Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa.

Me kaikki konttoristit olemme varmasti viettäneet hauskan juhannuksen, sillä juhannuskelit ympäri maata olivat huikeasti paljon paremmat kuin mitä säätiedotukset masentuneesti lupasivat. Minulle kerrottiin, että Ilmatieteen laitos lupaa tietoisesti huonompia ilmoja kuin on tulossa, ettei kansa pettyisi. Näinhän se ei voi olla?

Nyt on aika pakata rantakassiin hyviä kesäkirjoja. Konttoristin tämän kesän suosikit ovat seuraavat:

Amy Chua, tiikeriäidin taistelulaulu

Miksi kiinalaiset äidit ovat maailman parhaita? Amy Chua kirjoittaa itseironisen terävästi siitä, millaista on kasvattaa aasialaisella kurilla tyttäriä Amerikassa. Kirja aiheutti sensaation Amerikassa alkuvuonna ja sitä ruodittiin joka mediassa. Kirja ei ole lastenkasvatuskirja, vaan kertoo siitä, miten aasialaiset äidit vaativat lapsiltaan enemmän, jonka seurauksena amerikkalaiset ja eurooppalaiset lapset jäävät surkeasti soittelemaan toista viulua tulevaisuuden maailmassa. 

Chuan mukaan ensimmäinen siirtolaissukupolvi tekee hurjasti töitä, seuraava sukupolvi pääsee vähän helpommalla (Amy Chuan oma sukupolvi) ja vaarana on, että kolmas sukupolvi (Chuan lapset Sophia ja Lulu) ottaa liian löysin rantein eikä yritä tarpeeksi ja tuhon tie on valmis. Chua päätti estää tämän kehityskulun ja määrätietoisesti kielsi lapsiltaan kaiken hauskanpidon ja sitoi heidät piinaavaan opiskelu-ja harjoitusaikatauluun, jossa vain parhaat suoritukset juuri ja juuri kelpasivat.  

Chuan kirjasta voi helposti vetää analogian suomalaisen konttoristin elämään, vaikka harvalla meistä on siirtolaistausta. Sillä niinhän on myös Suomessa, että vanhempamme ovat yrittäneet kovasti, että meidän sukupolvellamme olisi helpommat elämisen edellytykset ja nyt me konttoristit teemme parhaamme, että jälkipolvellamme olisi mahdollisimman mukavaa. Hemmottelulla tuhoamme uuden konttoristisukupolven mahdollisuudet kansainvälisessä kilpailussa.

Andre Agassi, elämänkerta

Wimbledonin tenniskisojen kunniaksi suosittelen lämpimästi Andre Agassin elämänkertaa. Kirjasta nauttii, vaikkei olisi koskaan tarttunut tennismailan varteen. Agassi kertoo hengästyttävällä intensiteetillä tiestään tennismaailman huipulle. Agassin vaativa ja julma isä on muuten siirtolainen Teheranista ja Agassi lupaa, ettei hänen ja Steffi Grafin lapsista tule tenniksen pelaajia.  

Erkki Tuomioja, Häivähdys Punaista

Erkki Tuomiojan kirja virolaisen Murrikin perheen siskoksista Hella Wuolijoesta ja Salme Pekkala-Duttista on kiehtovaa luettavaa. Jos et ole sitä vielä lukenut, Suomen historian kertaus on enemmän kuin paikallaan.

Matti Remes, Pako 

Yksi dekkari on rantakassista löydyttävä. Kannattaa tutustua Matti Remeksen (se toinen Remes) tänä juhannuksena ilmestyneeseen dekkariin Ruben Waarasta, joka kerta toisensa jälkeen löytää Hangon auringon alta rikoksia ratkottavaksi.  

Mitä kesäkirjoja sinä suosittelet?

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille.

X

.

.

Nyt se on nähty.

Konttoristin työpaikan katolle, Pohjoisesplanadin seitsemännen kerroksen ullakkoikkunan eteen, parkkeerasi cityhuuhkajateini kauniina ja kuumana kesäpäivänä.Cityhuuhkaja nukkui koko iltapäivän katolla välittämättä ikkunan takana piileskelevistä innostuneista konttoristeista ja ympärillä riehuvista lokeista, jotka yrittivät häätää sitä pois.

