Splash, Green, Kitch, Black, Info, Magi, Painting, Post, Pippa, Tietäjän värit, Terra Levis, Blind Spots, Salon, Lite, Glamshot, Madame.

Kysymyksiä ja vastauksia: Marianna Uutinen

New works. Mistä uudet maalauksesi kertovat?
Niissä ei ole varmaan mitään suoranaista kerrottavaa, mutta ne ovat ja välittävät tuntemuksia maailmasta, todellisuudesta tai todellisuuksista.

Mitä ajattelit niitä tehdessäsi?
Maalauksesta tulee ajatuksen kaltainen. En ajattele mitään kohdetta tai tiettyjä asioita, kun maalaan, mutta olen tietoinen eri asioista ja siitä mitä teen.

Mikä on suosikkisi?
Se suurin, PIPPA, joka on ”muotokuva” äskettäin menehtyneestä rakkaasta sisarestani. Se on minulle niin elävänä hän.

Olla onnellinen. Mitä se tarkoittaa sinulle?
Riippumatonta olotilaa.

Asut Helsingissä ja Berliinissä. Miksi Berliinissä?
Tietysti kaupungin taideannin vuoksi ja siksi, että saa omat tekemisensä erilaiseen kontekstiin ja kanssakäymiseen. Pidän Berliinin rennosta ilmapiiristä: luovista ja mielikuvituksellisista, ystävällisistä ihmisistä ja intiimistä luonteesta suurkaupungiksi. Tykkään asua Prenzlauerbergissä ja tietysti ateljeestani Weddingissä.

New age, new look, 1/2 löytyy täältä.


Lite, 2011, Acrylic on canvas, 210 x 220 cm

New age, new look, New York, new order, new life, New works.

Kävin viime lauantaina Galerie Forsblomissa, jossa on esillä Marianna Uutisen uusia maalauksia esittelevä näyttely.

Ensimmäisiä ja eräs minuun eniten ikinä vaikuttaneita taidenäyttelyitä on Venetsian biennaalissa, Englannin paviljongissa kesällä 1999 näkemäni Gary Humen näyttely. Se herätti kiinnostukseni taiteeseen ensi silmäyksellä.

Ostin näyttelystä kirkkaanvihreäkantisen kirjan, joka on edelleen kaunein omistamani näyttelystä tehty kirja.

Pian Venetsian jälkeen Hume oli näyttävästi esillä muun muassa Englannin Voguessa, ja sittemmin hän on muun muassa suunnitellut printtejä italialaiselle Marnille.

Marianna Uutinen oli toinen, jonka töissä oli jotain houkuttelevaa. Kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaisiin nykytaiteilijoihin kuuluvan taiteilijan vaaleanpunaiset ja pinkit työt olivat voimakkaita ja rohkeita, siis vastustamattomia.

Nyt esillä olevassa näyttelyssä Uutinen paitsi uudistaa itseään ja tyyliään, hän maalaa koko maailman uusiksi. Mutta miten?

Rohkeasti, voimakkaasti ja varmoin ottein, mutta samalla niin kevyesti, että tuntuu kuin taiteilija olisi yhdessä hetkessä kulkenut läpi gallerian ja samalla tehnyt kaikki näyttelynsä työt.

Uuden määritelmän ovat saaneet muun muassa vihreä, kitch, musta (siinä on hopeaa ja kultaa), itämaan tietäjät, Pippa, salonki, kevyt ja rouva. Millaisen, sitä teidän on riennettävä katsomaan.

Minuun näyttely vaikutti voimakkaammin kuin mikään yksittäinen näyttely pitkiin aikoihin. Tunsin itseni kevyeksi ja hieman uudistuneeksi sieltä lähtiessäni.

Hetki oli oikea.

Ja paikka, se on täydellinen komeudessaan.

Uutisen maalaukset, jotka eivät ole tästä maailmasta, ovat newyorkilaisen Gluckman Mayner Architects -arkkitehtitoimiston suunnittelemassa tilassa kuin kotonaan.

Kevyttä, uutta torstaita!

Ylhäältä alas: Splash, Black, Magi, Painting, Post, Pippa.

