Suomessa on vielä hengissä jokunen laadukas merkkivaatteiden valmistaja. Nanso, Turo, Marimekko ja muutama muu. Lisäksi kasvava joukko uuden sukupolven haastajia. Useammallakin on hyvät mahdollisuudet menestyä. Ainakin jos ymmärtävät miten brändit toimivat tällä ja tulevalla vuosikymmenellä.

Ensimmäinen ja tärkein huomio nykymerkeistä on se että ne itse luovat sisältöjä, toimintaa ja erilaisia tartuntapintoja merkkiin. RedBullin urheilukisat, Mercedes osana amerikkalaista sisustamista, Dieselin avoin seksuaalisuus, Ryanairin tapa häiriköidä valtiollisten ja jäykkien lentoyhtöiden keskellä. Moni ajattelee että kysymys on rahasta, mutta ei aidosti ole. Pienikin voi olla suuri jos se on kiinnostava ja osaava. Mistä isot tulevat? No pienistä tietenkin. Branson, Rosso, Jobs. Kaikki aloittivat autotallista. Mikset siis sinäkin?

Olen Turo Tailorin ystävä. Heidän pukunsa ovat uskomattoman laadukkaita, toimivia ja keski-ikäistyvän miehen vantteralle varrelle sopivia. Pohdin vain ovatko he päättäneet lopettaa yrityksen? On nimittäin aivan käsittämättömän passiivista toimintaa tuo Turon touhu.

Olen jo pari vuotta ajatellut uudistaa koko arkipukuvalikoiman. Olen jo päättänyt ostaa niitä Turolta. Saanpahan sopivan kokoisia ja kestäviä. Olen odottanut sopivaa viestiä yritykseltä kuten muotiviikot, mittapäivät, kevätsesonki, parhaat päivät … mitä tahansa joka saisi minut liikkeelle. Mutta yritys vaikuttaa täysin kuolleelta. Aivan liikkumattomalta.

Olen useita kertoja käynyt Turon kotisivuilta katsomassa ”missä mennään” ja mitä hyvää juuri nyt? Ei mitään. Muotikuvia jotka eivät edes näytä suomalaisilta. Varmaan tarkoituksella. Jokainen huippumallia seuraava on oppinut millainen on hyvä ”Editorial” kuva. My ass. Miksei Turo edistä omaa liiketoimintaansa. Miksei Turo markkinoi omissa kanavissaan? Miksi Turo on wannabe-italialainen eikä aito itsensä?

Turo avasi liikeen syksyllä naapuriini. Ajattelin että no niin nyt! avajaistarjoukset, lasi viiniä. Uusinta uutta vaihtuvine ikkunoineen. Materialisimia työmatkoihin. Ei mitään. Olen monta kertaa käynyt kysymässä milloin olisi hyvä hetki ostaa pukuja. Milloin vaan. Ei siis milloinkaan. Ei vaan muista, ehdi, jaksa. Ei inspiroi. Herää Turo.

Luulen että Turo ajattelee myyntikanavan hoitavan myynnin edistämisen. Ei hoida. Ei myy. Eihän Stockmann mitään markkinoi. Kanavoivat liikennettä ja kauppaa. Jakelutie ei ole kuten ennen. Kauppa on itse rakennettava.

Merkkien on itse rakennettava menestyksensä. Ei mainostamalla, ei. Ei alentamalla hintoja, vaan viihdyttämällä, luomalla sisältöjä. Palveltava, inspiroitava js aktivoitava. Toimia asiantuntijana. Miksei Turo voi kertoa miehille miltä pisnespukeutuminen näyttää keväällä 2012? Miksi sitä pitää muotikuvista arvailla? Pitääkö tässä alkaa ennustajaksi?

Sama ongelma pätee ainakin Nansoon, Iskuun, Artekkiin, Finlaysoniin ja Lundiaan. Ne elävät väärällä vuosikymmenellä. Maailma on muuttunut. Nyt on syytä herätä tai aamua ei tule koskaan.

Turo varmaan sanoisi ettei rahaa ole. Mutta rahaa olisi jos kauppa kävisi entistä paremmin. Eiväthän he myy edes vanhoille asiakkaille mitään. Jos jokainen ostaisi edes kolmen vuoden välein yhden Turon syntyisi menestystä. Kertakäyttökauppa on tullut tiensä päähän ja yritysten on pakko löytää itse ja rakentaa asiakkuutensa. Olkoon se kuinka vaikea ajatus kenelle tahansa. Työ on aloitettava tänään. Muuten pääsee entisten menestysten tähtikaartiin.

Tänä aamuna suuta kuivasi ihan urakalla. Suunta kohti kampin K-Supermarkettia, joka ennakkoluuloista huolimatta osoittautui yllätävänkin näppäräksi ostoskeitaaksi. Erittäin hyvä herkkuvalikoima ja hyvää mieltä pään kivistykseen.