Kunpa konttoristikin voisi nukkua kuumat iltapäivän tunnit.

Nyt konttoristi ymmärtää huuhkajien ympärillä pyörivän kohun ja huomion. Cityhuuhkajat ovat yksinkertaisesti valloittavia ja ne sulattavat paatuneimmankin sydämen.

Unohdetaan, että huuhkaja (Bubo bubo) on itseasiassa petolintu ja pyydystää menestyksellisesti ruoakseen pikkunisäkkäitä ja muita lintuja, kuten lokkeja. Lintukirjan mukaan huuhkaja on paikkalintu ja suosii vanhoja, jyrkkien kallionseinämien ja kallioiden pirstomia mänty- ja kuusimetsiä. Paikkalintuna huuhkaja palaa urbaaniin uuteen ympäristöönsä sen kerran löydettyään. Jos kanta lisääntyy, niin aivan varmasti parin vuoden päästä huuhkajia aletaan pitää samanlaisina maanvaivoina kuin lokkeja ja merimetsoja. Saattaa käydä myös niin, että huuhkaja merimetson tavoin päätyy Suomen hallitusohjelmaan vaarallisena haittana.  

Ei mennä asioiden edelle – jos teillä on suinkin mahdollisuus bongata cityhuuhkaja, niin tehkää se!

Tämä on myös hyvä hetki pohtia, miksi konttoreissa on niin vähän eläimiä.

Konttoristi muistaa pitkän karriäärinsä ajalta kaksi työpaikkaa, joissa oli säännöllisesti muitakin elollisia olentoja kuin ihmisiä. Björn Wahlroosilla oli usein koira mukanaan töissä. Samoin jalorotuista koiraa piti mahonkisen työpöytänsä alla eräs lidingöläisjuristi asianajotoimistossa Tukholman keskustassa.

Miksi tavallinen konttorirotta ei voisi tuoda koiraansa konttoriin? Tai kissaansa? Tai lemmikkimarsuaan?

Ihmiset voivat tutkitusti paremmin luontokappaleiden seassa. Työtkin sujuisivat paremmin.

Myöhemmin iltapäivällä kesäterassin helteessä konttoristi teki pikagallupin entisten työtovereidensa keskuudessa siitä, voiko konttorissa olla lemmikkielämiä. Kuten arvata saattaa, näkemyksiä oli tasan kahdenlaisia. – Ei missään nimessä, olen niin allerginen. Koirat haisevat ja haukkuvat, kiljui vanhempi sihteeri. – Hieno homma, pohti metsästystä harrastava mieskonttoristi. - Koirani olisivat paljon rauhallisempia ja vähemmän neuroottisia, jos pääsisivät päiväsaikaan nauttimaan ihmisseurasta.

Mitä mieltä sinä olet?

M

Tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin kirjoittama Rework-kirja on self-help-kirja sanan varsinaisessa merkityksessä. Paasaavat julistuskirjat ovat sympaattisia, koska kirjoittajat ovat nykyajan vastineita vanhoille kansankoulunopettajille kateederinaan koko maailma. Julistajat ovat – ainakin jotkut heistä – vilpittömissä aikeissa sivistää kansaa ja tuntuu hyvältä, että joillakin on paljon sanottavaa.

Tällaisia julistuksia Rework pitää sisällään:

- Tartu toimeen!
- Mene aikaisin nukkumaan!
- Virheistä oppiminen on yliarvostettua!
- Älä tee ylitöitä!
- Pärjäät vähemmällä kuin luulet!
- Sano suosiolla ei!
- Aloita ytimestä!

Miltä kuulostaa?

Ihastuttavan yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä, vai mitä? 

Naisten (ja miksei miesten) lehtien lukeminen on yhtä helppoa ja viihdyttävää kuin Rework-kirjan lukeminen, mutta mikä tahansa kirja, josta saa edes yhden ahaa-elämyksen, kannattaa kahlata läpi.

Kirja kannustaa konttoristia jättämään jäljen maailmankaikkeuteen ja muun muassa perustamaan oman yrityksen. Kirjoittajien mukaan:

”Todellisuus on muuttunut. Kuka tahansa voi nykyään harjoittaa liiketoimintaa. Tarvittavat työkalut ovat nyt kaikkien saatavilla. Aiemmin tuhansia maksaneet tekniset apuvälineet ovat nyt halpoja tai ilmaisia. Yksi ihminen voi hoitaa kahden tai kolmen työt, joskus jopa koko osaston. Asiat, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat mahdottomia, hoituvat nyt helposti.”