Edellinen postaukseni kesästä ilman miehiä osoitti heti voimansa: perjantai-illan rankkasateessa olohuoneen katostani alkoi putoilla vesipisaroita. Miten nainen voi selvitä sellaisesta ilman miehen tukea? Je ne sais pas!

Mutta, uuden viikon alkaessa, puhutaan mieluummin vaikka Pariisista. Siellä avautuu kolmas lokakuuta maanantaina suomalaista nuoren sukupolven muotia esittelevä näyttely Fin Noir.

Ajoitus on täydellinen, ja huolellisesti valittu, sillä avajaisia vietetään Pariisin muotiviikkojen aikaan. Tärkeimmät muotimaailman vaikuttajat, medioiden edustajat, mielipidevaikuttajat ja ostajat, ovat tuolloin kaupungissa. Myös näyttelytila, 800-neliöinen Le Passage du Désir, on muoti-ihmisten tuntema. Avajaisia edeltävänä päivänä siellä järjestetään Comme des Garçonsin näytös.

Näyttelyyn osallistuvat muun muassa suunnittelijat Paola Suhonen, Tiia Vanhatapio, Samu-Jussi Koski, Kirsi Nisonen ja Minna Parikka. Lisäksi mukana on muita muotialan ammattilaisia, kuten stailaajia, valokuvaajia ja kuvittajia. Näyttelyn tunnuksen on suunnitellut Ville Koponen ja arkkitehtuurista vastaavat Aino Kavanterä ja Federica Capitani.

Fin Noirin takana on osaava, lukuisissa erilaisissa hankkeissa muodin parissa Suomessa ja maailmalla toiminut työryhmä, johon kuuluvat Jani Maunula, Lotta Veromaa, Ulla Jaakkola ja Suvi-Elina Enqvist. Esitin heille muutaman kysymyksen.

Mistä ja milloin Fin Noir sai alkunsa?
Ystävykset Lotta Veromaa ja Jani Maunula käynnistivät hankkeen elokuussa 2010, kun muun muassa Lontoon muotiviikoilla, Berliinissä ja Roomassa muotitapahtumien parissa työskennellyt Lotta oli palannut Suomeen. Molemmat olivat havainneet suomalaista muotialaa yhdistävän toiminnan tarpeen. Niinpä Pariisin muotiviikoille päätettiin toteuttaa näyttelyhanke, joka esittelisi nuoren sukupolven suomalaisia suunnittelijoita. Suomen Ranskan instituutti lähti mukaan ja seuraavaksi tiimiin tulivat tuottaja, graafikko, AD sekä PR- ja markkinointivastaava. Hankkeeseen lähti mukaan myös Helsinki World Design Capital 2012.

Oletteko törmänneet vastaaviin näyttelyihin maailmalla?
Olemme. Ruotsin Svenska Institutet järjesti pari vuotta sitten vastaavanlaisen kiertonäyttelyn. Se alkoi Lontoosta, jossa muotimuseossa järjestetty näyttely esitteli 13 ruotsalaista suunnittelijaa.

Mistä Fin Noirin rahoitus muodostuu?
Suomen Ranskan instituutti Pariisissa tukee näyttelyn järjestämistä merkittävällä tavalla. Näyttely on myös WDC:n virallinen satelliittitapahtuma Pariisissa.

Mihin näyttelyn nimi Fin Noir (fin=hieno, loppu; finnois=suomen kieli; noir=musta) viittaa?
Se viittaa suomalaiseen pimeyteen konkreettisesti, mutta myös omaan ”pimeyteemme” eli suomalaiseen hulluuteen ja tahdonvoimaan.

Mitkä ovat näyttelyn tavoitteet?
Tuoda esille nuoria suomalaisia suunnittelijoita, yhdistää alan toimijoita (suomalaisia keskenään ja kansainvälisten toimijoiden kanssa), nostaa alan arvostusta Suomessa lähelle sitä tasoa mikä design-alalla on, kasvattaa suunnittelijoiden vientiä ja liiketoimintaa sekä tehdä hankkeesta vuotuinen tapahtuma. Suomessa muotiteollisuus on verrattain pientä, kansainvälisesti se on merkittävää liiketoimintaa. Haluamme näyttelyn kautta nostaa myös muotia osaksi kulttuuriamme.

