Hei romantikot!

Eräässä asunnossa Katajanokalla vietettiin eilistä myrskyiltaa kynttilänvalossa tanssien ja laulaen. Taustalla soi kerta toisensa jälkeen, lukuisia ja lukuisia kertoja, yksi ja sama kappale.

Se on italialaisen Paolo Conten Via Con Me, eli lähde kanssani pois. Aloitin sillä tänään myös aamuni.

Kaikki alkoi muotitalo Valentinon uuden parfyymin mainosfilmistä, johon törmäsin maanantaina iltapäivällä. Kappale soi siinä taustalla. Illalla kotiin tultuani avasin koneen, katsoin filmin useampia kertoja, sitten Spotify, valot pois ja lopun tiedättekin.

Mitä tulee filmiin, se on minusta täysin vastustamaton. Syntymäpäiväjuhlat, ilta, autoja, helikopteri, Rooma – ja tietenkin rakastavaiset. Ohjaaja on ruotsalainen Johan Renck, Valentina on tanskalainen Freja Beha Ericsen.

Jos filmi ja sen musiikki ilahduttaa teistä jotakuta yhtä paljon kuin minua, hymyilen leveästi. Asiat eivät ole aivan huonosti – maailman myrskyistä huolimatta.

Näette filmin tästä.

Suloista tiistaita!

Kuva: David Sims, Valentino

Yksi kauneimpia asioita tammikuussa on mustavalkoisuus.

Valkoisuuden ja mustan vaihelu on hämmentävää ja vaativaakin, mutta sellainen tammikuu on. Lupaus jostakin, mitä ei vielä ole.

Ajattelin tammikuuta, ja mustan ja valkoisen puhtautta, kun näin oheiset Valentinon kevään/kesän 2011 mainoskampanjan kuvat joitakin päiviä sitten. David Simsin ottamien kuvien eteerisyys, tunnelma, mallien asentojen ja ilmeiden kauneus pysäyttivät hetkeksi.

Kampanja on samalla kuin uuden alku kliinisten, nopeiden ja räikeiden muotimainosten kauden jälkeen.

Mustavalkoiset kuvat ja kyseinen kevään mallisto ovat myös kauneimpia milloinkaan näkemiäni. Ne ovat lupaus keväästä ja valosta, joka häikäisee ja lävistää kaiken.

Kaunista tammikuun viikkoa.

Lisää mustaa ja valkoista. Ja läpikuultavaa.

Oheiset kuvat ovat Vogue Paris’n elokuun numerosta, muotijutusta L’hiver avant l’hiver, eli Talvi ennen talvea. Lehden toimitus on päätoimittaja Carine Roitfeldin johdolla poiminut syksyn ja talven mallistoista hiput, 64 kokonaisuutta, ja valokuvaaja David Sims on tehnyt niistä muotikuvia.

Lopputulos on häikäisevä.

Minulla kesti useita päiviä ennen kuin avasin lehden. Yhtenä päivänä viikko, kaksi sitten se kolahti postiluukusta (luulin, että sieltä putosi kirja), avasin muovikääreet ja annoin lehden olla päiväkausia pöydällä. Ohimennessäni katselin kantta etäältä, silmäilin kansitekstejä ja loin ihailevia katseita kannen sinisyyteen.

Kiireetön lähestyminen oli paikallaan. Simsin kuvia, utuisia, teräviä, ohimeneviä, suoria, ja syksyn tyylejä on ollut nautinnollista katsella yksi toisensa jälkeen iltaisin. Etenkin nyt, kun syksyn tulon tuntee.

Célinen ja Giorgio Armanin mustat ja valkoiset, asut ja kuvat, ovat vastaansanomattomia. Niissä ja malli Freja Beha Erichsenin kiharoissa vain on se jokin. D&G:n ja Roberto Cavallin puolipukeisuus tuo mieleen ne syksyn päivät, kun ulkona on kirpeää ja aurinko lämmittää ikkunan läpi.

Chloén punaruskeassa villaneulosasussa on syksyn sulokkuus: se yllä voi istua puun alla, kun auringonvalo on kirkas eikä vaadi mitään.

Kaunista, kaunista viikonloppua. Toivottavasti nautitte kuvista yhtä paljon kuin minä.