Olen ihmetellyt miksei ”japanilaisia” oluita saa suomalaisista ruokakaupoista. Kampin marketin hylly, jota tituleerattiin viime vuoden olutliikkeeksi, osoitti asian todeksi. Makeita alumiinisylintereitä ei löydy mistään. Tarjolla on kymmeniä tai satoja tuotteita Oktoberfest -tunnelmiin ja toisiaan tummempia oluiden sävyjä. Mutta ei Asahia. Ei vapahtajaa väsyneen konsultin arkeen.

Sushi on vihdoin lyömässä itseään läpi myös ketjuravintolana eikä sen suosio näytä ainakaaan tällä hetkellä vähenevän. Aasialaiset vaikutteet ovat vuosikymmenen jälkeen taas vahvasti tulossa sisustamiseen jne. kaupunkilaiselämään. Asahi on panostanut erityisesti UK markkinoille ja se on laadukas ja merkittävä mainostaja miehille suunnatuissa laadukkaissa aikakausilehdissä.

Ihmettelen miksei mikään panimo ole ottanut tälläistä segmenttiä valikoimiinsa? Olvi? Laitila? Onko moderni kaupunkilaisolut liian pieni segmentti? Asahia on markkinoitu tyylikkäästi alumiinisylintereissä myytävinä kaupunkilaisten virvoikkeina, epäoluena, jolla vahvat sidokset kansainvälisyyteen, kaupunkilaisuuteen sekä aina ajankohtaisiin Samurai -vaikutteisiin.

Vastaus lienee valikoimaohjauksessa. Asahia ei taida saada keskarina (vielä?) eikä se hetkessä menisikään kaupaksi. Tuskin merkittäväksi kasvaisikaan. Mutta uusia aloitteita olutmarkkinoilla tarvitaan. Fostersin ja Heinekenin kaltaiset jylläävät Suomessakin mutta avaavat samalla ovia pienemmille kohderyhmille. Iankaikkisen tsekkioluen rinnalle olisi syytä tuoda jotain moderninpaa. Siihen Asahi toimisi kuin junan vessa. ”Olutta joka sopii tietotyöläisen arkeen.”

Asahia saa alkosta. Lupaan ostaa sitä huomattavasti enemmän jos joku saa sen tai vastaavan ruokakauppoihin.  Sydämessäni on juuri nyt Asahin kokoinen aukko.

Lisää ajatuksia osoitteessa www.villetolvanen.com

Mistä mielipiteet tulevat? Miten mielikuvat syntyvät? Mitä näkemys on? Mielestäni se on kykyä koostaa vallitsevasta tilanteesta, toimintaympäristöstä ja kokemuksesta syntyvä vaittämä joka on kristallin kirkas, perusteltu ja ajankohtainen. Hyvä näkemys vaikuttaa uudelta muuttamatta vanhaa kokonaan, tuntuu rohkealta, mutta on tehtävissä ja ennenkaikkea hyvään näkemykseen voi luottaa. Näkemys ei ole pelkkä idea vaan toteutettavissa oleva kokonaisuus.

Näkemyksiä ostetaan usein kuin sikaa säkissä. Ajatellaan että asiantuntijan näkemykseen voi luottaa, koska henkilö edustaa nimekästä yritystä tai on pitkään toiminut alan yrityksissä. Lähes kaikilla toimialoilla pöhöttää kuitenkin lauma ihmisiä, jotka eivät ole paikkaansa ansainneet vaan enemmänkin tietäjiksi ilmoittautuneet. Tämä ei tarkoita etteikö heidän näkemyksensä olisi kiinostavaa tai oikeaa mutta jonkinlainen varoituskolmio olisi syytä vastaanottajan päässä olla näkemyksiä kuunneltaessa. Useimmiten vastuu siirtyy kuitenkin kuuntelijalle.

Meillä kaikilla on näkemyksemme. Toiset pohtivat niitä enemmän kuin toiset, jotkut liikaakin. Liika ajattelu voi tappaa intuitiivisen luovuuden. Hieromalla terävät muuttuvat tylsiksi. Vesittyvät pilalle. Erityisesti kokemus näkemyksen tuottamisessa tuo varmuutta luottaa intuitioon. Kokemus antaa viitteitä mistä on kysymys. Kokemus opettaa etsimään johtolankoja, ymmärtämään miltä asiat näyttävät. Silti usein erehdytään. Tilastojen mukaan pelottavan usein. Uuden rakentamisessa lähes aina. ”Eiliselle emme voi mitään, huomisesta emme tiedä. Pohditaan siis tätä päivää.”

