Miten pörssissä pitäisi treidata, jotta voisi tehdä voittoa? Tilannetta voisi miettiä peliteorian avulla, jolloin voidaan hahmottaa kahden pelaajan tilanteita, joissa molemmat pyrkivät lypsämään toisiltaan mahdollisimman paljon. Tässä tilanteessa ajatellaan, että on olemassa kaksi pelaajaa, treidari ja muu markkina. Peliteoreettinen kysymys kuuluu siis, miten pitäisi toimia, jotta voisi peitota markkinan ja selvitä pelistä voittajana.Ehkä jotain pureskeltavaa voi löytää peliteorian keksijän esittämästä tilanteesta.

Peliteorian keksi John von Neumann, joka aikaansaavana miehenä oli myöhemmin keksimässä myös muun muassa ydinasetta ja tietokonetta. Ensimmäisessä peliteoriaa käsittelevässä esseessään hän kuvasi lasten suosiman pelin, jonka kaksi osallistujaa paljastavat kolikkonsa samalla hetkellä. Voittaja on se, joka arvaa oikein, onko vastapelurilla kruuna vai klaava ja on valinnut oman kolikonpuolensa sen mukaisesti. (Toinen pelaaja voittaa, jos molempien kolikot ovat sama puoli ylöspäin; toinen pelaaja voittaa, jos toisella on kruuna ja toisella klaava.)

Von Neumannin mukaan pelin juju ei ole siinä että yrittää arvata vastapuolen ajatukset, vaan olla paljastamatta omia aikeita ja pyrkiä välttämään häviötä. Optimaalinen strategia kummallekin osapuolelle on simuloida satunnaisuutta valitsemalla kruuna ja klaava umpimähkään. Von Neumannin mukaan sellaiselle on luvassa varma häviö pidemmän päälle, joka pyrkii aktiivisesti voittamaan pelin.

Optimaalinen strategia treidauksessa ei varmastikaan ole simuloida satunnaisuutta, mutta sen sijaan mielestäni tappion välttäminen ei ole suinkaan hassumpi lähtökohta pörssissä, jossa ei myöskään tiedä, mitä tulevan pitää ja mitä yllätyksiä vastapuolella on tarjottavanaan. Voi olla outoa ajatella, ettei pyrikään ensisijaisesti tekemään voittoa vaan välttämään tappiota, mutta se on ainakin psykologisesti ihan mielekäs ajatus.

Kokemuksesta sanoisin, että jos yrittää liian innokkaasti tehdä voittoa, sortuu helposti perusvirheisiin ja voi päätyä häviämään. Parempi on käydä kauppaa jatkuvasti tilanteiden mukaan, ja pitää mielessä, että välttää merkittäviä tappioita ottamalla tappiot nopeasti ja pieninä. Lisäksi vähän vaihdetuilla osakkeilla treidatessa kannattaa pitää omat aikeensa salassa – ja pyrkiä hyötymään muiden markkinaosapuolten paljastaessa omia aikeitaan silloin tällöin.

P.S. Blogini on siirtynyt Taloussanomien Omasanaan: http://www.omasana.fi/paivatreidari.

Luen parhaillaan kirjaa riskin käsitteen historiasta antiikista nykypäivään. Olen kirjassa nyt suunnilleen puolivälissä 1800-lukulla ja Francis Galtonissa.

Kun olen lukenut kirjan kokonaan (mihin saattaa mennä paljon aikaa, sillä muut lomasuunnitelmat tuuppaavat menemään lukemisen edelle) voin antaa perustellumman mielipiteen kirjasta. Ehkä kirjoitan kirjasta jotain lisää, jahka se on luettu. Mutta kiinnostava se on silti. Riskien hahmottaminen ja mallintaminen nivoutuu todennäköisyyksien hahmottamiseen. Nykytiedon valossa esimerkiksi renessanssiajan oivallukset ja ensiaskeleet todennäköisyyslaskennassa tuntuvat vähän naiiveilta mutta toisaalta sympaattisilta. Sitä paitsi riskien mallintaminen nykypäivän osakemarkkinoilla ei sekään vaikuta aina kovin mielekkäältä. Tietenkin aihe on tullut monta kertaluokkaa monimutkaisemmaksi. Yleensä riskien hahmottaminen on mitä on, koska todennäköisyyksiä ei voi tietää. Todennäköisyydet ovat yksiselitteisiä yleensä vain oppikirjoissa ja kasinolla, ja muualla pitää tyytyä arvauksiin.

