”Chanel is about life. Dressing women for life.”

Siinä kaksi lausetta, jotka aloittivat uuden viikon ja uuden ajanjakson elämässäni.

Olen nauttinut ihmeellisestä keväisestä viikon alusta voimistelemalla Helsingin kattojen yllä, lounastaen hyvässä seurassa Kruununhaan kodikkaassa Qulmassa ja lukemalla muutaman kappaleen Murakamin kirjaa Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Maanantai-iltana katsoin videon Karl Lagerfeldin haastattelusta, joka oli tehty Chanelin syksyn ja talven 2012/13 malliston esitelleen muotinäytöksen yhteydessä viime viikolla.

Lainaus – kaksi lausetta – on Lagerfeldin.

Pariisissa esitelty mallisto oli minusta muotiviikkojen ryhdikkäimpiä mallien reippaasti heiluvia poninhäntiä ja kimaltavia kulmakarvoja myöten. Syksyn siluetti kapeine housuineen, pitkine trenssimäisine takkeineen ja korkoineen oli valloittava ja sensuelli, ja kokonaisuudessa oli energiaa – sellaista, mitä ainoastaan Lagerfeld onnistuu luomaan.

Ainoa laatuaan on myös Chanelin kevään ja kesän mainoskampanja, jonka Lagerfeld on itse kuvannut. Siinä mennään Chanelin juurille, voimisteleviin naisiin rannalla. Kaikki alkoi yksinkertaista jerseyasuista, joissa on helppo liikkua. Esimerkiksi voimistella.

Mustavalkoiset kuvat vahvistivat entisestään ajatustani mustavalkoisesta keväästä ja toivat mieleeni aiheen, josta kirjoitin ylioppilasaineen. Se oli voimistelu, bien sûr.

Valoisaa, ihanaa viikkoa!

Kuvat: Karl Lagerfeld, Chanel

Huomenta!

Olitte mielessäni eilisiltana, avec le sourire, siis hymyn kanssa. Päätin jatkaa hymyillen myös tänä aamuna, siksi postaus tulee vasta nyt.

Melkoisena fiaskona alkaneen maanantain yllättäviin valopilkkuihin kuului Chanelin uusi Mademoiselle Coco -tuoksun mainos, johon törmäsin harhaillessani Vogue Paris’n horoskooppiosiossa (kyllä, seuraan horoskooppeja). Siinä neiti Coco nousee aamulla vuoteesta, sipaisee ylleen parfyymia, pukeutuu ja lähtee moottoripyörällään – Chanelille, bien sûr!

Perillä häntä odottaa luonnollisestikin mies.

Enempää en kerro, sillä haluan että katsotte mainoksen. Muun muassa elokuvan Ylpeys ja ennakkoluulo ohjanneen Joe Wrightin ohjaama filmi on hienoin – ja hauskin – ikinä näkemäni tuoksumainos, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Se ohittaa Vanessa Paradis’n lintuhäkissä ja Sofia Coppolan Miss Diorin yhtä kevyesti kuin Keira Knightley moottoripyörällään pariisilaisnuorukaiset liikennevaloissa.

Toivottavasti filmillä on teihin yhtä ilahduttava vaikutus kuin minuun. Voilà: le film.

Näkemiin!

Tervehdys!

Aloitin viikon ylevissä, puuterinkeveissä tunnelmissa muotiretriitillä. Katsoin Chanelin kevään 2011 Haute Couture -malliston näytöksen, jonka muotitalo esitteli Pariisissa tammikuussa.

Kutsun muotinäytöksiä nykyisin muotiretriiteiksi.

Kaikki alkoi tammikuussa, Pariisin miesten ensi talven muotia esittelevien näytösten kynnyksellä. Miespuolinen kollega kysyi eräänä varhaisena maanantaiaamuna, olinko nukkunut edellisenä yönä vai katsonut näytöksiä. Sillä hetkellä muistin Pradan näytöksestä edellisiltana tulleen viestin.

Unohdin näytökset, sillä katselin koko illan ystävältä joululahjaksi saamaani dvd-levyä. Eckhart Tollen Findhornin retriitti – Tyyneys maailman keskellä piti minut hiljaisessa otteessaan ja muoti sai jäädä.

Aiheiltaan erilaisissa retriiteissä on jotain samaakin. Jos muotia ja pukeutumista rakastaa, näytökset ovat parhaimmillaan taidetta, hiljentymisen hetkiä kauneuden – värien, musiikin, hetken – edessä. Jos ympärillä oleva häly olisi poissa, ne olisivat sitä enemmänkin.

Siksi näytösten katsomisessa kotona on viehätyksensä. Tapanani on katsoa muotinäytöksiä ja mallistoista otettuja kuvasarjoja iltaisin, hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Orjallisesti en niitä seuraa, vaan tunnelmien mukaan.

Niinpä mainitsen Chanelista nyt. Unille käyminen puuterinsävyjen ja Villa Nahin Time for Tea -kappaleen keskellä ei ole huonoin tapa lopettaa päivää.

Näette näytöksen tästä. Suosittelen katsomista ilta-aikaan.

PS1 Puuterisiin tunnelmiin sopii myös Vogue Paris’n maaliskuun 2011 numeron kansi. 25. helmikuuta myyntiin tuleva lehti on viimeinen Carine Roitfeldin päätoimittama. Näette linkistä myös kuvia lehden aukeamista.

