Kirjoitin syksyllä 2001 erääseen tyylijulkaisuun Miuccia Pradan toteamuksen, että ostaminen on tulevaisuudessa museossa tai näyttelyssä käyntiin verrattava tapahtuma. Ajatus, joka on kristallinkirkas ja ymmärrettävä tänään, tuntui silloin etäiseltä.
Muistin vertauksen kurkistaessani perjantaina Samujin uuden myymälän ovesta sisään. Tila oli tyhjä, sisällä olivat arkkitehti ja työmiehet, mutta mistään Samuji-tuotemerkkiin liittyvästä ei näkynyt vielä jälkeäkään.
Millainen liikkeestä tulisi, sitä oli mahdotonta kuvitella muutamaa tuntia ennen avajaisia, mutta tiesin, että ikkunaan tulisi oheinen taiteilija Saara Karivaaran veistos.
Erilaisia liikkeiden avajaisia ja ostostapahtumia on juhlittu Helsingissäkin viime viikkoina enemmän kuin näyttelyiden avajaisia ja lisää on joulun lähestyessä tulossa. Onko aina ollut näin? En tiedä.
Kuvaavaa on, että nautin ensimmäisen jouluglögini ja piparkakun – nam – torstai-iltana Gaudetessa, joka on yksi lempiliikkeistäni. Sieltä poimin myös mukaani pari viikkoa sitten ilmestyneen muotijulkaisun nimeltä REVS.
Acne Paperin kokoisen ja näköisen, kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden lähtökohtana on auttaa nuoria suomalaisia muodin ammattilaisia pääsemään esille kokeneempien tekijöiden rinnalla. Lehden kaksi ensimmäistä numeroa ovat ilmaisia, ja niitä jaetaan vaateliikkeissä ja gallerioissa. Nimi tulee sanasta revolution.
Mustavalkoisuus on osa konseptiamme, jonka tarkoituksena on lähestyä muotia taiteena ja luovasta näkökulmasta, eikä niinkään trendien, mallistojen ja kaupallisten lähtökohtien kautta. Haluamme lehden kautta dokumentoida suomalaisen muotimaailman luovaa kehitystä – tulevaisuudessa on kiinnostavaa katsoa sitten taaksepäin ja nähdä kehityksen koko kaari lehtemme sivuilla, Federico Cabrera, yksi lehden perustajista, toteaa lehdistötiedotteessa.
Jäin miettimään REVSiä – se on mielestäni enemmän portfolio kuin lehti – selatessani kysymystä, miksi erilaisia riippumattomia lehtiä ja muotilehtiä perustetaan. Mikä on keskeisintä, tarve näkyä vai ideologia? Miksi?
Kysyin tätä myös vuonna 2002 perustetun Pàp-tyylijulkaisun päätoimittajalta Tiina Alvesalolta.
”Vuonna 2002 ei ollut niche- eikä paljonkaan suurlevikkisiä lehtiä, jotka olisivat käsitelleet muotia poikkeuksellista näkökulmasta. Pàp käsitteli muotia yhteiskunnallisesta tai taiteen näkökulmasta, ja toisaalta se käsitteli esimerkiksi designia, matkustamista ja ruokaa muodin näkökulmasta, hän totesi ja lisäsi:
”Pàpin tehtävä oli haastaa tekijöitä, lukijoita ja mainostajia ajattelemaan uudella tavalla. Uusi ajattelutapa yleensä hämmentää, mutta pitkällä aika välillä myös muuttaa olemassa olevia rakenteita: synnyttää uusia sisältöjä ja tekijöitä.”
Hämmennystä on luvassa myös vuonna 2012, sillä uusia muotiin ja muotoiluun liittyviä lehtiä on tulossa useampia. Niistä mainittakoon World Design Capitalin rahoittama, muodin kahteen kauteen viittaava SSFW.
Nykytaiteen ystäville suosittelen Näyttelyvaihtokeskus FRAMEn julkaisemaa, taidelehti Frameria. Kasino Creative Studion tuottama lehti on kaunis, huolella tehty julkaisu, joka esittelee ajankohtaisia suomalaisia taiteen tekijöitä hauskoista näkökulmista.
Jos jotain kaipaisin, niin hieman nykyistä vahvempaa linkkiä taiteen ulkopuolelle. Se toisi lehden lähemmäksi lukijaa samalla tavoin kuin galleriat tuovat taiteen.
Lähetä