Hämmästyttävää on se, että vaikka noppapelit olivat suosittua ajanvietettä antiikin Kreikassa, kukaan ei tiettävästi miettinyt pelin eri skenaarioiden todennäköisyyksiä. Ongelmana oli paitsi kreikkalaisten fatalistinen maailmankatsomus (jumalat määräsivät maanpäälliset asiat, joten niitä ei kannattanut juuri arvuutella) myös kömpelö numerojärjestelmä, jossa lukusanoina käytettiin kirjaimia. Roomalaisilla oli sama ongelma; koetapa tehdä hieman monimutkaisempia laskutoimituksia numeroilla I, V, X, L, jne. Nykyaikaiset eli arabialaisten Intiasta tuomat numerot mukaan lukien nolla toivat helpotusta. Arabialaisten vaikutus ja noppapelien merkitys riskin hahmottamisessa näkyy vieläkin esimerkiksi siinä, että englannin riskiä tarkoittava hazard tulee arabian sanasta al zahr, noppa. Itse riski tuleekin italian uskaltamista tarkoittavasta verbistä: riskissä on kyse omasta valinnasta.

Juuri viime keskiviikkona bloggasin siitä, miten mielestäni kannattaa hakea mieluummin pieniä liikkeitä markkinoita sen sijaan, että ottaisi näkemystä pidemmillä positioilla. No, ei mennyt kuin vajaa vuorokausi, kun loppupäivästä otin tuhdisti näkemystä yön yli eräällä vähän vaihdetulla osakkeella, joka oli juuri laskenut useamman prosentin. Myin potin seuraavana aamupäivänä.

Yksi treidaussäännöistäni on, että en ota kovin isoja positioita yön yli. Varsinkin kovin epälikvidillä (vähän vaihdetulla) osakkeella tuollainen on hieman riskillisempää toimintaa, kuin mitä haluaisin harjoittaa. Oloani ei tehnyt yhtään mukavammaksi se, että samana iltana amerikkalaiset pörssit laskivat reippaasti, mikä yleensä aiheuttaa mollitunnelmia Helsingissä seuraavana aamuna. Tällä kertaa minulla oli onnea, ja sain positiosta seuraavana aamuna pienen voiton.

Olen pyrkinyt järjestämään treidaukseni niin, että touhuni tuottaisi mahdollisimman tasaista tuloa ja mahdollisimman pienellä riskillä. Enemmän kuin silloin tällöin saatavia suuria voittoja arvostan tasaista tulosta – jotain mitä voisin kutsua palkaksi työstä. Lisäksi pyrin välttämään isoja riskejä kuin ruttoa.

Riskinkaihtajana en pystyisi nukkumaan öisin kunnolla, jos treidauskassani (joka muodostaa suurimman osa varallisuudestani) arvo voisi heitellä parilla prosentilla suuntaan tai toiseen päivittäin. Yleensä sijoittamisessa riskiä mitataan tuottokehityksen volatiliteetilla eli heilunnalla, jolloin tasainen tuotto on vähäriskisempää kuin esimerkiksi tyypillisen, pörssikurssien mukaan heiluvan osakesalkun tuotto. Toisaalta tällä näkökulmassa on omat puutteensa, sillä mennyt arvonheilahtelu ei kerro läheskään kaikkea pinnan alla piilevistä riskeistä. Todellisuudessa riskien hahmottaminen ei ikinä onnistu täydellisesti, mikä on myös yksi syy riskienkaihtamiseeni.

Treidaussääntöjen venyttämiseen lienee syynä myös se, että olen ollut jo viikon tai pari loman tarpeessa, ja viime päivien treidaus oli sujunut hieman väkinäisesti ilman, että olin jaksanut enää keskittyä kunnolla. Pörssipäivän aikana ajatukset ovat jo pyörineet pohjoiskarjalaisella mökillä ja muissa lomasuunnitelmissa, kun taas eräänä yönä näin unta pörssikursseista ja treidauksesta. Ehkä olisin voinut jättäytyä lomalle jo hieman aiemmin, sillä väkinäinen treidaus ei yleensä tuota edes hyvää tulosta.

Nyt se loma sitten vihdoin alkaa, sillä tänään treidasin viimeiset treidit tällä erää. Pörssiin palaan varmaankin heinäkuun lopulla. Päivitän tätä blogia myös lomalla ollessani – jos en kirjoita treidauksesta niin joka tapauksessa jostain sijoittamiseen liittyvästä.

