Kongressin edustaa

Ensimmäinen aamu Washington DC:ssa toi mukanaan harmillisia suunnitelman muutoksia. Lauantaiksi kaavailtu vierailu Valkoiseen taloon ei onnistuisi kiireellisen aikataulun ja kiristyneiden turvatoimien takia. Yrjöllä oli ilmeisesti parempaa tekemistä, joten turvauduimme varasuunnitelmaan ja lähdimme tutustumaan maan poliittiseen keskukseen omin päin.

Lauantaiaamuinen pääkaupunki näyttäytyi matkaryhmällemme uneliaana ja hiljaisena. Synkät sadepilvet varjostivat  autioita virastokatuja, joille eloa toivat ainoastaan kongressitalon edustalla häärivät työmiehet. Kyseisellä paikalla tuleva Yhdysvaltain presidentti vannoo virkavalansa ensi tammikuussa, ja ehostustoimet ovat jo täydessä käynnissä.

Presidentinvaalikamppailu ei ajankohtaisuudestaan huolimatta näy katukuvassa odottamallamme tavalla. Vaikka h-hetkeen on aikaa enää kahdeksan päivää, lobbaajat ja vaalimainonta loistavat poissaolollaan. Kaupallinen aspekti taisteluun on kuitenkin löydetty. Matkamuistomyymälöissä turisti voi ilmaista poliittisen kantansa ostopäätöksellään, ja kaupan päälle kuvauttaa itsensä pahvi-Obaman tai –McCainin rinnalla.

Sade yllätti matkalaiset

Washington DC:n museotarjonta yllätti positiivisesti. Kaikki Smithsonianin alueen museot olivat iloksemme maksuttomia, ja tutustuimmekin päivän aikana niin maailman ensimmäiseen avaruussukkulaan kuin Maya-intiaanien elämäntapoihin ja historiaan. Lieneekö johtunut ilmaisesta sisäänpääsystä vai turistit yllättäneestä ukkosmyrskystä, että tunnelma museoissa oli kaikkea muuta kuin unelias ja hiljainen.

Päivä huipentui Georgetowniin, jossa paikalliset opiskelijakollegamme esittelivät meille täkäläistä yliopistokampusta ja yöelämää. Kaupungin kalleimmilla neliöillä asuvien opiskelijoiden lukukausimaksut kirvoittivat keskustelua koulutuksen maksullisuudesta – takaako hinta laadun ja voiko ilmainen olla tasokasta?

Lähtöpäivän – joka sopivasti sattui olemaan YK:n päivä – aamu valkeni Helsingissä harmaana. Viimeisten paniikkipakkailujen ja passinmetsästysten jälkeen urhea joukkomme kokoontui Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Kotimaan kunnallisvaalidebatit jätettiin taakse (ennakkoäänet annettuina, tietenkin) ja koneen nokka suunnattiin kohti New Yorkia.

Odottavissa tunnelmissa Helsinki-Vantaalla

Matkatoimisto oli suuressa viisaudessaan sijoittanut meidät ennalta sekajärjestykseen, joten kick-off -tapahtumassa hyvään alkuun saatu muihin ryhmäläisiin tutustuminen sai lennon aikana jatkoa. Koneen keskivaiheille muodostui intensiivinen keskustelukerho, jossa pohdittiin mm. matkan vierailukohteina olevia instituutioita ja luonnollisesti myös iltaohjelmaa. Aalto-yliopistosta syntyi myös kiihkeä keskustelu, joka tullee vielä jatkumaan intensiivisenä. Uusia näkökulmia tulee varmasti tarjoamaan varsinkin vierailu Massachusetts Institute of Technologyyn, joka on osaltaan tulevan Aalto-yliopiston esikuva.

8 tunnin lennon jälkeen saavuimme JFK:n lentokentälle New Yorkiin. Isoon Omenaan tutustuminen rajoittui tässä vaiheessa vielä Manhattanin siluetin näkemiseen pohjoisesta päin, sillä kentällä oli vastassa bussimme, joka lähti samantien kuljettamaan meitä kohti Washington D.C:tä. Viitisen tuntia kestäneen bussimatkan aikana keskityimme keräämään voimia tulevaa varten sekä syventämään talouden sekä Amerikan kulttuurin tuntemustamme; toisin sanoen torkuimme ja katsoimme matkan teemaan erinomaisesti istuvat elokuvat Wall Street ja South Park. Bussimatkan kruunasi pysähdys huoltoasemalle, jolta ei saanut mitään ruokaa juurikaan muussa kuin uppopaistetussa muodossa. Amerikassa ollaan!

