Isoveikka kuroo kaulaa
Ruotsi on kuin Sveitsi, mutta seksikkäämpi, väitti Taloussanomissa viime viikolla uutisoitu tutkimus, joka arvioi eri maiden brändejä. Ei ihme, onhan Ruotsi ehtinyt jo perustaa suurlähetystön Second Life -virtuaalimaailmaankin. Suomi tuskin on vielä edes katsastanut tontin paikkaa.
Ruotsin valtion markkinointiosaamisen lisäksi myös ruotsalaisten mainosammattilaisten digiosaaminen tuntuu olevan valovuosia edellä meikäläisiä. Ei mene viikkoakaan, etteikö Resumé uutisoisi ruotsalaisen mainosväen maailmanvalloituksesta. Viime aikojen esimerkkeihin kuuluu ruotsalaistoimiston rynnistys kakkoseksi maailman parasta suoramarkkinointia ja digimainontaa mittaavan The Won Reportin selvityksessä. Eikä ole kauan siitäkään, kun lehti kertoi, että Wieden + Kennedyn Lontoon-toimisto jahtaa luovan verkkomarkkinoinnin osaajia nimenomaan Ruotsissa.
Antti harmittelee Mainonta on syvältä -blogissaan, että Suomessa on liikaa toimistoja, jotka elävät menneissä vuosissa. Minä kysyn, mistä se johtuu. Emmekö me sentään joskus kisanneet rakkaan Ruotsimme rinnalla?




Niin, onko kyseessä osaamattomuus vai onko kyseessä rohkeuden puute? Mielestäni kyse on enemmänkin jälkimmäisestä. Ei uskalleta esittää niitä rohkeimpia ja villeimpiä ideoita asiakkaalle kaupan/asiakkuuden menettämisen pelossa. Kun taas asiakas ei uskalla ostaa siinä pelossa, että rohkeampi linja onkin liian rohkea eikä tavoitteisiin päästä.
Kolmanneksi, ei rohjeta olla liian näkyviä. Ja tämä kun on ohjelmoitu suomalaiseen geeniperimään.
Alex Nieminen viittasi uutta toimistoaan koskevassa uutisoinnissa Izarran Erkin kommenttiin siitä, ettei Suomessa ole 70-lukulaisten perustamia toimistoja.
Rohkeus.
Siinäpä se ongelma, että bussin peräpenkiltä on paha tiirailla tuulilasin lävitse. Osaaminen ei ole ytimessä. Pokkaa puuttuu.
Rohkeus.