Hauskaa kesää lukijoilleni!

Tänään pörssikurssit tippuivat melkein kautta linjan. Laskupäivinä yritänkin päästä hyötymään kurssilaskusta shorttaamalla osakkeita ja ottamalla siis jonkinlaista näkemystä kurssiliikkeiden suhteen. Näkemyksen ottaminen ei ole kuitenkaan yleisin pelaamani taktiikka, sillä se ei useinkaan ole mielestäni tuotto-riski−suhteeltaan kovin houkuttelevaa.

Sitä vastoin treidaukseni peruskauraa on peli, jota voi sanoa likviditeetin myymiseksi. Se tarkoittaa nopeaa kontraavaa peliä, jossa toimitaan tyypillisesti sellaisten vastapuolina, jotka ostavat tai myyvät isosti yhdellä kertaa ohuilla markkinoilla (joilta siis puuttuu likviditeettiä).

Iso myynti ohuilla markkinoilla saa helposti aikaan hintapiikin, jonka käytän mielelläni hyväkseni. Napatessani osakkeet maksan niistä yleensä hieman enemmän kuin myyjä saisi niistä muuten. Samoin jonkun ostaessa isoa määrää myyn hieman halvemmalla, kuin mitä ostaja todennäköisesti muuten joutuisi maksamaan. Tuon siis hitusen lisää likviditeettiä tehottomille markkinoille, ja toimin jonkinlaisena (joskin hyvin epäluotettavana) markkinatakaajana. Näin markkinoiden tehokkuus lisääntyy hieman, ja muut markkinaosapuolet voivat tehdä kauppansa pikkuisen edullisemmalla hinnalla.

Pelatessani tätä peliä suljen positioni usein jo muutaman minuutin ikäisinä ja nettoan jokaisesta voitollisesta kaupasta vain marginaalisen siivun. Osa treideistä on väistämättä tappiollisia – pyrin sulkemaan tappiolliset positiot mahdollisimman nopeasti pienellä tappiolla. Tekemällä jatkuvasti kauppaa muutamat tappiolliset kaupat eivät kuitenkaan juuri haittaa kokonaisuudessa. Käytännössä touhuni tarkoittaa usein aikamoista hässäkkää, kun yritän pysyä jotenkuten kärryillä kaupankäynnin etenemisestä ja räiskin toimeksiantoja sen mukaisesti. Tyypillisesti käyn tällaista nopeaa kauppaa esimerkiksi isojen konepajayhtiöiden (kuten Metso, Kone, Cargotec ja Wärtsilä) osakkeilla. Vastapuolena niissä on yleisimmin jokin ulkomainen investointipankki – ja todennäköisesti toinen treidari tai treidausrobotti.

Yleensä ostan osakkeeni suoraan myyntilaidasta ja myyn ostolaitaan, mutta varsinkin joissain epälikvideimmissä osakkeissa roikutan toimeksiantoa itse laidalla. Monesti häärin itse samaan aikaan molemmilla laidoilla. (Sitä ei ole vielä tapahtunut, että tekisin kaupat keskenäni ostamalla itseltäni, vaikka joskus kahdella välittäjällä sählätessä niin olisi voinut käydä.)

Tämä peli edellyttää, että pystyy tunnistamaan osakkeelle jonkinlaisen oikeahkon hinnan seuraavien minuuttien ajaksi, jotta osaa tunnistaa hintavääristymiä ja hyödyntää niitä. Näin lyhyellä aikavälillä osakkeen hinta riippuu yleensä lähinnä ostajien ja myyjien keskinäisestä dynamiikasta. Pidemmästä aikavälistä puhuttaessa hintaliikkeisiin liittyy niin paljon myös muun tyyppisiä tekijöitä, että monissa tilanteissa niiden ennakoiminen ei olisi ainakaan minulle mahdollista millään fiksulla todennäköisyydellä.

Eräällä sijoitusaiheisella keskustelupalstalla muuan nimimerkki kirjoittaa, että pörssissä ”vain tuotolla on merkitystä”. Hän haluaa aina tietää, ”paljonko sijoitettu pääoma on tuottanut, koska muu on sijoittamisessa merkityksetöntä”.

