Mallia Vuittonista
Ohitin eilisiltana Vuittonin liikkeen ja katse osui sievään vihreään denim-kankaiseen laukkuun näyteikkunassa.
Tuote on uutta Monogramouflage-mallistoa (kuva alla), jonka japanilaistaiteilija Takashi Murakami ja Vuittonin taiteellinen johtaja, amerikkalainen muotisuunnittelija Marc Jacobs ovat yhteistyössä suunnitelleet.
Murakami on suunnitellut Vuittonille rajoitetun ajan myytäviä erikoismallistoja jo useamman vuoden – hyvin tuloksin. Taide ja muoti yhdistyvät ja laukuista halutuimmat maksavat auton verran.
Murakam-yhteistyöstä ja ranskalaismerkin markkinoinnista noin yleisesti voisi ottaa mallia moni muukin, enkä tarkoita designia ja muotia vaan yrityksiä tuotteeseen ja mittakaavaan katsomatta. Linjakkuudesta, detaljien hallinnasta ja innovatiivisuudesta ei voi oppia liikaa.
Minusta on mahtavaa, että Vuitton avasi liikkeen Esplanadille. Ei siksi, että voisin toteuttaa omia (loppumattomia) shoppailuviettejäni vaan siksi, että liike ja merkin läsnäolo on huutomerkki ja kaikille avoin esimerkki linjakkuudesta ja tyylistä.
Olen täydellisen kyllästynyt siihen, miten Vuittonin kaltaisia huippumerkkejä ei Suomessa ymmärretä pitää esimerkkeinä, kun suunnitellaan markkinointia. Ne ovat ”liian hienoja”.
Olen täysin eri mieltä. Kysymys ei ole muodista, kauneudesta, Annie Leibovitzin ottamista valokuvista tai huippumalleista, vaan siitä miten merkin ydin ilmenee markkinoinnin kaikilla tasoilla jokaista yksityiskohtaa myöten.
Parasta Vuittonin tulossa on se, että liike on ympäri vuorokauden avoinna oleva vastaus kysymykseen miten muoti- tai designbrändiä pitäisi markkinoida.
Te, joita asia askarruttaa, käykää katsomassa. Vaikka kesäyönä. Aamiainen mukaan.
PS Vuittonin tuoreimmassa mainoskampanjassa esiintyvät ohjaaja Francis Ford Coppola ja hänen tyttärensä, tyyli-ikoni ja ohjaaja Sofia Coppola. Kuvia ja lisää aiheesta ruotsalaislehti Resumén sivuilla.
Tagit: Louis Vuitton, Marc Jacobs, Takashi Murakami
Lähetä
On se kumma miten tyttöjä/naisia viedään.. Vihreä Denim laukku? Tonnitolkulla euroja? Hmm, aika pelleilyä! Ymmärrän kyllä suht kalliit nahkaiset (käsi)laukut, mutta sikakalliit season laukut on jotain mikä ei minun suomalaiseen päähäni uppoa. Tosin niitä tuskin Suomeen montaa myydäänkään. Helsingin liikkeestä lähteekin moiset ulkomaille.
Mutta itse aiheeseen, sikakalliiden design merkkien markkinoinnissa on kieltämättä jotain taikaa. Imago määrää niin paljon, ja siten saadaan katteet aivan järkyttäviksi. Ei voi kuin kadehtia.
Vaikka mies olenkin niin ostinpa Lontoosta viime viikolla Mulberryn olkalaukun läppäriä ja papereita varten. Hieno se kyllä on ja on siinä jotain taikaa itse tuotteessakin. Jotain vaikutteita tuosta tyttelistä on tullu näköjään otettua
Mahtavaa että tehdään hyvää tyyliä. Kertakaikkiaan. Upeaa että preemio tuotteita löytyy. Harmillista, että yhä enemmän ja enemmän paljastuu skandaaleita luksustuotteista:
Veritimantit yksi, Vuittonin & kumppaneiden laiton kiinalainen työvoima viimeisimpänä. Eli siis myydään preemio käsityölaatua jota mainostetaan ”made in Italyna”, vaikka tosiasillisesti tuotannosta vastaa laittomat tehtaat täynnä kiinalaista halpatyövoimaa.
http://www.theluxechronicles.com/the_luxe_chronicles/made-in-italy.html
Ihmeellistä että eettistä luksusta ei ole vielä isommin tajuttu. Kuinka kukaan kehtaa esiintyä timanteissa jotka symbolisoivat kuolleita kaivostyöläisiä tai esitellä laukkua joka maksaa maltaita mutta on silti tehty samalla massatuotanto riistoskenellä kuin alennustuotteet.
Henkilökohtaisesti maksaisin mielelläni sikahintoja tuotteista joissa on aidosti jotakin preemion arvoista…
Itse pidän kyllä Ikean meininkiä parempana. Ostetaan halvalla ja myydään halvalla, ja jengi pitää tuotteita tyylikkäinä vaikka ei se sälä hääviä ole kuitenkaan. Se on niin ihanan skandinaavisen tasa-arvoista, kaikilla on varaa.
Vuittonin jutut ovat liian elitistisiä, tulee liikaa mieleen wannabee-jengi, tyylitajun puutteessa marssitaan liikkeeseen, missä ko.kampetta on. Todelliset tyylitaiturit etsivät pienempiä merkkejä!
Olen spotterin kanssa täysin samaa mieltä. Itse jo ko. asiaa aiemmin ounasteltuani lahjoitin kaikki Vuittonin laukkuni pois ja siirryin ostamaan Hermestä ja Goyardia joiden nyt vielä oletan tekevän kaikki tuollaiset kalliimmat laukkutuotteensa itse ja arvostavan eettisiä toimintatapoja. Itse ainakin maksan käsityöstä, laadusta sekä tuotteen uniikkiuudesta kyseisessä järjestyksessä.
Lisäksi olen blogin kirjoittajan kanssa täysin päinvastaisella linjalla mitä tulee Vuittonin liikkeeseen Helsingissä. Ensiksikin jos vielä Vuittonia itse ostaisin, ko. liikkeen läsnäolo ja kaikkien ”keravalais-pissiksien” mahdollisuus kantaa kesätyösäästönsä sinne ällöttää. Tietty exklusiivisuuden leima perustuu hinnan lisäksi myös hankalaan saavutettavuuteen, ainakin omalla kohdallani, siksi minusta on paljon palkitsevampaa hankkia tuotteita joissa aistin yrityksen hengen, käsityön ja sellaisia haen mielelläni mistäpäin maailmaa vain. Ei niiden tarvitse tänne tulla ja jos tulevatkin, niin se on selvästi osoitus niiden valtavirtaistumisesta tai muusta imagon tai hinnoittelun rohmaduksesta.
Suomi on edelleen pääsääntöisesti muodin (ja erityisesti laukkujen ja kenkien) takapajula ja sellaisena pysyy. Helsinki häiriökromosomeineen, Manhattanille vertoja vetävine neliöhintoineen ja muutamine design-putiikkeineen (niin että Monocle-raamattukin voi sen noteerata) ei todellakaan ole keskimääräinen suomalainen arkitodellisuus.