Näkemysten luominen huomisesta, trendeistä, toimintaympäristöistä ja kilpailijoiden tekemisestä kannattaa aina. Saaduista tiedoista koostetaan kilpailustrategia, suunnitelma taisteluiden voittamisesta ja selviytymisestä. Mallinnetaan tulevia haasteita etukäteen. Hyvä kilpailustrategia on yksi menestymisen elinehto. Hyvää sellaista ei synny ilman tuoreita raaka-aineita, sisältöä ja näkemyksiä. Pyörittämällä samaa vanhaa samoilla porukoilla saadaan sitä mitä aina ennenkin, pahimmillaan itseriittoinen kuva muuttuvan toimintaympäristön mahdollisuuksista. Eilisen toistaminen on huomisen kieltämistä.

Lisää näkemyksiä osoitteessa www.villetolvanen.com

Katso nämä tarkkaan jos haluat tehdä hyvää markkinointia. Painopiste siirtyy maksetun median tekemisestä ja sponsoroinnista omien sisältöjen tuottamiseen ja vuoropuheluun asiakkaiden kanssa. Trendi on ollut nähtävissä vuosia mm. autojen, muotituotteiden ja elektroniikan markkinoinnissa.

Ohessa erittäin hyvät videot Coca Colan ajattelusta http://www.youtube.com/watch?v=LerdMmWjU_E ja http://www.youtube.com/watch?v=fiwIq-8GWA8&feature=related

Kysymys ei ole siitä mitä kaikkea saadaan tehtyä (kuten yleensä Suomessa) vaan mitä tekeminen saa aikaiseksi. Millaisia tuloksia syntyy? Huomattavaa on että vaikka video on ulkopuolisen tekemä ja yleisessä jaossa ENSIMMÄINEN ja tärkein asia ovat myyntitavoitteet. Coca Cola haluaa tuplata myynninsä. Ja se on kova haaste.

Keskeistä on ymmärtää mitä toimenpiteet synnyttävät kuluttajan päässä ja käyttäytymisessä. Ja sitä ei tutkimalla hutkita. Siihen tarvitaan ymmärrystä markkinoista, panostuksista, sisällöistä jne. medialiiketoiminnasta. Aidosti kokemusta ja näkemystä vaikuttamisesta.

Ihmettelen suomalaisten yritysten ryntäystä sosiaaliseen mediaan. Kysyn jokaiselta miksi menette ja mitä siellä teette? Vastaukset ovat valitettavasti laihoja tai olemattomia, kummallisia. Jokin näkymätön voima myy ilmoittautumista naamakirjaan markkinoinnin vastauksena vuonna 2012. Se mitä sillä tavoitellaan, mitä se tuottaa tai mihin se liittyy jää hämärän peittoon.

Suosittelen Coca Cola tyyppisen harjoituksen tekemistä jokaiselle yritykselle. Mistä asiakkaat tulevat? miksi he ostavat? Millaisen rajapinnan kohderyhmille tarjoamme ja miten asiakaskokemuksemme syntyy? Miten rakennetaan markkinoinnista formaatti? Miten saamme kuluttajat mukaan sisällön tuottamiseen ja sähköttämään puolestamme? Miten kapitalisoimme torikeskustelut uusista palveluista? Vasta kun käsissä on kirkas käsikirjoitus kokonaisuudesta voi alkaa miettimään viestejä ja toimenpiteitä. Täällä meillä tuppaa suunnittelu alkamaan ideoista ja mainosviesteistä. Olisi hienoa nähdä suomessakin yksikin aidosti moderni markkinointistrategia.

Lisää ajatuksia osoitteessa www.villetolvanen.com

Pidin juuri merkittävään kasvuun tähtäävän kasvuvalmennuksen. Sain maaniteltua yrityksen omistajan avaamaan kasvutavoitteen, tosiasiallisesti budjetin, määrällisiksi, laadullisiksi ja toiminnallisiksi tavoitteiksi. Määrittelimme edellytykset jotka asiakkaan silmissä ovat pitäneet täyttyä ja tapahtua tulosten onnistumiseksi. Näiden menestyksen edellytysten määrittely asiakkaan näkökulmasta oli paitsi arvokasta niin yllättävänkin vaikeaa.

Tavoitteiden ja edellytysten kautta pääsimme suunnittelemaan toimintaa, eli hienosti sanottuna strategiaa, sotasuunnitelmaksi. Minkä toimenpiteiden yhtälö parhaiden tuottaisi uusia asiakkaita? Vanhojen kontaktien uudelleen lämmittely, uudet tuotteet, vyörytys vanhoissa asiakkaissa vai merkittävä uusi idea jolla muuttaisimme viestiä markkinoilla? Pelkkä luova idea ei missään tapauksessa riittäisi vaan tarvitaan aidosti tuotetta, tarjoamaa, jakelua tai viimekädessä kustannuksia vähentävää uutta ajattelua. Lihaa myynnin ja markkinoinnin toimintaan. Substanssia.