Jos vain mennyt tuotto merkitsee, niin ilmeisesti kirjoittajaa ei kiinnosta esimerkiksi sijoitusten riskit. Onnistumista mitataan pelkällä pääoman tuotolla riskeistä välittämättä. En tarkoita tässä niinkään riskiä matemaattisessa mielessä (volatiliteettia) vaan ylipäänsä mahdollisuutta vaihtoehtoisiin lopputuloksiin samoista lähtökohdista: sama sijoitus voi poikia hyvin erilaisia tuottoja riskeistä johtuen.

Ajatellaan, että sijoituskärpäsen puraisema apina olisi vuosi sitten heittänyt viisi tikkaa Hesarin pörssisivulle ja olisi tikkojen osumakohtien mukaisesti sijoittanut Nokian renkaisiin, Cityconiin, Ramirentiin, Componentaan ja Kemira Growhow’hin (valitsin tähän samat osakkeet kuin jokunen viikko sitten, kun bloggasin tuurista). Apinan salkku olisi vuodessa poikinut noin 160 prosentin tuoton. Sijoitetun pääoman tuotto olisi ollut häikäisevä. Ehkä tähtiapinaa voitaisiin pitää sijoitusguruna (netissä), ja ehkäpä joku myös tarjoaisi sille omia rahojaan sijoitettavaksi seuraavaksi vuodeksi. Miettikää apinan loistavaa track recordia: 160 prosenttia vuodessa!

Todennäköisyyksien valossa on liki väistämätöntä, että tuhansien ja tuhansien suomalaisten piensijoittajien joukossa on sellaisia, jotka ovat menestyneet erinomaisesti ja pääasiassa onnenkantamoisilla. Apina ei olisi yksin onnistumistensa kanssa. Mutta pelkkä hyvä lopputulos (pääoman tuotto) ei kerro kaikkea sijoituksen mielekkyydestä.

Hyvällä tuurilla tai kovalla riskillä voi voittaa kymppitonnin, ja voittorahat ovat aivan samanvärisiä kuin harkitulla pieniriskisellä sijoituksella hankittu kymppitonni. Kaupassa niillä on sama ostovoima. Kuitenkaan en voi pitää lopputuloksia laadullisesti samanlaisina. Pienellä riskillä hankittu kymppitonni tuntuu ansaitummalta ja kestävän sijoitustavan mukaiselta.

Sijoittaja ja salkunhoitaja Petri Deryngiä kiinnostavat Talouselämä-lehden mukaan menneet tapahtumat, koska talouksissa ja sijoitusmaailmassa asiat toistuvat. Lukemalla historiaa siis tietää mitä tuleman pitää, lehti kirjoittaa. Tämä ei tietenkään ole mikään vallankumouksellinen käsitys, vaan samaa kuulee usein sijoitusmaailmassa. Olen itse samaa mieltä: samankaltaiset asiat tapahtuvat yhä uudestaan, ja historian toistuminen tekee myös tulevaisuuden ennustamisesta paljon helpompaa.

Ennustaminen menneisyyden perusteella on kehittynyt sijoitusmaailmassa omaksi taiteenlajikseen. Osakeindeksien sanotaan etenevän samantyyppisten syklien mukaan, ja kuplat ja romahdukset kulkevat samaa kaavaa soveltaen. Historiasta johdettuja pörssiviisauksia on moneen lähtöön: kurssit tuppaavat esimerkiksi nousta syksystä kevääseen ja laskea keväästä syksyyn. Teknisen analyysin nimellä kulkeva menetelmäryväs on kehitetty kurssikehityksen ennustamiseen aiemmin tapahtuneen pohjalta, ja lukemattomat sijoittajat (itseni mukaan lukien) tutkivat sen nimissä menneisyyden kurssikäyriä tulevaa arvioidakseen.

Historia toistaa itseään, mutta ehkä tulkitsemme historiaa usein vähän turhan yksioikoisesti keskittymällä tiettyjä tapahtumia käsittelevään historiaan ja sivuuttaen yleinen historia. Menneisyydestä kun voi myös oppia, että melkeinpä mitä tahansa voi tapahtua eivätkä asiat tapahdu aivan samanlaisina uudelleen vaan historia on aina järjestänyt uusia yllätyksiä. Tulevan ennakoiminen on yleensä osoittautunut paljon hankalammaksi kuin ensin on ehkä ajateltu.

