Maailmankirjat ovat sekaisin.

En tarkoita tässä viimeaikaisia tapahtumia Suomessa, jotka ovat todella mielenkiintoisia ja kaikkien huulilla. Ylen kiirastorstai-illan A-plussassa Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi, että ”nyt alkaa takinkäännön maailmanmestaruuskisat” ja Jörn Donner puhui ”kevään draamasta”.

Politiikasta on tullut pitkästä aikaa kiinnostavaa. Erityisesti Timo Soinin puheenpartta on hauska kuunnella – ainakin toistaiseksi. Soini tuskaantui illan televisio-ohjelmassa.

- Eurooppa on sekaisin, koko maailma on sekaisin, onpa Perussuomalaiset mahtava puolue!

Jäämme kuulolle.

Itse asiassa maailmankirjat ovat saaneet sekaisin ihan toinen taho. Huomasitteko, että Suomen vaalien jälkeisenä maanantaina 18.4.2011 luottoluokittaja Standard & Poor’s pisti Yhdysvaltojen luottoluokituksen ”AAA” tarkkailuun (negative outlook)?

Vaikka Yhdysvaltojen luokitus pysyy edelleen korkeimmalla mahdollisella tasolla, niin mahdollisuuskin siihen, että maailman mahtavimman ja suurimman talouden luokitus laskisi pykälän alemmaksi, on merkittävä uutinen. Kannattaa lukea Standard & Poor’sin pitkä raportti, jossa lopussa todetaan, että myös muilla kolmen AAA:n valtioilla eli Englannilla, Ranskalla, Saksalla ja Kanadalla on haasteita luokitustensa ylläpitämisessä.

Tiedossa oli, että finanssikriisi järisytti maailmantalouden perusrakenteita. Mutta millainen on maailma, jossa ei ole enää yhtään yksiselitteisesti rikasta maailmanmahtia ja sijoittamisen turvasatamaa?

___________

Moody’s näkemys Yhdysvaltojen luottoluokituksesta on pysynyt samana eli kolme A:ta. Huoli pois, Suomen valtion luottoluokitus on kaikilta kolmelta suurimmalta luottoluokittelijalta (kolmas luokittaja on Fitch) paras mahdollinen eli AAA.

.

Virossa ja Suomessa ovat vaalit melkein samaan aikaan, ensin Virossa Riikikogun vaalit 6.3.2011 ja sitten Suomessa eduskuntavaalit 17.4.2011.

Satuin vilkaisemaan, mitä eräs puolue lupaa kansalaisilleen Suomenlahden eteläpuolella. Lahjakkaan historioitsijan Mart Laarin luotsaama IRL(Isamaa ja Res Publica Liit) lupaa äänestäjilleen melkein kaiken. IRL tekee äänestäjiensä kanssa oikein sopimuksen aiheesta ja se velvoittaa puolueen vuosien 2011-2015 aikana:

1. Viemään Viron uuteen talouskasvuun. Sen vuoksi puolue alentaa veroja, pitää valtion budjetin tasapainossa ja tukee voimakkaasti yrittäjyyttä, jotta uusia työpaikkoja syntyisi.

Ja kaikki tämä yhtä aikaa, konttoristi nostaa hattua.

Puolue lupaa taata Virolle seuraavan neljän vuoden aikana kolme kertaa kovemman talouskasvun kuin EU:n keskimääräinen talouskasvu. EU:n keskimääräinen talouskasvu vuosina 2000-2010 (eli ostovoimakorjattu BKT per kansalainen) oli vain 1,4 prosenttia.

Tämä on ovelasti muotoiltu lupaus, sillä itse asiassa puolue lupaa seuraavina vuosina Virolle vain noin neljän prosentin vuosittaista talouskasvua. Tulevan noususuhdanteen aikana uuden siirtymävaiheessa olevan talouden pitäisi pystyä kasvamaan enemmän kuin neljä prosenttia vuodessa.

Puolue lupaa puolittaa työttömyyden neljän vuoden aikana. Tämä tarkoittaa nykyisen 18,9 prosentin megatyöttömyyden vähentymistä yhdeksään prosenttiin. Työttömyys jäisi vieläkin varsin korkealle tasolle.

2. Luomaan äidin eläkkeen, koska lasten kasvattaminen on tärkeä työ. Puolue kertoo, että äidin eläke olisi eläkkeen lisä jokaisesta lapsesta, myös nykyisille eläkeläisille. Mitä enemmän lapsia nainen on synnyttänyt, sitä kovempi eläke. Kahden lapsen äidin eläke toisi äidille keskimäärin yhden ylimääräisen kuukausieläkkeen vuodessa.

Hm, mielenkiintoista. Käsi pystyyn suomalaisäidit, jos kannatatte äidin eläkettä myös Suomeen.

3. Muuttamaan korkeakouluopinnot ilmaisiksi, jotta hyvä koulutus olisi kaikille nuorille mahdollista riippumatta vanhempien tuloista.