Päivän aikana löysimme paljon uusia ajatuksia toiminnan kehittämiseen. Vyöryttäminen, asiakastiedustelut, seuraavan sesongin suunnittelu ja markkinoinnin vahva tuki tekivät kasvusuunnitelmasta entistä houkuttelevamman. Saavutettavan, jopa innostavan.

Mikä on hyvien suunnitelmien ongelma? Niiden toteuttaminen vaatii rutosti työtä ja vaivannäköä. Ennen kaikkea jatkuvaa johtamista ja seurantaa. Hyvä kasvusuunnitelma työllistää yrityksen kaikkia osastoja. Vaatimuksia sisäiseen kulttuuriin, henkilöstöön, toimituksiin ja lopuksi myynnin ja markkinoinnin toimenpiteisiin. Pahin virhe on hyökätä myynnissä kertomatta siitä tuotannolle. Kaasua painamalla saadaan kestäväkin moottori rikki ilman varautumista ja oikeita säätöjä. Kovalla kierroksilla käyvää konetta on syytä huoltaa entistäkin huolellisemmin.

Väitän että suurimmalta osalta suomalaisia yrityksiä puuttuu selkeä kilpailustrategia. Tavoitteiden ja toiminnan väliset ketjutukset, näkemys vastuista ja tulevista ongelmista eri toiminnoissa ja toimenpidesuunnitelma joka tuottaa synergiaa eri toimintojen ja toimenpiteiden välillä. Suomessa �myydään vaan� ja toivotaan hyviä tuloksia. Jos liiketoiminnan menestys olisi pelkästä asenteesta ja tsempistä kiinni maa olisi täynnä miljardöörejä. Uskallatko sinä katsoa peiliin ja haastaa oman toimintasi merkittävälle kasvu-uralle?

lisää ajatuksia www.villetolvanen.com

Nieminen voitti jälleen. Tai oikeastaan toisen kerran ATP-turnauksen. Hyvien uutisten keskeltä avautui mielenkiintoinen näkökulma mestarin haasteisiin. Asia otsikoitiin ”ei aikaa juhlia voittoa.” Suomessa ajatellaan ilmeisesti sittenkin että urheilumenestyksen jälkeen kotimaahan tullaan vahvassa hutikassa ja koko kansalla on lupa ryypätä ainakin pari päivää. Takaisin Niemiseen.

Jarkko niemisen haasteena on pelata, voittaa, harjoitella ja kehittyä samanaikaisesti. Aikataulu on äärimmäisen tiukka, erot huipulla mitättömiä ja kehittymistä tai oikeata harjoittelumäärää on varmasti lähes mahdoton ennakoida. Mutta uralla onnistuminen ja historian kirjoittaminen vaatii näitä kaikkia. Jarkko kirjoittaa suomalaista tennishistoriaa joka päivä.

Pelaaminen on Jarkon ammatti. Kukaan ei voisi pelata noin paljon ilman rakkautta lajiin ja aitoa halua olla lajissa maailman paras. Jarkko uskoo varmasti olevansa maailman paras pelaaja ja joku päivä voittavansa kaikki muutkin. Ammattimaisuus ja ammattilaisuus näkyvät siinä että Jarkolle pelaaminen on tärkeintä. Hän on aina valmis peleihin ja jaksaa pelata huononakin päivänä. Tuskin jokainen päivä ankaran matkustamisen keskellä on hauskaa. Joku uimari sanoi jossain joskus seisoneensa aamuyöllä puolitoistatuntia starttipallilla ennen altaaseen hyppäämistä. Ammattilaisuus on kykyä suorittaa oli keli korvien välissä mikä tahansa. Kuinka moni yritys pystyy huippusuoritukseen joka päivä?

Voittaminen lienee tenniksessä vaikeinta. Laji on kuin miekkailua jossa kaksi tasaväkistä pelaajaa haastavat toisensa kamppailuun. Erot ovat olemattomat ja vahvimmat voittavat. Menestymisen kulttuuri on aina ollut meille suomalaisille vaikeaa. Puhutaan lyhyestä historiasta ja resurssien puutteesta mutta onko kysymyksessä osaamislaji? Tekemisen, ympäristön, yksilön ja tahdon yhtälöstä? Arvatenkin voittaminen ei ole sattumaa. Niin monta ylivoimaista Rossia, Sennaa, Nykästä ja muuta mestaria maailmassa on. Miten yrityksen menestysmistä voisi rakentaa pitkäjänteisesti? Voisiko onnenkantamoisten rinnalla olla onnistumisen teollisuutta?