Klassinen muistutus ennustamisen vaikeudesta on IBM:n johtajan 1950-luvun lausunto, jonka mukaan maailmassa olisi markkinoita ehkä vain viidelle tietokoneelle (joskin on epävarmaa, sanoiko kyseinen Thomas Watson ikinä juuri noin). Talousasiat kehittyvät usein muutenkin hyvin vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Ajatellaan vaikka sijoittajaa, joka vuonna 1992 olisi tehnyt ennustuksia konkurssin partaalla huojuneen Nokian liiketoiminnasta ja osakekurssista seuraaviksi kahdeksaksi vuodeksi. Lisäksi esimerkiksi liiketoiminnan paisuminen ei takaa hyvää pörssikehitystä: autoteollisuus oli yksi suurimmista menestysteollisuusaloista viimeisen sadan vuoden aikana, mutta omistajilleen ala ei ole juuri ikinä tuottanut muuta kuin tappioita.

Minkälaisia ennustuksia olisi mahtanut tehdä politiikan tutkija Euroopan kansainvälisten suhteiden kehityksestä seuraaviksi lähivuosikymmeniksi vuoden 1914 keväällä? Tai ekonomisti, joka ennusti Saksan inflaatiokehitystä ja valuuttakurssin kehitystä vuonna 1920. Vaikka hän olisikin ennustanut käsistä ryöstäytyvää hyperinflaatiota, tuskin hänkään olisi arvannut, että kolmea vuotta myöhemmin hinnat kaksinkertaistuisivat 49 tunnin välein ja saadakseen yhden dollarin piti maksaa 80 biljoonaa markkaa. Lopulta markkaseteleiden ostovoimaa houkuttelevampi oli niiden lämpöarvo.

Nopeatempoinen treidaus perustuu nopeaan päätöksentekoon ja reagointiin. Pari aamua sitten opin tämän jälleen kerran kantapään kautta, kun yritin treidata liian vähäisten yöunien jälkeen.

Kaverini, joka on konemusiikin konkari, tuli käymään asuinkaupunkiini Berliiniin vuotuiselle teknoskenen tarkistuskäynnilleen. Myös minut raahattiin mukaan yöelämään parina iltana, vaikka mieluummin kuuntelen akustista musiikkia. Toisaalta olen valmis kokeilemaan kaikkea kerran, mukaan lukien Berghainin teknoreivit.

Seuraavana aamuna heräsin puoli yhdeksältä Saksan aikaa, liian myöhään, vain puoli tuntia ennen Helsingin pörssin aukeamista. Menossa oli vasta aamun ensimmäinen teemukillinen, kun tihrustin jo aamuhuutokaupan tasoja ja koetin keksiä ideoita aamun ensimmäisiin treideihin. Olin überväsynyt, ja mieluiten olisin mennyt takaisin nukkumaan. Kaupankäynnin alettua huomasin, ettei siinä tilassa kannattaisi treidata. Kun olin ostamassa Cargotecia ja sain toimeksiantoni syötettyä, paikka oli jo mennyt ja joku maantiekiitäjä oli jo vienyt osakkeeni. Myös Fortumit jäivät nappaamatta. Tämä toistui ostoissa ja myynneissä pari kertaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen huomasin, että olin tehnyt vain muutaman hassun kaupan ja saanut aikaan lähinnä tappiota. Jäin arpomaan kauppojani liian pitkäksi aikaa, eikä kankeista sormistakaan olisi ollut nopeisiin liikkeisiin. Jäin paljon itseäni vikkelämpien markkinoiden tallomaksi, ja koin pörssin muiden pelureiden vievän minua kuin pässiä narusta.

Oli aika mennä takaisin nukkumaan.

Treidaus ei suju väsyneenä, vaan siinä pitää olla skarppina. Muutenkaan treidari ei voi jäädä pohtimaan osto- ja myyntipäätöksiään, vaan päätökset on yleensä tehtävä silmänräpäyksessä ja on toimittava impulsseista. Ostoille ja myynneille ei saa jäädä etsimään sen parempia perusteluja. Kun kokenut ja tottunut treidari huomaa paljon vaihdetussa osakkeessa paikan, joka vaikuttaa hyvältä, kaupat on syytä tehdä saman tien. Kaupanteon jälkeen voi sitten vaikka pohtia tarkemmin, oliko position avaaminen hyvä veto, vai pitäisikö se heittää saman tien pois.