Kenelle Fin Noir on suunnattu?
Ensisijainen kohderyhmä on kansainvälinen media, sisäänostajat ja mielipidevaikuttajat. Näyttely on avoin kaikille eli tavoittelemme mahdollisimman suurta yleisöä. Tavoittelemme hankkeella myös päättäjien huomiota Suomessa: haluamme herättää rahoittajien ja valtion mielenkiinnon alaa kohtaan. Kansainvälisen muotiteollisuuden ammattilaisille näyttely on tarkoitettu �hengähdystauoksi� kiireisen muotiviikon aikaan. Fin Noirin on tarkoitus kiertää jatkossa muotiviikkojen aikaan kaikissa muodin pääkaupungeissa eri puolilla maailmaa.

Onko Pariisin näyttelylle kaavailtu jatkoa?
Tavoitteena on, että tapahtuma kiertäisi jatkossa kaikissa muodin pääkaupungeissa muodin ostokalenterin mukaan. Seuraava näyttely toteutetaan mahdollisesti Tokiossa, Japanissa on ollut sille jo kiinnostusta. Pariisi on hyvä paikka aloittaa. Se on vaikein ja paras.

Fin Noir Le Passage du Désirissä, 85-87 rue du Faubourg Saint-Martin, 3.-16.10.2011.

Uuden viikon alussa haluan jakaa kanssanne ajatuksen, joka aloitti minun viime viikkoni ja vaikutti ajatteluuni unohtumattomalla tavalla.

Luin maanantaiaamuna The New York Timesin sivuilta Venetsian Biennaalin avajaishumusta ja taidemaailman ambivalenssista kertovan artikkelin The Art World’s New Darlings. Se oli ensimmäisiä kosketuksiani ulkomaailmaan, yhden lauseen vuoksi yksi parhaita ensikosketuksia ikinä.

”Change is beautiful”, yksi Irakin paviljongin taiteilijoista, Helsingissä asuva Adel Abidin, totesi jutussa viitaten muutokseen ja kevään tapahtumiin Lähi-Idässä.

Olen tarkastellut noiden kolmen sanan ihmeellisyyttä nyt viikon ajan. Kun mainitsin artikkelista ja lauseesta seuraavana päivänä ystävälle, hän totesi, että tämä pitäisi muistaa aina muutoksen kohdalla. Toinen ystäväni sanoi, että lauseen pitäisi olla taulu, jonka näkisi aamulla ensimmäisenä. Sen kautta voi katsella kaikkea: yksittäisiä, ohimeneviä hetkiä, ihmissuhteita, työtä, organisaatioita, tunteita, konflikteja, rakkautta, koko elämää.

Ihmeellistä, vai mitä? Tarvitaan yksi lause, ja epävarmuudet kääntyvät kauneudeksi ja yllätykseksi.

Oheiset kuvat ovat Acnen kevään ja kesän 2012 resort-malliston näytöksestä. Muutama päivä sitten pidetty näytös oli merkin ensinäytös New Yorkissa – uusi askel, muutos, sekin.

Tässä linkki videoon, joka aloitti päiväni tänään.

Hyvää viikkoa teille, lukijat!

PS Malliston kokonaisuudessaan näette täältä.

Suomalaiset taiteen ja muotoilun ystävät eivät voi olla ensi syksynä törmäämättä nimeen Astrid Sylwan. On puhdas sattuma, että ruotsalaistaiteilija on paitsi esillä näyttelyssä Gallery Kalhama & Piipossa, myös suunnitellut kuoseja Marimekon syksyn kangasmallistoon.

On siis mitä luontevin hetki esitellä Sylwan. Yhden näkökulman taiteilijasta antaa teille galleristi Pilvi Kalhama, toisen Marimekon luova johtaja Minna Kemell-Kutvonen.

Kuka on Astrid Sylwan?
Tukholmalainen, Nackassa työskentelevä taiteilija, joka on syntynyt vuonna 1970 ja valmistunut Konstfackista vuonna 2005. Sylwan on juuri nyt taiteilijauransa aktiivisimmassa ja kiinnostavimmassa vaiheessa – ja siten sukupolvensa keskeisimpiä nimiä pohjoismaisessa maalaustaiteessa.