”Yrityksen voi saattaa alkuun oman päivätyön rinnalla…”

”Kehittele ideaasi sen sijaan, että katsoisit televisiota tai pelaisit World of Warcraftia.”

”Tarkoitus ei ole valvoa yökausia tai tehdä kuusitoistatuntisia päiviä, vaan nipistää muutama tuntia omaan käyttöön.”

Onpa kertakaikkisen kannustavaa. Muuten – kannustaako kukaan sinua? 

Konttoristien kannustajat ovat melkoisen vähissä. Ostamalla kannustuskirjan, ostaa samalla itselleen rohkaisun sanoja. On sekin parempi kuin ei mitään.

Hyvää kesäistä työviikkoa. Mitäpä jos kesän kunniaksi kehuisit yhden työtoverin ja kannustaisit häntä oikein olan takaa?

. 

 

.

Tiesittekö, että Tukholman maraton on Suomen suurin maraton? 

Viime vuonna Tukholman maratonin 20.000 juoksijasta vähän yli 5000 oli Suomesta. Helsinki City Marathonilla oli juoksijoita oli kaikkiaan noin 6000, mutta heidän joukossaan oli myös ulkomaalaisia.

Tämän vuoden Tukholman maratonissa suomalaiset näkyivät ja kuuluivat. Moni suomalainen oli pukeutunut jääkiekkoaiheisesti ja parhaalla pukeutujalla oli jääkiekkokypärä päässä ja maila kädessä. Tienvarsien kohteliaimmat kannustajat huusivat ”kuusi-yksi” ja epäkohteliaimmat reippaasti ”sex-ett”. 

Riikinruotsiksi Mikael Granlundin ilmaveivi on ”ZorromÃ¥l” ja viroksi ”Imevärav” eli ihmemaali. Rakkaat naapurimme etelässä ja lännessä ovat molemmat uutisoineet Suomessa ilmestyneen ilmaveivi-postimerkin ilmestymisen. Ruotsissa muistetaan, että suomalaiset matkivat postimerkillään ruotsalaisia, sillä ruotsalaiset julkaisivat Peter Forsbergin rangaistusmaalista postimerkin jo vuonna 1994.

Päivänpolttava keskustelunaihe oli, pitääkö Ruotsin kuninkaan luovuttaa kruunu tyttärelleen Victorialle. Maahanmuuttajataustaiset tuttavani olivat ehdottomasti tätä mieltä, mutta toiset kuningashuonetta lähellä olevat ystäväni olivat täsmellään vastakkaista mieltä.

- Kukaan ei tiedä milloin kuvat on otettu, jos niitä on ylipäätään otettu. Ja ne ovat vanhoja asioita, mitä niitä penkomaan. Ennen vanhaan juhlittiin kunnolla, kuului puolustus.

Asiasta puhuttiin kaikella vakavuudelta, vaikka konttoristin hyvin tuntema miespuolinen kollega totesi, että kysymyksessä on ihan yhtä tärkeä asia kuin, että onko Batman vahvempi kuin Teräsmies vai päinvastoin.

  

 

.

Hyvää ja aurinkoista helatorstaita.

.

.

Satuin laskeutumaan Helsinki-Vantaan lentokentälle perjantaina 27.5. kello 15.05. Kohta kuului kaiuttumista poikkeuksellisen hermostunut kuulutus, jossa kerrottiin, että lentokentän maahenkilökunta oli yllättäen jostakin tuntemattomasta syystä poistunut paikalta ja ettei matkatavaroita kannattanut odotella, vaan lähteä kotiin.

Olin juuri ehtinyt ajatella, että on se niin hienoa, kun Seutula kuhisee toimeliaisuutta verrattuna Ülemisten lentokentän rauhaan. Nykyään Ûlemisten kentän nimi on muuten Lennart Meri Tallinn Airport, mutta vanha nimi tuntuu vielä tutummalta.