Yksi usein kuultu pörssivinkki kuuluu: osta sellaisten yhtiöiden osakkeita, joiden liiketoimintaa ymmärrät. Äläkä osta sellaista, jota et ymmärrä. Sääntö on päällisin puolin mainio. Esimerkiksi moni on ehkä tullut roskapussia viedessään pohtineeksi jäte- ja kiinteistöhuollon toimintaa ja potentiaalia ja vaurastunut Lassila & Tikanojan osakkeilla. Toisaalta jos ei ymmärtänyt, miksi Sonera osti syksyllä 2000 3g-lisenssin Saksasta 3,6 miljardilla eurolla, pidättyi varmaan osakkeen ostamisesta tuolloin huippuhintaan.

Vielä parempi on, jos tuntee yhtiöitä perin pohjin ja pystyy tekemään niistä syvällisiä ja teräviä analyysejä. Tällainen voi saada ylivoimaista kilpailuetua löytämällä yhtiöstä sellaisia seikkoja, jotka ovat jääneet muilta sijoittajilta huomaamatta.

Yhtiöiden tunteminen ja niiden liiketoiminnan ymmärtäminen ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen sijoitushyötyihin nähden. Voisi sanoa, että pienestä määrästä tietoa voi olla pikemmin haittaa kuin hyötyä, ja silloin olisi oikeastaan parempi olla tietämättä yhtiöistä mitään. Miksi? Koska tuntemalla yhtiöstä vain ilmeisimmät ja yleisimmin mediassa esitetyt faktat lankeaa helposti juuri siihen sudenkuoppaa, johon suurin osa huonoiten informoiduista piensijoittajista putoaa. Tässä sudenkuopassa sijoitetaan sen eniten toitotetun argumentin valossa, joka on ollut markkinoilla tiedossa jo pitkään ja lopulta toimitaan vihoviimeisten joukossa eli esimerkiksi ostetaan kun ostopaikat menivät jo aikoja sitten ja olisi jo aika myydä.

Piensijoittajien tiedot yhtiöiden nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä perustuvat yleensä talousmedian uutisointiin. Journalismin ongelma sijoittamisen kannalta on kuitenkin siinä, että media yksinkertaistaa asioita liikaa ja tuo julki vain yhden tai muutaman seikan. Uutiset vaikkapa Kemira Growhow’n tuloskunnosta keskittyvät melkein aina maakaasun hintaan, joka onkin Growhow’n tärkein yksittäinen raaka-ainekustannus, mutta tällainen uutisointi sivuuttaa koko joukon muita tärkeitä tekijöitä yhtiöstä ja lannoitemarkkinoista. Kun vuosi sitten Growhow’n kurssi laski pitkän alamäen päätteeksi reiluun neljään euroon, talouslehdet kirjoittivat maakaasun hinnan noususta ja sen tuhoisuudesta Kemira Growhow’lle. Monet piensijoittajat hätääntyvät ja myivät osakkeensa pohjahinnoilla, vaikka tilanteessa ei enää silloin mitään yllättävää ollutkaan. Sittemmin yhtiön kurssi on selvästi yli kaksinkertaistunut.

Objektiivisen ja kokonaisvaltaisen tarkastelun kannalta on huonoa, että media totuttaa kiinnittämään huomiota vain yhteen tai muutamaan seikkaan. Se myös helposti altistaa toimimaan markkinoilla viimeisten joukossa.

Treidarilla ei oikeastaan ole varaa mielipiteeseen markkinoiden suunnasta. Treidarin pitää yrittää suhtautua markkinaliikkeisiin mahdollisimman neutraalisti ja pelata koko ajan kuin tyhjältä pöydältä. Tällöin voi reagoida paljon vikkelämmin nopeisiin liikkeisiin. Yksittäisten osakkeiden kohdalla nopeat takinkäännöt kuuluvat asiaan. Jos hetki sitten olin sitä mieltä, että Metso on ostopaperi, voin muuttaa mieltäni muutamaa sekuntia myöhemmin ja shortata sitä mahdollisesta kurssilaskusta hyötyäkseni. Myös aiemmat voitot ja tappiot pitää unohtaa saman tien, sillä ne paitsi häiritsevät keskittymistä uusiin treideihin myös hämärtävät arvostelukykyä. Voittoja ei saa jäädä ilakoimaan, eikä tappioita pidä jäädä murehtimaan (ei ihan helppo pala minulle).

