Tuuripeliä pörssissä
Monet tuntuvat ajattelevan, että treidaus on tuuripeliä. Lyhyellä aikajänteellähän kurssit pomppivat mihin tahansa. Toisaalta pitkäjänteinen sijoittaminen on taitolaji. Sanoisin, että asia voi olla juuri päinvastoin.
Ajatellaan vaikka, että aloitteleva sijoittaja olisi noin vuosi sitten poiminut salkkuunsa tasaerät vaikkapa Nokian renkaita, Cityconia, Ramirentia, Componentaa ja Kemira Growhow’ta. Jos hän olisi poiminut nämä osakkeet ilman sanottavaa perehtymistä yhtiöihin tai markkinoihin (ei mitenkään harvinainen tapa sijoittaa, vaikka monet ajattelevat päätöksensä perustuvan johonkin analyysintapaiseen), voisi sanoa, että hän valitsi yhtiöt sattumalta. Tuon salkun arvo on vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Sijoittaja on siis hyötynyt hyvästä tuuristaan.
Sijoituksillaan menestynyt kertoo yleensä mielellään, miten terävästi hän analysoi yhtiöt ennen ostopäätöstään. Yleensä sijoittaja myös itse uskoo analyysiensä voimaan ja saa lisää itseluottamusta tuleviin päätöksiinsä. Harvoin törmää sellaiseen älylliseen rehellisyyteen, että kuulisi jonkun arvioivan menestyksensä johtuneen paljolti hyvästä onnesta.
Pitkäaikaissijoittaja voi pärjätä pelkällä tuurilla. Treidarilla ei ole tätä luksusta. Pelkällä onnella ei voi pärjätä, vaan pitää olla myös jotain taidoksi nimitettävää.
Ja onhan sijoittamisessa kyse myös taidosta (vai onko?). Ongelma on siinä, että on käytännössä mahdotonta erottaa, mikä johtui onnesta ja mikä taidosta. Ehkä sijoittajalla oli mielipide (tai näkemys, kuten yleensä halutaan sanoa) osakekurssin kehityksestä ja kun osake liikkui toivotusti ylöspäin, sijoittaja ajattelee jälkiviisaana tienneensä tämän etukäteen perustaen mielipiteensä esimerkiksi uutiseen yhtiön tekemästä yrityskaupasta. Harva tulee ajatelleeksi, että kurssi saattoi nousta uutisesta riippumatta tai jopa siitä huolimatta. Pörssissä asiat eivät useinkaan tapahdu maalaisjärjen mukaan.
Esimerkkini sijoittaja altistuu vain viiden position arvonmuutoksille vuoden aikana, ja hänen menestyksensä voi helposti johtua pelkästä onnesta. Positioiden lukumäärän kasvaessa tuurin osuus kokonaismenestyksestä pienenee ja pyyhkiytyy lopulta käytännössä kokonaan pois. Treidari tekee helposti satoja kauppoja viikossa tai tuhansia kuukaudessa. Jos hän on välityspalkkioiden maksamisen jälkeen tehnyt voittoa, hän on toki voinut osaksi hyötyä hyvästä onnesta. Mutta todennäköisyys sille, että treidarin pitkän ajan menestys olisi johtunut onnesta, on niin pieni, että sen voi jättää turvallisesti huomioimatta.
Lähetä
Tuuria tai ei niin mielestäni sijoitusten onnistumista tulisi verrata osinko korjattun indeksiin. Pitkällä aikavälillä inflaatio ja rahamarkkinoiden muut ominaisuudet pitävät huolen siitä, että osakkeiden arvo kasvaa. Näin ollen holdarin ei periaatteessa tarvitse olla apinaa ja tikkataulua kummempi onnistuakseen pääoman kasvattamisessa. (itse olen ollut onnekas, kun pelästyin teknokuplasta noin 1kk laskun jälkeen ulos ja ostin perusteollisuutta 2000).
Tämä(kin) kirjoitus on mielestäni lähinnä provokatiivinen kannanotto päiväkaupan autuudesta. Voin vakuuttaa, että se ei ainakaan minulle sitä ole ollut niiden muutamien kymmenien kokeilujen perusteella, joita vuoden 1999 jälkeen on kertynyt. Suurimmat voitot ovat tulleet ‘osta ja unohda’ taktiikalla, vaikka päiväkaupasta tulleen tuoton kertoisi vuositasolle. Laskettuna yhteen ja normitettuna vuositasolle on päiväkauppa hyvin lähellä nollasumma peliä ja holdaaminen reilusti plussan puollella (noin 14,5%/vuosi sisältäen tosin korkorahastojakin).
Osakevalinnoissa ja niiden pärjäämisessä indeksin suhteen on tuuria, hyvää tai huonoa, ehdottomasti.
Ehkä kannattaisi päiväkaupan suhteen puhua todennäköisyydestä osua oikeaan yhden päivän sisällä. Nousupäivähän on historiallisesti tarkasteltuna todennäköisempi kuin lasku, vaikka tietyllä ajanhetkellä lienee yhtä suuri mahdollisuus että joku myy ostolaitaan, kuin se, että joku ostaa myyntilaidasta? Onko tuota todennäköisyyttä arvioidessa sitten miten paljon tuuria mukana jos se ‘arvio’ sekä sen toteutus osuivat oikeaan? Voinee sieltä tasoja tarkkailemalla ja osakkeen käyttäytymistä ‘yleensä’ tutkimalla haistella isoja toimeksiantoja suunta tai toiseen, jotta tuurin osuus pienenee ja todennäköisyys kasvaa, mutta ei päiväkaupassa missään nimessä koknaan tuuritsa eroon pääse. Ei kaikkien markkinoilla olijoiden toimia yhden päivän sisällä kukaan kykene 100% todennäköisyydellä tietämään/arvaamaan.