Viron pääministeri Andrus Ansip julisti pari vuotta sitten, että Tallinnan kentästä rakentuu keskeinen kansainvälisten lentojen solmukohta. Tämä haave jäi toteutumatta ja virolaiset joutuvat lentämään Suomeen päästäkseen edelleen maailman metropoleihin ja lentokenttä on jäänyt uinumaan ikuiselta vaikuttavaan talviuneen. Lisäksi kentän viereinen Ûlemisten järvi, josta tallinnalaiset ammentavat juomavetensä, aiheuttaa harmia. Se on vaarallisen lähellä ja rajoittaa kentän käyttöä.

Muutamassa hetkessä Seutula oli sekaisin ja jonot pitkät, mutta kuulutukset luettiin jo rauhallisemmin. Lähtevien matkustajien matkatavarat jäivät kentälle ja saapuvien koneisiin. Lentokoneet myöhästyivät ja lähtöportit muuttuivat.

Konttoristin matkanteko oli suhteellisen mukavaa. Pääsimme koneeseen hieman myöhässä ja istuimme sen jälkeen paikoillamme odottelemassa lennonjohdon lähtölupaa vain vajaan pari tuntia. Me matkustajat saimme kerrankin tilaisuuden kunnolla rauhoittua ja aikaa suunnitella illan ohjelmat uusiksi.

Koska lentoaikamme länsinaapuriin oli niin lyhyt, ei pikkukoneessa ollut tarjota matkustajille syötävää, mutta veden jakelu oli sitä vastoin runsasta. Lennonjohto päästi isorunkokoneet eli Aasian liikenteen luonnollisesti pikkukoneiden edelle, jottei Finnairin tärkein business kärsisi.

Tänään lauantaina ovat Baronan työntekijät palanneet takaisin töihin ja lentoliikenne on pikkuhiljaa palautumassa normaaliksi.

Lakko-oikeus on tärkeä asia, mutta pitääkö yritys ja sen asiakkaat yllättää näin kertakaikkisesti ilman mitään ennakkovaroitusta?

 .

.

..

.

 

.

Kevät on Tallinnassa pitkällä ja koristekirsikkapuut kukkivat. Lämmin sää on saanut kaikki hyvälle tuulelle.Tuntuu siltä, että jopa asiakaspalvelu on parantunut. Myyjät ja tarjoilijat hymyilevät enemmän. Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Kylmät pohjoistuulet vaihtuivat vihdoinkin etelätuuliin. Getter Jaanin laulama Rockefeller Street purjehti eilen komeasti Euroviisujen finaaliin. Kantabaarissani television ääni väännettiin maksimiin esityksen ajaksi ja ihmiset hurrasivat. Toivottavasti Viro voittaa.

Viron vienti nousi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 53 prosenttia ja bkt kasvoi kahdeksan prosenttia verrattuna samaan ajankohtaan edellisenä vuonna. Mahtavia lukuja, mutta peruspessimistinä konttoristi näkee käyrissä jojo-ilmiön.

Ensin mennään kohisten ylös, sitten syöksytään ryminällä alas ja nyt tullaan taas kohtisuoraan ylös. Suunta on tietenkin oikea ja täytyy toivoa, että viennin vetäessä Viron pahimmillaan melkein 20 prosentin työttömyys (nyt 14,4 prosenttia) laskisi vielä nopeammin. Kohta tietyillä aloilla alkaa taas olla pulaa työvoimasta, mutta laman aikana syntyi uusi ongelma, pitkäaikaistyöttömien luokka.Virolaiset pitkäaikaistyöttömät elävät vailla tukia toisin kuin suomalaiset kollegansa.

Kotimaisen kulutuksen nihkeys huolettaa ekonomisteja, vaikka kulutuksen pysähtymisen ymmärtää hyvin. Jos ei ole rahaa, ei kuluteta. Jos on vähän rahaa, säästetään sukan varteen, koska kohta voi taas olla huonot ajat. Edellisen nousukauden ylikuumenemisen iso syy oli ruotsalaispankkien huoleton luotonanto. Nyt kuluttamiseen tarvittavat rahat pitää löytää omasta taskusta.

