Italian ystäville
Â
Vietin sunnuntaipäivää ystävättäreni kanssa Ekbergillä. Tapasimme kello kaksitoista ja Italian ystävinä jouduimme valintatilanteen eteen kahvin suhteen.
Halusimme kahvin, joka olisi pidempi kuin espresso ja terävämpi kuin cafe latte. Ongelma oli se, että cappucinoa ei tilata kello kahdentoista jälkeen. Se on moukkamaista.
Samoin kuin pizzan syöminen lounaaksi.
Katsoimme ympärillemme ja sovimme, että jos joku tuttava tulee kahvilaan, kerromme että cappucinot vain ilmestyivät jostakin.
Kevään ehdottomasti parhaimpia lukukokemuksiani on Kirsi Pihan tänä keväänä julkaistu italialaisuudesta kertova kirja Medicien Naapurissa. Kirja oli niin hyvä – hauska, tarkkanäköinen ja näkökulma ironinen – että yritin säästää sitä lukemalla vain luvun illassa.
En ole erityisesti pitänyt Pihan kolumneista, joita on julkaistu mm. Gloriassa ja Talouselämässä, mutta kirja on mielestäni loistelias! Kirjoittaja tuntee Italian hyvin ja ihastuttavaa on se, että hän jakaa kokemuksensa lukijoiden kanssa.
Toinen loistava Italia-kirja, myös askel syvemmälle italialaisuuteen, on italialaistoimittaja Beppe Severgninin kirja La Bella Figura. Luin sitä Pihan kirjan kanssa rinnakkain ja vaeltelin pari viikkoa suloisissa lukumaisemissa.
Suosittelen molempia kirjoja lämpimästi. Saatte nauraa, ja paljon.
Pidän blogissani pienen kesätauon, sillä matkustan tänään viikoksi Italiaan. Maahan, jossa – La Bella Figuraa lainaten – tärkeintä on se miltä näyttää, ei se miten asiat ovat.
Palataan pian!
Â
Tagit: Italia
Lähetä
En välittänyt Pihan kirjasta, moisen pystyisi kuka tahansa kirjoittamaan parinkymmenen Italian-matkan jälkeen. La bella figuraan latasin paljon odotuksia, ehkä italialainen kirjailija osaisi lopullisesti hälventää tietyt käsittämättömyydet meille toismaalaisille. Jätin sen kirjan kesken, laiskasti toimitetut tekstit olivat polveilevia ja paikoin mitäänsanomattomia.
Olen matkustellut Italiassa paljon työasioissa ja ihmiset ovat mukavia ja ruoka hyvää. Suosittelen kuitenkin tutustumaan toiseen Italiaan ja hyvä opas on Ilkka Ahtokiven kirja: ”Joten me päätimme tappaa hänet”. Mafian historia.
Näin Italiassa asuvana Suomalaisena täytyy kyllä sanoa, että kirja oli kyllä varsin ruusuinen kuvaus todellisesta Etelä-Euroopan kehitysmaasta. Italia on hieno maa lomailla ja asua pari lämpimää kuukautta vuodesta, mutta vakituinen asuminen täällä verrattuna esimerkiksi Suomessa asumiseen on lähinnä samanlainen kokemus kuin valkoihoinen asuisi alushoususillaan Kongossa.
Muutamana käytännön esimerkkinä mainittakoon, että asuminen on jopa kalliimpaa kuin Suomessa, joka kylässä on oma byrokratia ja mistään on ihan turha odottaa saavansa vastaan minkäänlaista EU:n mukaista prosessia, Englantia puhuu vain kourallinen väestöstä ja Italian ”murre” vaihtelee eripuolilla maata niin paljon, että jos osaat puhua Italiaa Roomassa niin sitä on ihan turha yrittää Sisiliassa tai Milanossa, jne, jne, …
Kyynistä, mutta totta