JoukoK,
olet oikeassa siinä, että tarkoitin tuon kirjoitukseni tosiaan provokatiiviseksi kannanotoksi. Mutta en niinkään päiväkaupan autuudesta (autuutta vähentää mm. se, että päiväkauppa on työtä, toisin kuin osakkeiden holdaaminen). Esimerkiksi keskustelupalstoilla törmää usein tuohon käsitykseen, että treidaus on lottoamista, ja halusin kirjoittaa siitä.
Tuurista ei tietysti pääse millään kokonaan eroon, ja onnella on paljon tekemistä yksittäisten treidien onnistumisen kanssa. Kokenut treidari oppii kuitenkin tunnistamaan tilanteita, joissa todennäköisyydet ovat treidarin puolella. (Vaikka mielekkäämpää olisi puhua voiton odotusarvosta kuin todennäköisyydestä.) Esimerkiksi tänään veivasin eniten Konecranesin osakkeella, kun se äityi tekemään voimakasta jojoliikettä, ja aika hyvin onnistuinkin pysymään rytmissä mukana. Mielestäni tuon jojoliikkeen kääntöpisteissä oli suhteellisen helppo hahmottaa, kumpaan suuntaan osake seuraavaksi liikkuisi, kun hyppäykset johtuivat lähinnä isojen mutta melko hetkellisten ostojen ja myyntien vaikutuksesta ohuilla markkinoilla. Varmasti minulla kävi myös mäihä, sillä olisin tietysti voinut veikata noita liikkeitä pahastikin pieleen.
Yksittäisissä treideissä tai sijoituksissa on käsittääkseni paljon kyse tuurista ja satunnaisuudesta, eli asioita ei pysty kovin paljon ennakoimaan. Mutta kun on paljon positioita päivän aikana, niin tuurin osuus kokonaistuloksesta pienenee, sillä pidemmän päälle tuuri jakautuu yleensä melko tasaisesti hyvän ja huonon väliin. Mielestäni tämä liittyy siihen, että tekemällä suunnilleen satakunta kauppaa päivässä omat päiväansioni ovat olleet melko tasaisia, eli todella hyviä tai huonoja päiviä on ollut erittäin harvoin.
Lauri
Lauri, kerroit tekeväsi satakunta kauppaa päivässä. Teetkö kauppaa suoraan osakkeilla vai (myös) muilla instrumenteilla?
Kertoisitko vielä, kuinka paljon panet maksimissaan pääomaa likoon ja paljonko yksi kauppa keskimäärin tuottaa kulut vähennettyinä kun on ”tasainen” päivä? Entä millainen on huono ja toisaalta, millainen on hyvä päivä?
Itse teen sata kauppaa noin kolmessa kuukaudessa ja siinäkin tuntuu olevan ihan riittävästi pähkäilemistä päivää kohden.
Genguru,
teen kauppaa pelkästään Helsingin pörssin osakkeilla ilman johdannaisia eli ns. nakuna. Yksittäisen kaupan koko on maksimissaan muutamia kymmeniä tuhansia euroa, yleensä kuitenkin paljon vähemmän. Keskimääräinen yksittäinen kauppa tuottaa vain pikkurahoja, siis jos jakaa päivän tuloksen päivän kauppojen lukumäärällä. (Arkailen vähän puhua julkisesti kovin tarkoista rahamääristä.)
Hyvällä päivällä tarkoitan sellaista, jolloin suurin osa treideistä onnistuu mukavasti ja päivän tulos on ehkä kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Huonona päivänä tuntuu siltä, kuin minua viedään markkinoilla kuin pässiä narusta ja tulos jää kutakuinkin nollille tai pienelle tappiolle. Tappiopäiviä ei ole muistaakseni ollut helmikuun jälkeen. (Tosin aivan yhtäjaksoisesti en ole treidannut, vaan pidin viime kuun vaihteessa kaksi viikkoa lomaa samalla, kun muutin Berliiniin.)
Lauri
Jos tarkkojen rahamäärien kertominen aristaa niin kerro suuntaa-antavasti prosenteissa, mitä oma pääoma päivässä suunnilleen keskimäärin tuottaa. Omaksi tavoitteekseni olen asettanut 0,4% työpäivässä. Kuinka realistiselta tämä sinusta kuulostaa?
Genguru,
omassa treidauksessani oma pääoma (tai kokonaispääoma) on tuottanut suunnilleen saman verran, ehkä hitusen enemmän kuin tuo 0,4 prosenttia päivässä kulujen jälkeen ennen veroja. Tuo kuulostaa mun mielestäni hyvältä tavoitteelta. Jos osa pääomasta on lainattua, niin oman pääoman tuoton pitäisi olla hieman enemmän.
Toinen mittari voisi olla voittoprosentti liikevaihdosta eli myydyistä (tai ostetuista) osakkeista. Nopeiden pikkuliikkeiden napsimiseen perustuvassa treidauksessa (tai ns. skalppauksessa) se on tyypillisesti jotain 0,1:n ja 0,4:n prosentin välillä. Isompiin liikkeisiin perustuvassa treidauksessa sen pitäisi olla paljon parempi, mutta myös riskit ovat toista luokkaa.
Lauri
Great…
love your blog, http://travelblog.com/barabara.html ,Thanks again….