Viro poikkeaa Suomesta siinä, että korkeakouluopinnot yleensä maksavat ja lisäksi paljon.

4. Laskemaan koteihin liittyviä kuluja, jotta ne olisivat perheille kevyemmät.  Puolue haluaa vapauttaa kodit kiinteistöverosta ja lämmityskulujen vähentämiseksi tukea asuntojen eristämistä ja rajoittamaan monopoleja.

Yli 80 prosenttia virolaisperheistä omistaa kotinsa ja vähäväkisimmissä talouksissa lämmityskulut ovat merkittävä osa menoista. Muistan ihmetelleeni, miksi ilmaislehtijakelutelineet virolaisissa ostoskeskuksissa olivat aina tyhjiä, kunnes minua valistettiin, että eläkeläiset odottavat niiden edessä jakeluautoja, joiden aikataulut heillä on hyvin tiedossa ja kantavat lehdet kotiin uuninsytykkeeksi.

5. Pitämään kansan edun mielessä ja jättämään typeryydet tekemättä. Puolue ei kannata progressiivista verotusta eikä palkka-armeijaa.

Tässä tuli selväksi ainakin se, että Suomen verojärjestelmä on Mart Laarin ja hänen kannattajiensa mielestä tyhmä.

Palkka-armeijasta olemme molemmin puolin lahtea samaa mieltä. Kasvatetaan pojista miehiä omissa sotaväissämme myös jatkossa.

Huh, huh, ei voi muuta sanoa kuin, että onpa paljon luvattu. Mutta viimeinen lupaus – jättää typeryydet tekemättä – on varmasti vaikein.

Myös suomalaiset puolueet (etunenässä Kokoomus, Perussuomalaiset, Sosiaalidemokraatit, Keskusta ja Vihreät) lupaavat yhtä ja toista.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen lupaa, että Sosiaalidemokraatit tasapainottavat tulevalla vaalikaudella Suomen valtiontalouden. Vihreät haluavat ihan uuden Suomen. Perussuomalaiset kannattavat yleistä asevelvollisuutta. Kokoomus lupaa, että Paremminvointivaltiossa heikommassa asemassa olevilta ei oteta, vaan heitä autetaan. Keskusta lupaa, että Suomi nousee maailman kolmen kilpailukykyisimmän maan joukkoon ja että suomalaisten onnellisuus lisääntyy.

Käykää tutustumassa lupauksiin ja viihtykää.

-

”Kymmenen euron luksuselämää”, ”Downshifting – laatua elämään”,  ”Verkosta virtaa ja vertaistukea” ja ”Kommuunielämää Brasiliassa”.

Satutteko tietämään minkä lehden kansijutuista on kysymys?

Lehti on Nuorisosäätiön asukaslehti Luukku blues 2/2010 nro 31. Lehden kansikuva muistuttaa matkailumainosta, mutta sisältö on sitäkin karumpi. Lehti yrittää kääntää rahattomuuden voitoksi ja selittää, että kymmenellä eurolla viikossa voi pärjätä ja muodikas downshifting eli elämän kohtuullistaminen on valinta eikä pakon sanelema välttämättömyys.

Todellisuus on rutkasti ankeampi. Kymmenellä eurolla päivässä ei pärjää, saati sitten kymmenellä eurolla viikossa. Kukaan ei jaksa asketismiä pitkään, vaikka kuinka yrittäisi. Ja kun repsahdus tulee, vie se usein luottotiedot ja sekoittaa arjen. Pelkästään tupakka-aski maksaa viisi euroa ja mitä tapahtuu kun pitäisi ostaa uudet kengät tai talvitakki? Tai syödä monipuolisesti? 

Miten on mahdollista, että auvoisessa ja tasa-arvoisessa Suomessa nuoret todellisuudessa saavat niin täydellisen erilaiset lähtökohdat elämäänsä?

Curling-vanhemmat tasoittavat nuorisonsa tien kaikin mahdollisin tavoin maksamalla vaihto-oppilasvuodet, ulkomaanmatkat ja pääsykoekurssit ja huolehtimalla, että nuoret saavat työkokemusta tuttujensa firmoissa ja kehittyä ja harrastaa haluamiaan asioita. Vanhemmilta satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, joita hyvinkasvatetut nuoret osaavat ottaa arvostaen vastaan. Vaatteet, tietokoneet ja ruokailu ovat itsestäänselvyyksiä ja jotkut jopa pääsevät asumaan vanhempiensa hankkimiin asuntoihin. Vanhempien lompakko on aina sopivasti auki.

Samaan aikaan moni vähemmän onnekkaampi,mutta varmasti yhtä lahjakas nuori kamppailee yksin ilman tukea ja pahimmillaan voimavarat kuluvat loppuun. Koulu saattaa jäädä ja työpaikkaa on vaikea saada eikä asuntoakaan ole. Välillä voi tulla ihan oikeasti nälkä. Miten näin pääsee käymään? 

..