Harjoittelu on kaikki kaikessa ja lähes yhtä vaikeaa kuin voittaminen. Jokainen Jarkon palkkaama valmentaja on sanonut Jarkon harjoittelevan liikaa. Mutta miehen halu menestyä ajaa kentälle päivä toisensa jälkeen. Aina löytyy parannettavaa. Katkerat tappiot saavat yrittämään entistä enemmän. Niinpä Jarkko on vaihtanut valmentajia monta kertaa. Onko harjoittelu tennistä? Varmaan lajiharjoittelu kuuluu asiaan mutta olisikohan huipulla harjoittelulle parempaa määritettä? Pidän palokunta vertauksesta. Jos palokunta ei harjoittelisi poikkeustilanteita ja erilaisia yllättäviä muuttuvia lähes päivittäin, ei tositilanteessa olisi mitään mahdollisuuksia. Kuinka moni yritys tietoisesti harjoittelee poikkeustilanteita liiketoiminnassa tai valmistautuu tulipaloihin, markkinamuutoksiin ja kilpailijoiden toimenpiteisiin? Kyllä Suomessa varsinainen harjoittelu jätetään niille jotka eivät osaa. Eikä ihme kuinka harva maailmassa menestyykään? Mitä tekisit jos johtaisit yritystäsi kuin palokuntaa?

Kehitys on edellisten asioiden lopputulos. Jatkuva kehittyminen on urheilijalle tärkeintä. Vain kehittymällä voi kurottaa uusiin voittoihin. Vain kehitys lisää motivaatiota. Olemalla entistä parempi jaksaa pelata, harjoitella ja repiä itsestään mahdottomia. Miksei yrityksillä ole aikaa kehittää ja kehittyä? ”Nyt on niin kiire ettei voida kehittää toimintaa” tai ”Nyt täytyy ensin katsoa mitä tapahtuu ennenkuin taas kehitetään.” Eihän kehittäminen voi olla joku irrallinen asia. Mutta kehitystä ei tapahtu ellei sitä kirjata, johdeta ja huomoida osana tekemistä. Isompi henkinen maila, parempi liikkuvuus, tiukempi ote vastustajasta. Kehittyminen ja ympäristön muutokset ovat osa peliä. Eivät irrallisia rukareissuja, risteilyjä ja dokumentteja arjen turmelluksessa.

Iso käsi niille jotka ovat ammattilaisia ja ymmärtävät mitä jatkuva menestyminen vaatii. Lisää Niemisiä ja uusia käsiä pystyyn. Parempia yrityksiä ja nöyryyttä haasteiden edessä. Sanoista tekoihin ja selkeitä tavoitteita. Keskinkertaisuuksia ei kukaan muistele.

Elämme digiaikaa joka mullistaa liiketoiminnan mahdollisuudet verkossa. Ihan aidosti. Tiedon määrä räjähtää, oikein paketoituna se on kauppatavaraa ja raja-aidat kansojen, maiden ja kulttuurien välillä kaatuvat. Vuosikymmeniä ennustettu sisällön konvergoituminen tapahtuu vihdoinkin ja aineistot liikkuvat näppärästi eri päätelaitteissa. Aamutelevision voi katsoa puhelimesta ja illan elokuvat kosketusnäytöltä. Elämme jo pitkälti on-demand aikaa. Tieto ja sisällöt ovat yhteisöllisiä ja löytyvät sieltä mistä niitä haluaa etsiä. Näin tehdään pian myös parhaat ostokset.

Digitaloudessa jokainen voi luoda rakastamistaan asioista uudenlaisen elämäntavan, rakentaa yhteisöjä, harrastaa ja tehdä liiketoimintaa itselle tärkeimmistä aiheista. Asiakkaatkin löytävät vahvimmat verkostot. Samalla työ, vapaa-aika ja harrastukset muodostavat elämäntavan aidosti tärkeiden asioiden ympärille. Eräs tällainen henkilö on kosmopoliitti Riikka Hytönen, nainen joka muutti intohimonsa laadukkaisiin sisustustuotteisiin ensin verkkopalveluksi, sitten myös liiketoiminnaksi ja elämäntavaksi. Riikka blogaa, metsästää uusia trendejä ympäri maailman, edustaa eettisesti rikkaita ja laadukkaita tuotteita ja käy kauppaa omassa verkkokaupassaan. http://www.werannas.com/fi/

Riikka on fantastinen esimerkki ihmisestä joka toteuttaa pelottomasti unelmaansa. Vuosien blogaaminen http://werannas.blogspot.com/ muuttui vähitellen haluksi tehdä harrastuksesta elämäntapa ja elää rakkaiden asioiden keskellä. Riikka tekee mitä haluaa, eikä mitä työelämä sattuu hänelle missäkin taloustilanteessa tarjoamaan. Harvoin näkee ketään joka on rakastettavasti yhtä sekaisin eri laatuisista puuvilloista tai materiaaleista jotka ovat kestäviä, luonnonmukaisia, eettisesti perusteltuja ja kulttuurillisesti arvokkaita. Tälläisiä tuotteita on ilo ostaa. Samalla tukee ihmistä joka paneutuu asiaansa ja elää unelmaansa. Jokaisella tavaralla on tarinansa ja yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka taustalla on hieno tarina yrittäjyydestä. Ihminen, äiti, yrittäjä ja intoilija joka päätti tehdä mitä halusi eikä mitä muiden mielestä olisi pitänyt tehdä. Digiaikana yrittäjyyden vapaus on sitä kuuluisaa umpihankea. Verkossa riittää umpihankea, uskovaisia vain tarvitaan lisää. Oletko sinä seuraava?