Yksi syy kulutuksen vähäisyyteen on euro. Monen virolaisen mielestä rahat on loppu, koska aikaisempaan palkkaan verrattuna tämän vuoden puolella tilille on maksettu 15,6466 kertaa pienempi summa kuin ennen. Summia on vaikea hahmottaa, kun ne ovat joko pieniä tai vielä pahempi; euron osia. Sitäpaitsi virolaiset ovat tottuneet setelirahaan.  Kahden kruunun seteli oli kovassa käytössä ja nyt pienin seteli on viiden euron seteli. Uudessa maailmassa käyttörahat ovat nyt vaivaisia kolikoita.

Syvästä lamasta toipuminen vie tottakai pidemmän ajan kuin tämän kevään. Positiivista on, että tuotteiden jalostusarvo on noussut ja sitä on Virossa toivottu pitkään. Halpatyövoimamaana on ikävä olla. Myös investoinnit ovat lähteneet liikkeelle.

Mutta takaisin jojo-ilmiöön. Virossa kaikki tapahtuu nopeasti, mutta välillä tuntuu, että tempo on liian nopea. Mieleen hiipii pakosta keretteliäinen ajatus.

Viro on pienuutensa vuoksi haavoittuvainen, liian haavoittuvainen? Ja myös jatkossa tuomittu hallitsemattomiin nopeisiin muutoksiin, joiden vaikutus yksityisen kansalaisen talouteen on arvaamaton?

:

:

Kahdesti väitellyt Turun kauppakorkeakoulun professori Juuso Töyli kertoi eräällä strategialuennolla, että yrityksen pitää saada asiakas rakastumaan itseensä. Töyli on usein nähty luennoija myös Helsingissä mm. Aalto Executive Educationin järjestämissä koulutusohjelmissa. 

Että ihan rakkaussuhde yrityksen kanssa?
 
Ennen vanhaan riitti, että asiakas oli tyytyväinen, sitten vaadittiin, että asiakas on uskollinen ja nyt asiakkaan pitää vielä olla rakastanut. Huh, huh.
 
Esimerkkejä rakastuneista asiakkaista löytyy hetken miettimisen jälkeen helposti. Applen iPadin ja iPhonen käyttäjät ovat silminnähden rakastuneita. Hyvä ystävättäreni tilitti viime käynnistään Cannesin filmijuhlilla, jossa kaikki mustiin pukeutuneet vanhemmat miehet olivat lakkaamatta hivelleet iPodejaan ja iPhonejaan. Ympäröivä maailma ja kaunottaret jätettiin rauhaan.Toisen hyvän ystävättäreni lomamatkoilla suhteen kolmantena pyöränä on jo pitkään ollut kumppanin kiihkeä suhde iPadiin. Kolmannen hyvän ystävättäreni olohuoneen pöydällä komeilee kunniapaikalla iPad – miehen vaatimuksesta.
 
Harley-Davidsonin moottoripyörien omistajat ovat niin ylpeitä ajokeistaan, että kulkevat ympäriinsä yhtiön nimellä koristelluissa nahkatakeissa ja parhaimmat tatuoivat yrityksen nimen omaan nahkaansa. Menee kotva ennenkuin oman työnantajani tai sen paremmin minkään muunkaan firman nimi on tatuoituna kenenkään ihoon.

Hetkinen, näyttää kovasti siltä, että rakastuneet asiakkaat löytyvät vahvasti keski-ikäisten miesten keskuudesta. Onko käynyt niin, että viidenkympin villityksen perinteisten kohteiden sijasta miehet suuntaavat hellät tunteet tavaroihin? Tämä on naisten kannalta perin huolestuttavaa kehitystä.
 
Myönnetään. Rakastuneet eivät ajattele rationaalisesti ja heiltä voi kiskoa tuotteista melkein minkä hinnan hyvänsä. Korkea hinta voi itse asiassa vielä entisestään lisätä tuotteen haluttavuutta. Silti toivon, että riittää, että yritysten strategioissa asiakasuskollisuus kelpaisi strategiseksi tavoitteeksi ja rakastuminen jätettäisiin muille tantereille. 
 .
..

Maailmankirjat ovat sekaisin.

En tarkoita tässä viimeaikaisia tapahtumia Suomessa, jotka ovat todella mielenkiintoisia ja kaikkien huulilla. Ylen kiirastorstai-illan A-plussassa Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi, että ”nyt alkaa takinkäännön maailmanmestaruuskisat” ja Jörn Donner puhui ”kevään draamasta”.

