. Sarasvuon sisäinen sankaruus on kiistaton tosiasia kohta kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Ei ole väliä mitä yrität, vaan miten yrität. Tee videoita tai myy kasveja. Tee toimialasi paras yritys. Et pysty itse kaikkeen. Sen voin sanoa. Enkä pysty itsekkään. Etsi paras ryhmä ympärillesi. Mutta nosta kätesi heti ylös. Sano että haluat parasta. Muuten on parempi luopua ja tehdä jotain muuta. Vain parhaat menestyvät. Harrastamalla syntyy harrastuksia. Yrittäjä joka hakee helppoutta on väärässä paikassa. Suuryritykset ovat ihmisten säilöntää varten. Siellä voit olla rauhassa.

Vain parhaat luovat arvoa. Parhaita on ovat ne jotka haluavat eniten olla parhaita. Parhaalla yrityksellä on suurin todennäköisyys onnistua. Eikä tärkeintä ole onnistuminen vaan yrittäminen. Matka perille.

Ps. kuuntelin radiosta perjantaina kuinka paljon Teemu Selänne on todellisuudessa tehnyt työtä pysyäkseen huipulla nelikymppisenä. Sympaattinen Teemu on todellisuudessa tinkimätön yrittäjä joka muokkaa vartaloaan, osaamistaan ja tekemistään vaatimusten mukaisesti. Vuosikymmenestä toiseen. Teemu tekee todella paljon työtä menestyäkseen. Teemulla on käsissään iso juttu. Rakkaus jääkiekkoon.

Suomalaisetkin heräävät hitaasti verkkokaupan räjähtämiseen. Kasvulukuja mittaamalla termi räjähtäminen on aivan oikea. Räjähdystä on vaikea huomata koska se tapahtuu hajautetusti, pienten kauppiaiden ehdoilla ja erittäin kansainvälisesti. Kehitystä ohjaavat erikoistoimijat, jotka valitsemalla kohderyhmän, rajaamalla terävän liikeidean ja valikoiman pystyvät tarjoamaan laadukkaan asiakaskokemuksen ja erittäin hyvän palvelutason. Rahan puute ja niukkuus pakottavat tuottamaan lisäarvoa. Muuten tuloksia ei tule.

Stockmann aloitti kapoisen kauppansa keväällä. ”Tukkimiehen” liikeidea lienee hyvä valikoima, laadukkaat tuotteet ja loistava palvelu. Hyvää konseptiosaamista maustetaan onnistuneilla promootioilla. Berliiniä, â€�kantistarjoustenâ€� kautta Hulluille Päiville. Erinomaista. Verkossa tilanne on toinen. Kapoinen verkkokauppa tarjoaa kehnon valikoiman, ei palvelua ja pääasiassa osittain tuntemattomia omia brändejä. Ainoa liikenne ovat jatkuvat hintakampanjat joilla epätoivoisesti ajetaan ostajia apajille.

Iskikö ylimielisyys? Konseptijohtajana ja erikoiskaupan taiturina Stockmann on tottunut tekemään itse ja menestymään. Tällä kertaa vanhat eväät eivät auta. Verkkomarkkinassa tekee ostoksia niin New Yorkissa kuin Lontoostakin, aivan yhtä helposti kuin Stockmannilla. Eikö Stockmann ymmärrä kilpailevansa verkossa New Yorkin ja Lontoon tavaratalojen kanssa. Eikö yksikään analyytikko kysynyt voisiko verkko olla yrityksen kansainvälistymisstrategia Ukrainassa?

No mitä Stockmannin pitäisi tehdä? Mielestäni paras verkkostrategia olisi valikoiman laajentaminen vielä laadukkaampiin ja ekslusiivisiin tilaustuotteisiin höystettynä Suomalaisilla huippubrändeillä. Niillä erottuu. Suomessa on aina kehnot valikoimat esimerkiksi aterimissa, kodin tekstiileissä ja muissa paremmissa kulutustuotteissa joita ei joka päivä osteta. Investointihintaiset brändituotteet sopisivat niin vaativille asiakkaille kuin venäläisillekin. Uusia merkkejä voisi tuoda Exclusive -shoppiin hyllytilaa kuluttamatta. Samalla brändiä saataisiin hinattua ylöspäin eikä alaspäin kuten nyt. Itse asiassa Stockmannin verkkokauppahan haisee, maistuu ja tuntuu Sokokselta. Onko Stockmannilla aidosti varaa toimia näin?

Hyvä brändi toimii oppiensa mukaisesti kaikissa kanavissa ja tilanteissa. Menestyjänkään on turha kuvitella ”lämmittelevänsä” asiakkaiden kustannuksella ja myöhemmin parantamalla. Hobbyhallin luulisi opettaneen yrityksen johtoa. Yhtään kanavaa ei jätetä harrastajien vastuulle. Eikä asiakkaiden rahoilla harrasteta.