Haavisto on näiden vaalien Niinistö. Se elinvoimainen ja vahva haastaja jonka silmissä loistaa halu pelastaa maailma ja olla koko Suomen Presidentti. Haavisto on hyvä kakkonen kuten Rehn aikanaan, Niinistö viimeksi ja moni muukin aiemmin. Kruunattaisiinko Haavisto kuuden vuoden kuluttua? Ehkä silloin aika olisi kypsä ja ehdokas täysin valmis.

Haastavina aikoina tarvitaan kokemusta. Uuttakin tarvitaan, kuten kovasti luennoin mutta sijoittajien, yritysten ja kuluttajien kokema turvallisuuden tunne ja tarve kuluttaa ratkaisevat tulevaisuuden. Kumpi ehdokkaista herättää enemmän luottamusta kansainvälisessä politiikassa ja yritystoiminnassa? Tähän lienee turha vastata. Vaaran hetkellä konservatiivisuus valtaa mielialat.

Ihailen Haavistoa ja erityisesti heidän kampanjastrategiaansa. Tehtiin Haavistosta Niinistö. Kansainvälinen, tyylikäs, rauhallinen & sitoutunut. Nuorekkuus paistaa läpi ja intohimo tehtäviin. Asioiden hallinta tai todellinen kokemus ei ratkaise kun haetaan kansan valintoja suorassa TV- lähetyksessä. Tuntuu kuin Niinistö ei sittenkään jaksaisi pinnistellä. Raskas kampanja maistuu välttämättömältä pahalta. Tämä on jo aiemmin nähty.

Silti kampanjassa onnistumisen lisäksi omaa valintaa tehtäessä muullakin on oltava väliä. Minulle sillä mihin arvomailmaan, missä porukassa ja millaisessa toiminnnassa ehdokas on ikänsä liikkunut on ratkaisevan merkitsevää. Yritin kerran alkaa kannattamaan vihreitä, hakeuduin heidän sivustolleen http://www.vihreat.fi/politiikka/talous-ja-yrittajyys ja olin lentää leveälle takamukselleni. Voiko tälläisellä hutulla ja löpinällä toimia Suomen hallituksessa? Puuhastelu ja puiden halailu näkyy planeetalta toiselle. Uskomatonta. Ymmärsin etten voi koskaan aidosti äänestää vihreitä. Ja Haavisto on valitettavasti ikänsä puljannut tässä viikonloppuporukassa. Maailmaa ei paranneta toivomalla, ja aitoja tekoja Vihreiden ohjelmista on vaikea löytää.

Sauli on hyvä presidentti. Sauli tulee porukasta jolla on aito puolue, puolueohjelma, vahvat arvot ja hyvä porukka. Vähän jäykkää ja juppimaista mutta silti yhteistä vaikuttamista läpi elämän. Sauli tulee sieltä mistä Jyrki-boy, Stubb ja muut kansainvälisesti uskottavat vaikuttajat tulevat. Vahvasta troikasta joka aidosti välittää politiikasta, Suomesta ja Euroopasta.

Olkoon mies, nainen, homo tai hetero, substanssi ratkaisee. Ja se missä porukassa vuosikymmenet on viettänyt. Olkoon Niinistö väsynyttä establishmenttia ja menneen talven lumia mutta kyllä hän on ainakin yhden kauden presidenttinä ansainnut. Erityisesti kun tulevalle ei arvojohtajalle ei haastavia hommia ole tarjolla. Haavistolla on aikaa odottaa ja kehittyä. Valitaan Pekka vuonna 2018. Saadaan molemmista presidentti.

lisää kirjoituksia osoitteessa www.villetolvanen.com

Joka tulee lupaamaan ratkaisuja, viisastelemaan liiketoiminnasta eikä pysty aidosti tuottamaan lisäarvoa? Ei kukaan. Konsultoinnin keskeinen haaste on se että mitä tahansa voi ”konsultoida” ja kuka tahansa voi ryhtyä konsultiksi. Jos mikään muu ei elämässä onnistu, ryhdy konsultiksi.

Kymmen vuoden ja yli sadan projektin jälkeen voisin todeta seuraavaa. Konsultointia kannattaa ostaa saadakseen ulkopuolisen ”tuottajan” näkemyksen omalle tekemiselleen, ajatusten ja haluttavan suunnan kirkastamiseen ja vahvistamaan omia näkemyksiä. Harva artisti, urheilija, taiteilija tai yritysjohtaja saa parasta irti itsestään tai yrityksestään ilman sparrausta, peiliä joka myös pystyy kertomaan mitä muualla tapahtuu.