Politiikasta on tullut pitkästä aikaa kiinnostavaa. Erityisesti Timo Soinin puheenpartta on hauska kuunnella – ainakin toistaiseksi. Soini tuskaantui illan televisio-ohjelmassa.

- Eurooppa on sekaisin, koko maailma on sekaisin, onpa Perussuomalaiset mahtava puolue!

Jäämme kuulolle.

Itse asiassa maailmankirjat ovat saaneet sekaisin ihan toinen taho. Huomasitteko, että Suomen vaalien jälkeisenä maanantaina 18.4.2011 luottoluokittaja Standard & Poor’s pisti Yhdysvaltojen luottoluokituksen ”AAA” tarkkailuun (negative outlook)?

Vaikka Yhdysvaltojen luokitus pysyy edelleen korkeimmalla mahdollisella tasolla, niin mahdollisuuskin siihen, että maailman mahtavimman ja suurimman talouden luokitus laskisi pykälän alemmaksi, on merkittävä uutinen. Kannattaa lukea Standard & Poor’sin pitkä raportti, jossa lopussa todetaan, että myös muilla kolmen AAA:n valtioilla eli Englannilla, Ranskalla, Saksalla ja Kanadalla on haasteita luokitustensa ylläpitämisessä.

Tiedossa oli, että finanssikriisi järisytti maailmantalouden perusrakenteita. Mutta millainen on maailma, jossa ei ole enää yhtään yksiselitteisesti rikasta maailmanmahtia ja sijoittamisen turvasatamaa?

___________

Moody’s näkemys Yhdysvaltojen luottoluokituksesta on pysynyt samana eli kolme A:ta. Huoli pois, Suomen valtion luottoluokitus on kaikilta kolmelta suurimmalta luottoluokittelijalta (kolmas luokittaja on Fitch) paras mahdollinen eli AAA.

.

Kauniina keväisenä lauantaina konttoristi vaihtoi talvirenkaita kesärenkaisiin, kun samaan aikaan olisi voinut toteuttaa itseään paljon mielenkiintoisemmalla tavalla. Tänä viikonloppuna nimittäin Forssan Tammelassa järjestettiin perinteinen siitossonnien huutokauppa.

Keskustelin sattumalta Vesa Tammisen kanssa, joka kertoi juuri viettäneensä päivän Tammelassa ja ostaneensa huutokaupasta sijoitussiitossonnin. Tammisen perhe omistaa Tammisen lihatukun. Kyllä, muistitte oikein, Tammisen lihatukku on vastikään päättyneen Suomen ensimmäisen Top Chef-ohjelman yhteistyökumppaneita ja mainostajia.Tamminen kertoi ylpeänä, että Suomen rotukarjan kasvatus on itseasiassa luomua, koska karja kasvaa ilman antibiootteja ja syö puhdasta heinää.

Lihatuotteet saivat ohjelmassa reilusti posiiivista mainosta ja Vesa Tamminen hyrisi tyytyväisyyttään. Heti, kun perhe sai tietää, että Top Chef-formaatti tulee Suomeen, päättivät he mennä siihen mukaan. Ja ratkaisu osoittautui oikeaksi. Perheyritys on elämänsä vedossa. Asiaankuuluvasti kehuin hyvästä päätöksestä ja kysyin, mistä idea oli peräisin.Tamminen kertoi, että perheessä mietitään koko ajan yrityksen ja tuotteiden kehittämistä ja keksitään uusia ideoita. 

Siitossonnin ostaminen on yksi niistä. Jos oikein ymmärsin, päätyy siitossonni lopulta motivointipalkinnoksi jollekin Tammisten sopimuskarjankasvattajista. Eläessään siitossonnin kuuluu syödä ja siittää luomusti. Jos tehtävät hoituvat huonosti, siirtyy sonni karjalihaksi ja sijoitus on epäonnistunut. Hyvästä siitossonnista joutuu maksamaan yli neljätuhatta euroa ja huutokaupassa on oltava tarkka. Kuuleman mukaan sonnin ulkoinen olemus kertoo vain, miltä sonni näyttää ja sonnin perimä ja jalostusarvot kertovat, mitä sonnin pitäisi olla, mutta vasta sonnin toiminta ja jälkeläiset kertovat, millainen sonni todella on. Ollaan sijoittamisen peruskysymysten parissa; kaikkeen sijoittamiseen liittyy riski.