PS aleXandro Palombon version Carine Roitfeldin viimeisestä Vogue Paris -kannesta näette tästä.

Mihin kaikkeen eleganssi ulottuu? Ja mistä eleganssi alkaa?

Maailmankaikkeus toi eteeni uuden kollegan, joka käyttää ilmaisua elegantti puhuessaan graafisesta suunnittelusta ja sen tyyleistä. Elegantti ajattelu, kaunein elegantein idea, elegantti puhdas ajattelu, hän sanoo. Ja elegantin määre – kuinka paljon uskaltaa jättää valkoista.

Vihdoin, ajattelin.

Eleganssi. Sitä olen pohtinut viime päivät. Mitä kaikkea se voi olla ja miten se ilmenee.

Elegantteja ovat teot, ajatukset ja aikomukset, mieli voi olla elegantti. Eleganttia on ajattelu. Tai sitten se on jotain muuta.

Eleganttia ajattelua muotimaailmassa edustavat minulle esimerkiksi Acne, Alber Elbaz, Coco Chanel ja Miuccia Prada.

Eleganttia voi olla liikehdintä. Elegantteja ovat miehet, jotka tanssivat.

Eleganttia on hymyileminen. Eleganttia on rakkaus.

PS Taidokkaasti elegantin rajoilla liikkuvat oheisen kuvan miehet. Kuva on otettu Acne Paper -lehden juhlista Lontoosta.

Mitä nainen tarvitsee, kun ulkona on sata astetta pakkasta ja keväästä ei ole tietoakaan?

Vastaus: Esimerkiksi Sonia Rykielin merihenkisen jakku-shortsi -yhdistelmän ja kiilakorkosandaalit, joissa voi kulkea kepein askelin kadulla. Tai kuvassa näkyvän kristallimekon ja -kengät. Niissä voi tanssia rytmikkäästi, mutta sensuellisti.

Rytmikäs ja sensuelli oli myös tanssi, johon törmäsin varhain sunnuntaiaamuna Pradan saitilla käydessäni. Kevään mainoskampanjaan kuuluva video on yllättävä sekoitus nostalgiaa ja rytmikkäitä 2000-luvun biittejä. Siis mitä virkistävin aloitus päivälle.

Helmikuu kaiken kaikkiaan on inspiroivaa aikaa meille muoti-ihmisille. Uudet mallistot saapuvat liikkeisiin – se tarkoittaa kevätgarderoopin suunnittelua – ja ilmassa on uudistumisen henkeä, kun muotiviikoilla suunnataan katse tulevan syksyn ja talven mallistoihin. Rytmikkäälle tanssille on paikkansa.

Lopuksi, muistutuksena siitä mistä tässä kaikessa on kysymys, Coco Chanelin määritelmä muodista:

”Muoti ei koske vain vaatteita, vaan se on jotain, mikä on ilmassa. Se on uudessa muodissa puhaltava tuuli, sen tuntee, sen haistaa. Muoti on taivaalla, se on kadulla; muodissa on kysymys ideoista, elämäntavasta, siitä mitä tapahtuu.”

Hyvää viikkoa!

Ensimmäinen ajatukseni, kun katsoin tänä aamuna ulos ikkunasta, oli kuvassa näkyvä Chanelin lumilauta. Se löytyi muutama päivä sitten muotitalon saitilla käydessäni.

Kun aikoo päättää kauden, se tulee tehdä tyylillä. Chanel-lauta on viimeinen myönteinen ajatukseni tästä talvesta.

Aion linnottautua tulevana viikonloppuna kotiini, järjestellä garderooppiani, ajatella suloisia puuterinsävyisiä ajatuksia, varata lentoliput kevätmatkalle Milanoon, nauttia lasin kuohuvaa ja siirtyä, henkisesti, kevääseen.

Siirtyminen kohti lempeitä tuulia on alkanut.

Olen pistäytynyt kuluneen viikon aikana kaikissa mahdollisissa väleissä muotitalojen Haute Couture -mallistoja esittelevillä saiteilla ja silmäillyt nopeasti tunnelmia Diorilla, Givencylla ja Chanelilla. Eilisiltana puin ylleni Acnen kevätmallistosta hankkimani raitamekon ja liehuin se yllä viimeisen valveillaolotuntini.

Ja, toisin kuin luulin, en ole yksin. Törmäsin tänä aamuna raitiovaunussa naapurin graafiseen suunnittelijaan (mies), joka kertoi käyneensä ostoksilla ruotsalaissuunnittelija Carin Westerin nettikaupassa.

”Vintage-puolella oli 70 prosentin alennukset, ja ostin shortsit, t-paitoja ja muuta. Kevääksi.”

Lukijat, hyvää viikonloppua, kevät on täällä!

Lukijat, ciao!

Viikkonne lähtee suloisesti käyntiin, kun painatte tästä. Vaikka olisitte uneliaita, poissaolevia, ei vielä valmiita uuteen viikkoon. Vaikka maailma näyttäisi ilottomalta ja harmaalta.

Se on ohimenevää, lupaan.

Ylistin teille jo aiemmin Chanelin ja Lily Allenin yhteistyötä, ja ylistys jatkukoon. Coco Cocoon -kampanja on järisyttävän hieno graafista ilmettä, mustavalkoisia valokuvia, videota ja musiikkia myöten. Toivottavasti se inspiroi myös jotakuta teistä.

Kaunista alkanutta viikkoa!