Hyvät ajatukset tuovat eteen hyviä ajatuksia ja asioita. Siinä yksi tämän viikon teemani.

Toinen on paluu elämän tärkeimpien asioiden pariin. Hitaiden aamujen, ystävien lähettämien tekstiviestien ja niiden ratkaisevien kysymysten. Sininen vai vaaleanpunainen raitapaita? Croissant vai sämpylä? Cafe latte vai Café au lait? Vihreää vai valkoista teetä?

Maanantain kohokohtia oli ensimmäisen virallisen kevätostoksen tekeminen. Virallisen ja virallisen. (Kesäsandaalit, ne ovat täysin eri juttu.)

Hipsin työpäivän jälkeen Samujin liikkeeseen Pohjoisesplanadille ja sovitin pinon raitapaitoja. Päädyin sinivalkoiseen, luomupuuvillasta valmistettuun, joka on ehkäpä sievin – ja pehmein – omistamistani raidallisista vaatekappaleista.

Se on täydellinen vaate välitilaan, jossa elämme ennen kevättä, ennen kesää.

Ja kumma juttu, miten raidat tuntuvat joka kevät yhtä – raidoilta. Uusilta ja puhtoisilta.

Keskiviikkoaamuna tapaan Engelissä ystävän, jolla oli viimeksi siellä tavatessamme yllään raitapaita. Tällä kertaa sellainen on minulla.

Kaikkea hyvää, missä elättekin!

Kuvien raidat ovat Samujin, ylimmät kaksi tämän kevään ja alimmat ensi syksyn kokoelmasta.

Hei! Ohessa siis kuvia Samujin näytöksestä. Kuvaaja on You Feelin It -blogia pitävä Petra Koivisto.

Kaunista, eikö vain?

Huomenta ja terveiset Työpajankatu kahdesta! Siellä, entisen lihaleikkaamon tiloissa Sörnäisten tukkutorilla, järjestettiin eilisiltana Samujin ensimmäinen muotinäytös.

Se oli balsamia kauneutta kaipaavalle sielulle. Punatiilirakennuksen toisessa kerroksessa sijaitseva pienehkö tila oli kuin luotu Samuji-malliston esittelylle: luonnonvaloa tulvi ikkunoista, vihreys täytti näkymät parvekkeelta ja linnut lauloivat.

Harkitunoloisesta täydellisyydestä ei ollut tietoakaan, mutta se ei tarkoita, etteivätkö pienet yksityiskohdat olisi olleet paikoillaan. Samu-Jussi Kosken näytöksissä kohdallaan on kaikki, mutta lopputulos tuntuu huolettomalta.

Samppanjaa ja Bionadea tarjottiin Tapio Wirkkalan Ultima Thule -laseista, näytösmusiikkia täydensi huoneen kulmauksessa istunut sellisti ja näytöksen jälkeen tiskin takana hääräsi tilan isäntä Antto Melasniemi.

Jousimusiikki ja tango vuorottelivat taustalla, kun mallit astelivat näytöstilaan rappusia pitkin yläkerrasta. He olivat hallittuine ilmeineen, yksinkertaisine poninhäntäkampauksineen ja kevyine meikkeineen kuin eteerisyyden ja viattomuuden oppikirjasta. Runotyttöjä, ballerinoja, varjossa puun alla kirjaa lukevia hiljaisia tyttöjä, jotka – näytöskutsun tekstiä lainaten – ovat häilyviä tunteissaan, mutta tarkkoja arvoissaan.
Suunnittelijan taidokkaasti leikatut mekot, sievät kauniisti vyötäröstä rypytetyt silkkihameet, yksinkertaiset neuletakit ja valkoiset puserot näyttivät heidän yllään lumoavilta.

Samujin syksyn mallisto on vähäeleisempi kuin kevät ja kaunis juuri hiljaisuudessaan. Kosken vahvuuksia on vaistota herkästi ajan henki ja nähdä arkinen kauneus sielläkin, missä se ei ole ilmeistä. Se tekee Samujista ennalta-arvaamattoman ja jotain, mikä on enemmänkin elämäntapa kuin yksittäisiä vaatekappaleita.

Tämän saattoi aistia myös näytöksessä. Tunnelma oli ennen ja jälkeen näytöksen hennosti kupliva ja teeskentelemätön. Näytösvieraat, joita oli hyvän tuttavapiirin verran, olivat hymyileviä ja hyväntuulisia.

En valitettavasti ottanut kuvia näytöksestä, mutta niitä on tulossa. Odottakaahan hetkinen.

Suloista päivää!

PS Sörnäisten tukkutorilla tapahtuu enemmänkin. Lue tästä, mitä.

Aloitin sunnuntaiaamuni varhain, varhain Anna Järvisen uutta levyä Anna själv tredje kuunnellen. Se on kevään paras levy – tiedän jo nyt – ihmeellistä musiikkia, jota kuunnellessa päivä ei voi alkaa huonosti.

