.

.

Nyt se on nähty.

Konttoristin työpaikan katolle, Pohjoisesplanadin seitsemännen kerroksen ullakkoikkunan eteen, parkkeerasi cityhuuhkajateini kauniina ja kuumana kesäpäivänä.Cityhuuhkaja nukkui koko iltapäivän katolla välittämättä ikkunan takana piileskelevistä innostuneista konttoristeista ja ympärillä riehuvista lokeista, jotka yrittivät häätää sitä pois.

Kunpa konttoristikin voisi nukkua kuumat iltapäivän tunnit.

Nyt konttoristi ymmärtää huuhkajien ympärillä pyörivän kohun ja huomion. Cityhuuhkajat ovat yksinkertaisesti valloittavia ja ne sulattavat paatuneimmankin sydämen.

Unohdetaan, että huuhkaja (Bubo bubo) on itseasiassa petolintu ja pyydystää menestyksellisesti ruoakseen pikkunisäkkäitä ja muita lintuja, kuten lokkeja. Lintukirjan mukaan huuhkaja on paikkalintu ja suosii vanhoja, jyrkkien kallionseinämien ja kallioiden pirstomia mänty- ja kuusimetsiä. Paikkalintuna huuhkaja palaa urbaaniin uuteen ympäristöönsä sen kerran löydettyään. Jos kanta lisääntyy, niin aivan varmasti parin vuoden päästä huuhkajia aletaan pitää samanlaisina maanvaivoina kuin lokkeja ja merimetsoja. Saattaa käydä myös niin, että huuhkaja merimetson tavoin päätyy Suomen hallitusohjelmaan vaarallisena haittana.  

Ei mennä asioiden edelle – jos teillä on suinkin mahdollisuus bongata cityhuuhkaja, niin tehkää se!

Tämä on myös hyvä hetki pohtia, miksi konttoreissa on niin vähän eläimiä.

Konttoristi muistaa pitkän karriäärinsä ajalta kaksi työpaikkaa, joissa oli säännöllisesti muitakin elollisia olentoja kuin ihmisiä. Björn Wahlroosilla oli usein koira mukanaan töissä. Samoin jalorotuista koiraa piti mahonkisen työpöytänsä alla eräs lidingöläisjuristi asianajotoimistossa Tukholman keskustassa.

Miksi tavallinen konttorirotta ei voisi tuoda koiraansa konttoriin? Tai kissaansa? Tai lemmikkimarsuaan?

Ihmiset voivat tutkitusti paremmin luontokappaleiden seassa. Työtkin sujuisivat paremmin.

Myöhemmin iltapäivällä kesäterassin helteessä konttoristi teki pikagallupin entisten työtovereidensa keskuudessa siitä, voiko konttorissa olla lemmikkielämiä. Kuten arvata saattaa, näkemyksiä oli tasan kahdenlaisia. – Ei missään nimessä, olen niin allerginen. Koirat haisevat ja haukkuvat, kiljui vanhempi sihteeri. – Hieno homma, pohti metsästystä harrastava mieskonttoristi. - Koirani olisivat paljon rauhallisempia ja vähemmän neuroottisia, jos pääsisivät päiväsaikaan nauttimaan ihmisseurasta.

Mitä mieltä sinä olet?

M

Moldovassa ja Transnistriassa tapasin kaksi suomalaista matkailijaa, jotka harrastavat maabongausta. Ilahduin kovasti, kun huomaisin, etten ole ainoa hullu. Marianna ja Jari ovat harrastaneet lajia jo useamman vuoden ja tuloksia on syntynyt. Marianna on käynyt yli 50 maassa ja Jarillakin on yli 40 maata kasassa. Uudet tuttavani ovat maakriteereissä tiukkoina. – Välilaskut eivät riitä, vaan on poistuttava lentokenttäalueelta, mutta yöpyä ei tarvitse. Entiset maat, kuten DDR, kelpaavat listalle.

Kovasti arvostamani pankkiiri ohjasi minut maabongauksen varsinaisille alkulähteille eli Yhdysvaltoihin. Century Club hyväksyy maaksi melkein minkä tahansa, mantereesta kaukana olevat saariryhmät kelpaavat ja välilaskut lasketaan. Näin myös Kanarian saaret ja Ahvenanmaa pääsevät listalle. Klubin päivitetyn listan mukaan maailmassa on 320 maata. Century Clubin jäseneksi voi hakea, jos sata maata on koluttu ja suostuu maksamaan klubin jäsenmaksun.