Mielestäni ajatus jatkuvasta puhtaalta pöydältä aloittamisesta on sikäli tärkeä, että koko treidaus ja omat treidaussäännöt on parasta laatia niin, että ne tukevat sitä. Esimerkiksi yön yli ei yleensä kannata jättää mitään isompia positioita. Näin on aamulla helpompi aloittaa alusta ilman suurempia psykologisia rasitteita. Toinen tärkeä syy salkun yötyhjennykseen on luonnollisesti Amerikan ja Aasian pörsseistä, maailmanpolitiikasta sekä aamun tulosvaroituksista johtuvien riskien välttäminen.

Toisaalta mielipiteiden ailahtelevuus ja jatkuva takinkääntö tarkoittavat usein hötkyilyä. Esimerkiksi tänään olen tehnyt paljon pieniä tappioita Konecranesin osakkeella, ja kauppahistoriani kyseisellä osakkeella vaikuttaakin melko älyvapaalta: ostin, myin hetkeä myöhemmin hieman halvemmalla, myin taas, ostin hetken päästä hieman kalliimmalla, ja niin edelleen. Tämä oli tietenkin aika turhauttavaa, mutta sellaista treidaukseni välillä on. Treidauksen kuten monen muunkaan toiminnan mielekkyyttä ei voi arvioida kovin paljon lyhytaikaisten tulosten perusteella. Todennäköisesti toimisin Konecranesin kanssa useissa tilanteissa uudestaan samalla tavalla, vaikka tänään sain niillä toimilla hankituksi vain monet pienet tappiot.

Viime perjantaina näytti hetken siltä, että olisin voinut hävitä aika paljon rahaa Ramirentilla. Ostin osakkeita luullen kurssin olevan muutaman prosentin edellispäivän päätöstä alempana. Oikeasti kurssi oli silloin noin 300 prosenttia nousussa. Ensimmäisen puolituntisen osakkeella käytiin kauppaa nelinkertaisella hinnalla edellispäivään verrattuna ilman, että suurin osa markkinaosapuolista tuntui tietävän sitä. Olin ostanut Ramirentia noin 30 000 eurolla, ja yhtäkkiä itsekin tajusin niiden arvon olevan neljäsosa siitä.

Yhtiö oli samana aamuna toteuttanut ilmaisen osakeannin, jossa yhdellä osakkeella sai kolme uutta. Surrealistinen tilanne osakekurssissa johtui pörssin virheestä, sillä osakkeeseen oli jäänyt päälle vanhat hintavaihtelurajat: vanhojen 65-70 euron hintojen mukaiset toimeksiannot menivät läpi, kun taas uuden 16-17 euron tason mukaiset eivät menneet. Toisaalta Ramirentin tiedotus tökki pahemman kerran. Osakeannista oli päätetty edellisen päivän yhtiökokouksessa, mutta pörssitiedotteissa ei ollut mainintaa edes sen päivämäärästä. Yleensä tarkistan aika hyvin, mitä treidaamissani osakkeissa tapahtuu, mutta tämä osakeanti pääsi livahtamaan ohi.

Kyseessä oli melkoisen karkea moka pörssiltä, ja aamun kauppojen peruminen näytti selvältä. Silti tapaus pisti miettimään, voisiko olla mahdollista menettää yhtenä päivänä noinkin iso määrä rahaa.

Riskien hahmottaminen on sijoittajan ja treidarin tärkeimpiä tehtäviä. Arvioisin sijoitustyylini riskillisyyden olevan hyvinkin matala. Kurinalaisella treidarilla todennäköisyys menettää esimerkiksi kaksi tai viisi prosenttia salkun arvosta yhden päivän aikana on paljon alhaisempi kuin hajautetulla pitkäjänteisellä osakesalkulla. Miksi? Ensinnäkin salkkuni on yleensä kutakuinkin tyhjä yön yli, joten vältän suurimman osan Yhdysvaltain ja Aasian pörsseistä tai maailmanpolitiikasta johtuvasta riskistä.

Toiseksi markkinariskiäni pienentää se, että tyypillisesti osa positioistani on longeja ja osa shortteja. Jos markkina heilahtaa yhtäkkiä alaspäin, todennäköisesti häviän longeillani mutta voitan shorteillani. Huolehdin myös hajautuksesta treidaamalla useampaa osaketta saman päivän aikana. Kolmanneksi sanoisin, että jatkuvasti kauppaa käyvänä reaktioherkkyyteni äkillisiin heilahduksiin tai stoplossien käyttöön pärjää melko hyvin Helsingin pörssin verkkaisessa kaupankäynnissä.