Ilahduttavaa on myös, että Anna Järvinen esiintyy Korjaamolla 28. toukokuuta.

Sunnuntain havaintoja oli, että omistan kaksi poliittista vaatekappaletta tai asustetta. Toisen, Samu-Jussi Kosken suunnitteleman takin (kuvassa), puin ylleni sattumalta lähtiessäni ulos. Suomalaisempaa väriä kuin takin kirkas sininen ei voi olla.

Muutama vuosi sitten Istanbulista hankkimani koru muuttui kantaaottavaksi Pariisin muotiviikkojen aikaan maaliskuussa. Siihen asti Dior-kaulakoruni oli symboloinut lähinnä muotitalojen voimaa, mutta yhdessä päivässä siitä tuli merkki antisemitismin vastaisuudelle.

Poliittinen voi olla niin monella tavalla.

Kesän lähestyessä – ehkä joku teistä jo kokoaa kesäkirjastoa – en voi olla suosittelematta teille kirjaa, jonka parissa vietin lauantaipäivää. Tässä kohdin pitäisi sanoa: vain naisille (tai tytöille), tai ehkä ei sittenkään.

Jos joku miespuolinen lukija löytää Carrien nuoruusvuodet, se olkoon – poliittista.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Kuva: Nina Merikallio

En tiedä onko night time -nimisen teen nauttiminen kello kuusi illalla hyvä vai huono merkki. Mutta sellainen on kevät!

Sisäiset rytmit vaihtelevat ja mielessä on niin paljon, ettei tiedä mitä ajattelisi ensin. On siis parasta ajatella kevättä. Ja kirsikankukkia. Ja hortensioita.

Keväälle uskollinen on ollut myös viime päivien pukeutumisstrategiani. Se kuuluu: vähemmän, mutta varovaisesti. Vilauksen viikonlopun lumisateesta nähtyäni päätin minimoida ulkoilmassa liikkumisen ja pukea ylleni ainoastaan keväisempiä vaatekappaleita.

Lauantaina Stockmannilla huomasin, että en ollut ainoa keväthenkinen. Tavaratalon ruokaosastolla oli nainen, jonka sääriä peittivät korkeintaan 15 denierin sukkahousut. Selitys löytyi pian.

Parkkihallissa nainen, noin kuusissakymmenissä, ja mies hänen vierellään – pikkutakissa – kävelivät ostoskärryyn nojaillen autoaan kohti. Näky oli hurmaava.

Keveää tunnelmaa oli myös Samu-Jussi Kosken studiolla, jossa tehtiin vielä tiistaina viime hetken valmisteluja ennen Pop up -liikkeen avautumista. Samettiverhoja soviteltiin tankoon ja vaatteita aseteltiin rekeille. Maljakossa oli syreenistä pudonnut jättiläisoksa.

Liike on erinomainen esimerkki siitä, että kaunista voi saada edullisesti (ja nopeasti). Viime viikolla tila oli vielä työhuone, nyt siinä on liike. Kannattaa käydä katsomassa.

Oheiset kuvat ovat huhtikuun Glorian muotijutusta Tyylikukkaset. Keväinen, mitään pelkäämätön tyyli – naiset hortensioiden keskellä – on niissä upeimmillaan. Valokuvaaja on Nina Merikallio, stylisti Henna Koskinen.

Häikäilemättömän hyvää torstaita!

Hei!

Uutinen Samu-Jussi Kosken suunnittelusta pitäville: Samujin Pop up -liike avautuu torstaina 24. maaliskuuta suunnittelijan studiossa Vallilassa.

Kaksi viikkoa avoinna olevasta liikkeestä on mahdollisuus hankkia suunnittelijan kevään/kesän 2011 malliston vaatteita, mallikappaleita ja uusia tuotteita. Siellä voi myös aistia ainutlaatuisen tunnelman, joka suunnittelijan työhuoneessa vallitsee.

Ohessa on tunnelmia Samujin ensi syksyn ja talven mallistosta. Materiaaleina ovat erilaisten villakankaiden lisäksi silkki, sametti ja ohuenohut poronnahka. Kuvat ovat Nina Merikallion, kuvauspaikka on Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen Järvenpäässä.

Viikon aluksi haluan myös sanoa kiitoksen palautteesta, jota te lukijat olette minulle antaneet. Tuli se sähköpostitse tai kasvisravintolan jonossa, ajoituksenne on – poikkeuksetta – erehtymätön. Osaatte yllättää.

Kiitos siis teille, ja suloisia keväisiä päiviä!

Samujin Pop up -liike 24.3.-7.4. klo 13-19 osoitteessa Keiteleentie 11.

Viime kuukausien tärkeitä oivalluksia on, että vilkas luonteeni kaipaa vastapainoksi paljon tilaa tekemättömyydelle. Niinpä kotiuduin eilen töistä varhain, puin ylle pyjaman ja menin vuoteeseen.

Silloin soi ovikello. Sen soitto ilahduttaa aina, sillä oven takana voi olla ystävä tai kukkalähetti.