Hyvän konsultin tunnistaa kolmesta elementistä. Aito kiinnostus, riittävä kokemus toimialasta ja henkilökohtainen kyky tunnistaa, kirkastaa ja kiteyttää monimutkaisia kokonaisuuksia. Konsultit jotka nojaavat pelkästään työpajoihin ja asiakkaan omaan näkemykseen tarjoavat todellisuudessa sihteeripalveluita. Kymmenien palaverien ja mittavien investointien jälkeen asiakkaalla on kädessään omat tutut ajatuksensa. Mikäli sisällön tuottaa asiakas saa sitä samaa mitä aina. Sisäänpäin kääntyneitä näkemyksiä omasta erinomaisuudesta. Harva urheilija pärjää viimekauden tuloksilla ja vanhoilla harjoituksilla?

Ostaisinko itse konsultointia? Tämä on yksi konsulttien sisäisten keskusteluiden lempiaiheita. Varmasti jokainen ostaisi. Jokainen hyvää konsultointia kokenut haluaisi parhaan mahdollisen tiimin ympärilleen. Eihän Kimi Räikkönenkään ole pelkästään autonkuljettaja vaan joukkueen keskipiste, hän joka hoitaa itsensä ylittämisen ohella ajamisen. Joskun kuulin että alppimaajoukkueessa on 7 tukihenkilöä yhtä laskijaa kohden. Ja silti 20 parasta mahtuu lopputuloksissa sekunnin sisään. Erot ovat ajallisesti pieniä mutta menestymisen näkökulmasta merkittäviä.

Apuvoimien käyttö on merkki rohkeudesta. On rohkeaa sanoa että haluamme olla tänäkin vuonna entistä parempia. On rohkeaa todeta että vielä on parannettavaa, kriittinen palaute kiinnostaa ja meitä kiinnostavat ulkopuolistenkin ajatukset. Tehdään kaikki itse on heikkouden merkki. ”Meidän pitää osata” tai ”kyllähän me tämä itse osataan” kertoo ettei kaikkia haasteita ole tunnistettu tai haluta avata avoimeen tarkasteluun. Itse tekeminen tarkoittaa amatöörikulttuuria jossa muka osataan ihan mitä tahansa. Ihan kuin itse leikkaisimme hiuksemme tai korjaisimme hampaamme. Itse tekeminen ei ole ratkaisu, se on ainoastaan kompromissi. Omnipotenssi on heikkoutta.

Älä osta konsulttia joka ei vakuuta alusta lähtien. Älä luota konsulttien myyntipuheisiin vaan vaadi näkemystä omasta liiketoiminnastasi heti alussa. Älä osta sikaa säkistä. Älä luota siihen mitä muut ostavat. Haasta itsesi ja tavoitteesi. Kokoa oma unelmaryhmäsi ja sitouta siihen ne ulkopuoliset joiden kykyihin aidosti uskot. Parhaat tulokset syntyvät monipuolisella tekemisellä. Hyvät yritykset tekevät ennen kaikkea oikeita asioita, eivät pelkästään asioita oikein. On hämmästyttävää, miten isoja eroja pitkäjänteisesti menestyvien yritysten ja keskivertaisten yritysten välillä löytyy.

Suomi on myynnin kehitysmaa. Suhtaudumme alentavasti ajatukseen, että meille myydään tai että osaamistamme pitäisi myydä. Silti moni kantaa näinä päivinä kasseja koteihinsa, tilasi juuri uuden auton ja koko talous lepää yksityisen kuluttamisen päällä. Ai myynti ei liity kuluttamiseen?

Tutkimalla kaiken liiketoiminnan kehittämisen iskusanoja globaali, digitalisoituminen, kasvu, strategia, ekosysteemit jne. löytyy yhteiseksi nimittäjäksi muutos asiakaskokemuksissa. Enemmän, parempia, uusilla markkinoilla syntyviä asiakaskokemuksia. Siis myyntiprosessin onnistumisia. Liiketoiminnan kasvu, -kehittäminen ja –tehostaminen rakentuvat parhaiten onnistuneen myynnin kehittämisen kautta. Miten myynnin voi delegoida myyntiosastolle? Eikö liikevaihdon kertyminen ole nimenomaan yrityksen ylimmän johdon vastuulla? Vai oliko se sitä tuotantotaloutta että toimitusjohtaja laskee katteita? Luulin sotakorvausten tultua jo maksettua.