Miten yhteistyönne alkoi?
Olen seurannut Sylwanin työskentelyä jo jonkin aikaa. Viime syksynä sain kaiken Sylwania koskevan painetun materiaalin hänen Ruotsin galleriastaan Anderson Sandströmistä. Minulla oli ilo tavata Sylwan ensi kertaa viimeisen Carnegie-kiertueen yhteydessä sekä galleriassamme Lukas Göthmanin avajaisissa. Vuodenvaihteessa kävin hänen työhuoneellaan, ja tämän jälkeen sovimme tulevasta näyttelystä.

Miten luonnehtisit Sylwanin tyyliä?
Hänen tuotantoaan verrataan useissa teksteissä runouteen tai improvisaatiomusiikkiin. Tämä on siinä mielessä osuvaa, että Sylwanin maalaus rakentuu prosessissa, jossa taiteilija etenee erilaisten vallintojen kautta kohti lopputulosta. Katsoja voi aistia lopputuloksessa tekemisen intensiteetin ja läsnäolon. Tilanteesta toiseen eteneminen määrittää siis Sylwanin teoksia pikemminkin kuin ennakolta tapahtuva suunnittelu ja sen mukaan tapahtuva kontrolloitu toteutus.

Sylwanin taiteellinen työskentely liikkuu syvällä värikysymyksissä. Tosin ei vain värin sävyihin tai pigmentteihin liittyvinä pohdiskeluina, vaan keskeistä on väri materiaalina, rytminä ja tekstuurina. Suurikokoiset ja -eleiset, värikkäät ja kylläiset maalaukset vetoavat katsojaan. Kun hän sekoittaa kirkkaita värejä transparentteihin väreihin, abstrakti maalaus laajenee kerrostensa kautta syvälle luotaaviksi maailmoiksi. Suorien linjojen ja kurvien välinen vuoropuhelu saa aikaan tunnun liikkeestä, läheisyydestä ja etäisyydestä, leikkisyydestäkin. Teosten fyysisyys on suorastaan läpitunkevaa: samanaikaisesti sekä houkuttelevan päällekäyvää että sensuellia.

Mitä odotat taiteilijan elokuussa aukeavalta näyttelyltä?
Paljonkin, sillä intuitioni sanoo, että näyttelystä tulee upea! Vuodenaika, elo-syyskuu, on mitä parhain Sylwanin kaltaisen koloristin teosten esittämiseen, ja ajankohta on toki tässä mielessä tarkoin harkittu. Odotan, että yleisö löytää näyttelyn ja pääsee kokemaan Sylwanin vetoavan maalauksen. Lisäksi odotan innolla yhteistyötä Marimekon kanssa. Kaikenlaista on suunnitteilla sillä saralla!

Kuvassa Astrid Sylwanin uusia maalauksia. Teosten koot ovat 160 x 180 (ylempi) ja 95 x 90 cm. Näyttely on avoinna Kaivopihan galleriassa 19.8-18.9.2011.

Hei!

Vielä muutama sana Anna Tuorista. Esitin muutaman kysymyksen taiteilijalle, jonka töitä ovat muun muassa Silver Shoes, Make a Wish, Bitch, Calm Down Dearest (kuvassa) ja Party in Kadykchan.

Unenomaisuus, sulokkuus ja pastelliset sävyt tulevat mieleen töistäsi. Mitä nämä asiat merkitsevät sinulle?
Väreissä pidän ristiriitaisista yhdistelmistä, en käytä enempää pastelleja kuin muitakaan. Neonvärien yhdistäminen maaväreihin tai värikkään yhdistäminen mustavalkoiseen saattaa tuoda väreistä jotain mielenkiintoista esille. En oikein tiedä, mitä unenomaisuus ja sulokkuus merkitsevät.

Mistä nyt aukeavan näyttelyn ”Tell You Later, Dear” työt kertovat?
Uuuh, eivät ne mistään kerro. Siellä on erilaisia paikkoja, joissa on erilaisia jännitteitä.

Tyylisi alkoi muotoutua varhain, jo opiskellessasi Kuvataideakatemiassa. Mistä arvelet tämän johtuvan?
Jaa. Jossain vaiheessa tajusin, että voin maalata sellaisia maalauksia, joista itse pidän. Joskus luulin jonkun toisen tietävän paremmin.