Siellä oli Look Book -lähetti, ja valkoisessa kuoressa olivat Samujin Look Book ja mallistoesitteet. Lopputulos on tyrmäävän hieno. Kokonaisuus on ehyt, kaunis ja aivan omanlaisensa, ja yksityiskohdat – värit materiaalit, tekstit – ovat tarkkaan mietityt.

Yhtä voimakkaan vaikutuksen minuun on tehnyt aikoinaan Acne. Sen graafinen suunnittelu ja mallistokuvat ovat tosin kaudesta toiseen niin hienoja, että ne eivät enää pysäytä samalla tavalla.

Sitten itse mallistoon, josta näette kuvia ohessa. Täällä ensi kevään takit, useampi mekko ja Mary Janes -korkokengät on valittu.

Lopuksi kiitos kaikille teille, jotka olette lähettäneet minulle viime viikkoina onnitteluviestejä kirjaan liittyen. Ne ovat ilahduttaneet, enemmän kuin voitte uskoa. Olette ihmeellisiä! Merci.

PS1 Ylimmät neljä kuvaa ovat Samuji Classics -mallistosta, alimmat seitsemän Samuji Seasonals -mallistosta. PS2 Samujin graafisen ilmeen suunnittelija on Hennamari Asunta. Mallistokuvat on ottanut valokuvaaja Juliana Harkki.

Odotin puoli kesää, että saisin kirjoittaa teille tämän postauksen ja kertoa, että suunnittelija Samu-Jussi Koski lanseeraa oman mallistonsa.

Odotus oli sietämätöntä, sillä näin vilauksia tekeillä olevista kauniista vaatekappaleista, mutta en saanut kirjoittaa niistä. Suunnittelija vain totesi, että ei tiedä tuleeko mallistoa lainkaan.

Viime viikolla tuli vihdoin kirje, jossa luki lennokkain kirjaimin, että mallisto on valmis. ”Tervetuloa katsomaan!”, siinä kehoitettiin. Kirjepaperissa oli vähäeleisen tyylikäs logo.

Visiitti työhuoneelle jäi vielä väliin, sillä suunnittelijan piti lähteä Pariisiin – kangasmessuille, tietenkin – ja New Yorkiin esittelemään mallistoa. Niinpä tein haastattelun sunnuntai-iltana vuoteesta käsin.

Merkki on siis Samuji ja malliston lähtökohtana ajatus naisen täydellisestä vaatekaapista.

- Haastattelin muutamia naisia ja kyselin, millaisen he haluaisivat vaatekaappinsa olevan, olettaen että heidän tulisi elää sen kanssa loppuelämänsä eikä uusia vaatekappaleita saisi hankkia, Koski kertoo.

Syntyi mallisto, jossa on ainoastaan yksinkertaisia, täydellisiä vaatekappaleita: täydelliset farkut, täydellinen neulesetti, täydellinen t-paita, täydellinen hame ja täydellinen mekko – täydellinen vaatekaappi siis.

Yksi suosikkejani on kesällä näkemäni ohuesta luomupuuvillasta valmistettu pitkä yöpaitamainen mekko, jonka nimesin Virginia Woolf -mekoksi. Sekin tulee mallistoon, samoin kuin niskavuorelainen täydellinen hautajaismekko.

Myös laadun kohdalla on pyritty täydellisyyteen. Vaatteiden, kenkien ja nahkatuotteiden valmistajina on joukko pieniä italialaisia perheyrityksiä, samoja huolellisesti valittuja, joita parhaat muotitalot käyttävät. Malliston farkut valmistetaan Japanissa, jossa tehdään parhaat farkut.

Laatu tarkoittaa Kosken mukaan myös ekologista laatua, mutta ekologisuus ei saa mennä estetiikan edelle.

- Olemme yrittäneet löytää valmistajia, jotka ovat toiminnassaan mahdollisimman ekologisia ja Japani on tässä edelläkävijä. Kun aloin tekemään mallistoa, mietin hetken olenko typerä, jos valmistutan vaatteet paikassa, jossa on kallista. Jos haluan tehdä vaatteita tähän maailmaan, jossa niitä ei tarvita, minun on otettava eettinen vastuu. Niinpä kaikki valmistuspaikat ovat sellaisia, joissa ihmiset saavat palkan ja heistä pidetään huolta, hän kertoo.

Mallisto muodostuu kausittain vaihtuvista vaatekappaleista sekä klassikoista, joita hiotaan sesongista toiseen siten, että niistä tulee entistäkin parempia. Tammikuussa lanseerattavan ensimmäisen kokoelman värejä ovat musta ja valkoinen, kuusenvihreä, tumma sininen, koboltinsininen ja harmaa.

Sitä tullaan myymään Stockmannilla. Mallisto on herättänyt kiinnostusta myös New Yorkin suunnalla, mutta siitä lisää myöhemmin. Kuvia mallistosta tulette näkemään aivan pian.

Iloinen uutinen, eikö vain?