Sana myynti ei toimi. Onko sitten asiakaskokemus parempi? Millaisena asiakas kokee yrityksemme tuotekehityksen, tuotannon, jälkimarkkinoinnin jne? Myynnin kategorinen aliarviointi johtaa tilausten agressiiviseen vastaanottoon. Tai vähintään myynnin nukahtamiseen. Myynti tekee tarjoukset ja sopimukset niille joita se sattuu kiinnostamaan. Markkinan vetäessä tämä toimii ja kun ei vedä niin se on ulkoinen ympäristön ongelma. Suomessa kukaan ei sano että emme saa tuotetta kaupaksi vaan että markkinat eivät vedä. Se on sitä tuotantolähtöisyyttä.

Hyvät yhtiöt saavat koko yrityksen markkinoimaan yrityksen tuotteita. BMW ja muut automerkit jopa korostavat tuotekehityksen tai yksittäisen tuotantolinjan roolia loistoauton valmistumisessa. Ne luovat yrityksestä kokonaisuuden joka auttaa myymään myynnistä huolimatta. Yritys näkyy, se huomataan, sen toiminnasta kirjoitetaan lehdissä ja tilaisuuksiin osallistutaan. Yritys avaa itse markkinoita. Suomalainen yritys pitää markkinakojua maailmalla, tuottaa esitteitä, osallistuu messuille ja antaa myyntikäynnillä yrityspresentaation. Herätys.

No nyt on kitisty, mitä sitten menestyvän myyntikulttuurin luominen vaatii?

1. Ajattelu. Myyntilähtöinen yrityskulttuuri lähtee siitä että myyntiä arvostetaan. Ymmärretään että jokainen on töissä asiakkaalla ja teemme töitä toisten rahoilla emmekä viihdytä toisiamme. Asiakaslähtöisyys, kilpailukyky ja kilpailuetu pitäisi näkyä myös osana yrityksen strategiaa. Hyvä ajattelu on usein puettu osaksi yrityksen liikeideaa tai filosofiaksi joka ohjaa koko yrityksen toimintaa. �Don’t you worry about a thing�, �Think Different�, �Rethink�, tai �Just Do it.� jopa �Connecting People.�
2. Osaaminen. Yrityksessä on ymmärrettävä myynnin ja markkinoinnin ohjausta. Mikäli osaavaa kaupallista johtoa ei ole, ei myynnin, markkinoinnin ja markkinoiden vuorovaikutusta synny. Myynti tekee mitä haluaa, markkinointi puuhastelee ja loppuhenkilöstö lähinnä paheksuu edellä mainittujen tekemistä. Kuulostaako tällainen kaupalliselta toiminnalta? Minusta se kuulostaa Neuvostoliitolta.
3. Taidot. Myynnin osaaminen ei ole myyntitaitojen hallitsemista. Pelkästään. Ajattelu on sama kuin sanoisi että jääkiekkoilijan pitää osata ainoastaan luistella. Yrityksen tulee ymmärtää asiakkaita, heidän tarpeitaan, rooliaan maailmassa ja markkinatilannetta. Jatkuviin muutoksiin tulee reagoida, ei pelkästään panikoida suhdanteen muuttuessa.
4. Työkalut. Esite tai esittely ei ole myynnin työkalu. Ne ovat materiaaleja. Myynnin työkaluja on hyvä ajatella kirvesmiehen lähtökohdista. On mittaa, vasaraa, sahaa, monenlaista vehjettä erilaiseen erikoiskäyttöön. Hyvä yritys rakentaa tilaus- toimitusprosessin ympärille ja eri kanaviin soveltuvia suunnittelutyökaluja, simulaatioita, asennusvideoita ja testimoniaaleja. Näin syntyy uskottava asiakaskokemus osana myynnin toimintaa.
5. Mittaaminen. Sitä saat mitä mittaat. Mittaamalla liidejä ja tarjouksia lasket paljonko tarjotaan et paljonko sinulla on mahdollisuus saada, paljonko häviät tai mitä ansaitset markkinoilta. Myyntimittarit olisi rakennettava toimialakohtaisesti, markkinatilanteeseen sopivaksi ja kuvaamaan koko prosessin toimintaa eikä käyntikortteja hatussa. Nämäkin tavat tuoksuvat banaaneilta. En ole urallani nähnyt yhtään yritystä joka hoitaisi täydellisesti messuilta kerätyt kontaktit.
6. Johtaminen. Jätin johtamisen tarkoituksella viimeiseksi. Edellä mainitut asiat ovat yrityksen johdon vastuulla.  Näin siitäkin huolimatta että prosessista voi vastata myyntijohtaja tai varatoimitusjohtajaksi nimitetty leijona. Onhan yrityksen talouskin ylimmän johdon vastuulla talousjohtajasta huolimatta. Tuotantolähtöinen organisaatio ulkoistaa myyntivastuun myynnille. Asiakaslähtöinen toimija elää ja hengittää asiakkaan iholla. Hyvän johtamisen keskeisin tehtävä on tunnistaa tarvittavat resurssit, hankkia ne, organisoida toimintaa ja antaa riittävästi tilaa yksilöille. Vain vaatimalla parasta voi saada sitä.