Nostan hattua Tammisen perheyritykselle.

Minulta jää sonnisijoitukset väliin, mutta sain jälleen kerran hyvän muistutuksen siitä, että innostunut innovointi ei tosiaankaan ole alasta kiinni.

Myös lihabusines voi olla mitä luovinta ja kunnianhimoisinta toimintaa, jossa voi kehittää uusia näkökulmia ja tulla koko valtakunnan tietoisuuteen pitämällä laadusta kiinni ja olemalla askeleen edellä.

.

.

Moldovassa ja Transnistriassa tapasin kaksi suomalaista matkailijaa, jotka harrastavat maabongausta. Ilahduin kovasti, kun huomaisin, etten ole ainoa hullu. Marianna ja Jari ovat harrastaneet lajia jo useamman vuoden ja tuloksia on syntynyt. Marianna on käynyt yli 50 maassa ja Jarillakin on yli 40 maata kasassa. Uudet tuttavani ovat maakriteereissä tiukkoina. – Välilaskut eivät riitä, vaan on poistuttava lentokenttäalueelta, mutta yöpyä ei tarvitse. Entiset maat, kuten DDR, kelpaavat listalle.

Kovasti arvostamani pankkiiri ohjasi minut maabongauksen varsinaisille alkulähteille eli Yhdysvaltoihin. Century Club hyväksyy maaksi melkein minkä tahansa, mantereesta kaukana olevat saariryhmät kelpaavat ja välilaskut lasketaan. Näin myös Kanarian saaret ja Ahvenanmaa pääsevät listalle. Klubin päivitetyn listan mukaan maailmassa on 320 maata. Century Clubin jäseneksi voi hakea, jos sata maata on koluttu ja suostuu maksamaan klubin jäsenmaksun.

Myöhäissyntyisenä harrastajana konttoristi kävi viikonlopun ratoksi listan läpi ja pääsi lukumäärään 53.  Hakupapereita ei vähään aikaan tarvitse lähettää.

Arvostamallani pankkiirilla on muuten yli 70 maata kasassa, vaikka hän lopetti harrastuksen huomatessaan, että aina löytyy syy siihen, jos jossain paikoissa turisteja ei näy. Tämän saman ilmiön on myös konttoristi havainnut. Ei ole sattumaa, että turistikohteissa on yleensä erityisen kaunista ja siistiä, palvelut pelaavat ja ruoka on hyvää.

Oma lajinsa ovat golfkenttien bongaajat. Olen tavannut henkilöitä, jotka käyvät läpi maailman sataa komeinta kenttää ja Euroopan sataa kauneinta golfkenttää. Jotkut lisäävät siihen vielä Michelin-tähtiravintoloiden bongauksen. Näissä seuroissa on mukava olla, mutta konttoristin pirtaan tällaiset bongaukset sopivat huonommin.

Huippuunsa on bongauksen jalon harrastuksen vieneet lintubongarit. Eräs tuntemani lintuharrastaja kirjaa näkemänsä linnut tarkasti pieneen ruutuvihkoon aloittaen vuoden ensimmäisestä päivästä ja päätyen vuoden viimeiseen päivään. Kirjaus aloitetaan uudestaan joka vuosi. Pieniä ruutuvihkoja on kertynyt pino. Suomalaiset linnut kirjataan omaan lohkoonsa ja muualla maailmalla nähdyt linnut omaansa. Tarhalinnut ja kuolleet täytetyt linnut eivät listalle kelpaa. Sääntöviidakko on muutenkin mahdoton. Ja kun elämä käy tylsäksi, voi bongausta muunnella esimerkiksi niin, että kirjaa kaikki unissaan tai koti-ikkunastaan näkemänsä linnut.

Parasta on, jos voi yhdistää kaikki bongaukset.

Toivotan kaikille kollegakonttoristeille hyvää työviikon alkua, kun lennähdän itse viikoksi Maltalle.

Uuden maan lisäksi Maltalla voi näkyä monta uutta muuttolintulajia Libyaan lentävien hävittäjien lomassa.

.

.