Pitkän matkustuspäivän jälkeen saavuimme vihdoin loppuillasta hotelliimme Washington D.C.:ssä. Kaikkia painaa väsymys siinä määrin, että suihkun jälkeen todella maistuu uni. Huomenna päästään vihdoin itse asiaan eli tutustumaan Washingtoniin!

Huonosti nukuttu yö on lentopelkoiselle ihmiselle merkki matkakuumeen noususta. Perjantaina 24. lokakuuta jumbojetin moottorit ampuvat sankarimme matkaan. Parikymmentä innokasta tutkimusmatkailijaa aloittaa lentonsa kohti suurta tuntematonta.

Viikko ennen lähtöä matkaryhmä kokoontui Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tiloihin. Ilmassa oli jännitystä ja odotusta. Käytiin läpi matkaohjelma ja tuhti pino käytännön asioita Visa Electronin toimivuudesta edustavaan pukeutumiseen. Syvä hiljaisuus vallitsi, kuten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Jenkkikulttuuri oli läsnä vain jättimäisten muffinssien muodossa. Jään rikkoi lopulta videopätkä, joka kertoi totuuden amerikkalaisen yleissivistyksen tasosta.

Matkan ajankohta ei voisi olla herkullisempi. Miespuolisia matkaanlähtijöitä kehotettiin pakkaamaan laukkuun musta puku. Markkinoilla vallitseva epäluottamus ja pelko taantumasta nimittäin takaavat, että useissa vierailukohteissamme vallitsee vähintäänkin hautajaistunnelma.

Loppusuoralla oleva kamppailu Valkoisen talon herruudesta värittää katukuvaa koko matkamme ajan. Tuoreimmat kyselyt ennakoivat mediaseksikkäälle Barack Obamalle jo lähes murskavoittoa, mutta vanha kehäraakki John McCain osoitti viimeisellä väittelykierroksella, ettei peli ole pelattu ennen kuin tuomari viheltää.

Talouden ongelmat ovat ymmärrettävästi nousseet vaalitaistelun keskeiseksi teemaksi. Matkakuumeen aiheuttaman tiedonjanon sammuttamiseksi päätin tutustua tarkemmin kamppailun viimeisimpiin käänteisiin. The Economistin mukaan karismaattinen Obama sai viimeisessä vaaliväittelyssä jopa tuhlaamisen kuulostamaan hyvältä idealta, vaikka kansakunta on jo ennestään veloissaan. Vieressä ilveilevä John McCain sen sijaan piti taisteluparinsa suunnitelmaa naiivina. Onneksi demokratia pitää huolen, että valistuneet kansalaiset valitsevat näistä kahdesta näköisensä presidentin.

Taloustieteiden opiskelijat joutuvat heti kättelyssä varsinaiseen tulikokeeseen. Ensimmäiset kolme päivää nimittäin vietämme Washington D.C:ssa poliittista ilmapiiriä hengitellen. Siitä matka jatkuu kohti Isoa Omenaa.

Tiimimme raportoi rapakon toisen puolen kutkuttavista tunnelmista päivittäin. Nyt kuitenkin seikkailuun valmistautuvat ekonomistinalut keskittyvät matkalaukkujen viimeistelyyn. Amerikka odottaa.

Luokkaretki Amerikkaan on neljän kansantaloustieteen opiskelijan blogi rapakon taakse suuntautuvalta opintomatkalta. Iida Heikkinen, Katariina Tanhua-Tyrkkö, Kristo Ovaska ja Minna Kuusisto ovat kaikki Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen ainejärjestön, KY Economicsin, jäseniä. Yhdessä 20 muun opiskelijan kanssa kirjoittajat vierailevat viikon kestävällä opintomatkallaan muun muassa Maailmanpankissa ja IMF:ssa Washington D.C:ssa sekä Economist-lehden toimituksessa New Yorkissa.

Nuoret ekonomistinalut raportoivat länsirintamalta reaaliaikaisesti omia havaintojaan. Suurennuslasin alla ovat erityisesti valtion ja pankkien kiristyneet kukkaronnyörit ja investointipankkiirin kaulaa kuristava kravatti. Myös presidenttiehdokkaiden kalkkiviivoille edennyt kamppailu maailman herruudesta saa oman osansa huomiosta.

Tämän blogin tarkoituksena ei ole spekuloida markkinakorkojen kehitystä tai laskea laman todennäköisyyttä. Tiukentuneista turvamääräyksistä johtuen kristallipallo jäi Helsinki-Vantaalle, joten kirjoittajat joutuvat turvautumaan matkalla omiin havaintoihinsa ja kriittiseen ajatteluun.