Mitä ilman et voisi työskennellä taiteilijana?
Ilman muiden taideteoksia varmaan sitten, mut joo sit tarvitaan siihen myös rahaa ostaa materiaaleja. Ja kaikkea kivaa, jotta jaksaa.

Kauneinta, mitä tiedät?
Jyrki ja kukat.

Mikä on viime päivien tärkein vaatekappaleesi?
Käykö laukku vastaukseksi? Kun siinä on lokeroita ja avainhihna, ja koska oon saanut sen lahjaksi vähän aikaa sitten.

Helsinkiläiset ovat näyttäneet viime päivinä samalta kuin pariisilaiset muutama viikko sitten. Uneliailta, silmiään siristeleviltä, kuin talviunilta heränneiltä.

Uskokaa tai älkää, myös pariisilaisissa on kevättä pelästyvä puolensa, ja se jos mikä on paitsi yllättävää, ennen muuta viehättävää. Kävin kaupungissa hetkellä, jolloin kevään ensimmäiset lämpimät päivät tulivat, ja kaduilla sipsutti niin ja näin pukeutuneita ihmisiä kuka aurinkoa pakoillen, kuka siitä nauttien.

Yhdistäviäkin asioita oli: tummat lasit, pikkutakki ja neule -yhdistelmät miehillä, ballerinat tai herraintyyliset nauhakengät naisilla. Pariisilaisballerinoja myyvän Repetton liike oli lauantai-iltapäivänä täynnä ihmisiä ja ovella seisoi ovimies pitämässä jonoa kurissa.

Ruuhkaa oli myös kuvataiteilija Anna Tuorin viime viikon lopulla avautuneen näyttelyn Tell You Later, Dear avajaisissa Galerie Anhavassa. Lähes kaikki näyttelyn työt oli myyty tai varattu. Se ei ole ihme, sillä Tuorin työt ovat aina elegantteja, salaperäisiäkin, ja väriyhdistelmät kauneimpia mahdollisia.

Suosittelen näyttelyä varhaisiin kevättunnelmiin – pariisilaisiin ja helsinkiläisiin – teille, jotka kuljette puoliunisina, hieman haparoiden kevätpäivästä toiseen ja näette utuisia sävyjä.

Kaunista viikon alkua!

Kuvan työ Out of Blue Distances, 2010.

Hei!

Toivon sydämestäni, että yhdenkään teistä viikko ei alkanut kuten omani. Lyhyt kuvaus maanantaistani on: fiasco. Ja ehdottomasti fiasco ranskaksi tai italiaksi (päivän pieni ilahduttava asia).

En aio rasittaa teitä yksityiskohdilla, yhtä lukuunottamatta. Voimistelin työpäivän jälkeen Stella McCartneyn pitsitopissa. Sitä ei ole varsinaisesti suunniteltu voimistelukäyttöön, mutta tuossa vaiheessa päivää päätin luovuttaa.

Taidemaailmassa on ilmassa jotain aivan muuta kuin luovuttamisen ilmapiiriä. Viikon alun jännitykseksi kerron teille kaksi uutista, jotka kuulin Joan Miró -näyttelyn avajaisissa Emmassa.

Ensimmäinen on vielä huhu, sillä asianomainen taho ei ole vahvistanut uutista, ja se kuuluu näin: Galerie Forsblom muuttaa Pohjoisesplanadilta Vanhan kirkon kupeeseen. Uudet tilat sijaitsevat Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmauksessa, osoitteessa Yrjönkatu 22, jossa tehdään parhaillaan remonttia.

Toteutuessaan tämä tarkoittaa sitä, että Vanhan kirkkopuiston laidalla tulee ensi syksynä olemaan kaksi merkittävää galleriaa arvoisissaan tiloissa, siis Gallery Districtin alku.

Toinen uutinen liittyy Emmaan. Luomuaamiainen taiteellisessa ympäristössä toteutuu elokuun alussa, sillä SIS.Deli avaa silloin museon yhteyteen kahvilan.

Kuvan työ, Sign of Entrance, on Saara Ekströmin elegantista näyttelystä Kiasmasta. Siellä on myös työ nimeltä Collapse, Romahdus. Suosittelen pistäytymistä.