Myöhäissyntyisenä harrastajana konttoristi kävi viikonlopun ratoksi listan läpi ja pääsi lukumäärään 53.  Hakupapereita ei vähään aikaan tarvitse lähettää.

Arvostamallani pankkiirilla on muuten yli 70 maata kasassa, vaikka hän lopetti harrastuksen huomatessaan, että aina löytyy syy siihen, jos jossain paikoissa turisteja ei näy. Tämän saman ilmiön on myös konttoristi havainnut. Ei ole sattumaa, että turistikohteissa on yleensä erityisen kaunista ja siistiä, palvelut pelaavat ja ruoka on hyvää.

Oma lajinsa ovat golfkenttien bongaajat. Olen tavannut henkilöitä, jotka käyvät läpi maailman sataa komeinta kenttää ja Euroopan sataa kauneinta golfkenttää. Jotkut lisäävät siihen vielä Michelin-tähtiravintoloiden bongauksen. Näissä seuroissa on mukava olla, mutta konttoristin pirtaan tällaiset bongaukset sopivat huonommin.

Huippuunsa on bongauksen jalon harrastuksen vieneet lintubongarit. Eräs tuntemani lintuharrastaja kirjaa näkemänsä linnut tarkasti pieneen ruutuvihkoon aloittaen vuoden ensimmäisestä päivästä ja päätyen vuoden viimeiseen päivään. Kirjaus aloitetaan uudestaan joka vuosi. Pieniä ruutuvihkoja on kertynyt pino. Suomalaiset linnut kirjataan omaan lohkoonsa ja muualla maailmalla nähdyt linnut omaansa. Tarhalinnut ja kuolleet täytetyt linnut eivät listalle kelpaa. Sääntöviidakko on muutenkin mahdoton. Ja kun elämä käy tylsäksi, voi bongausta muunnella esimerkiksi niin, että kirjaa kaikki unissaan tai koti-ikkunastaan näkemänsä linnut.

Parasta on, jos voi yhdistää kaikki bongaukset.

Toivotan kaikille kollegakonttoristeille hyvää työviikon alkua, kun lennähdän itse viikoksi Maltalle.

Uuden maan lisäksi Maltalla voi näkyä monta uutta muuttolintulajia Libyaan lentävien hävittäjien lomassa.

.

.

.

Nassim Nicholas Talebin Musta Joutsen – Erittäin epätodennäköisen vaikutus on loistava kirja, jota konttoristille suositteli eräs Suomen pankkimaailman rautainen osaaja, joka oli suuressa maailmassa saanut kunnian kuulla herra Talebin ajatuksia luonnossa. Kirja on eräänlainen maailmanselitys, mutta samalla helppolukuinen ja siten konttoristille sopiva, joten panen suosituksen ilomielin kiertämään.

1500-luvulla ajateltiin, ettei mustia joutsenia ole olemassa ja tästä juontaa juurensa englantilainen vanha sanonta, jonka mukaan rehellinen ihminen on yhtä harvinainen kuin musta joutsen. Myöhemmin Australiasta löydettiin mustajoutsen-lintulaji (Cygnus atratus), jolloin oli todettava, että rehellisiä ihmisiä voi sittenkin kenties ehkä olla olemassa.

Talebin mukaan tapahtuman täytyy täyttää kolme kriteeriä ollakseen Musta Joutsen-tapahtuma. Ensinnäkin on tapahduttava jotakin erittäin odottamatonta ja toiseksi tällä tapahtumalla täytyy olla poikkeuksellisen suuri vaikutus. Lopuksi ihmiset pyrkivät jälkikäteen selittämään, että kyseinen tapahtuma oli sittenkin jotenkin ennakoitavissa.

Ihmisillä on tarve ennustaa tulevien tapahtumien todennäköisyyttä ja se on Talebin mukaan mahdotonta. Musta Joutsen-tapahtumia ovat esimerkiksi syyskuun 11. päivä 2001, ensimmäisen maailmansodan syttyminen ja tsunami vuonna 2004.

Viimeisin Musta Joutsen-tapahtuma on tuhkapilvi. Islannissa tulivuorenpurkaukset ovat tavanomaisia, mutta se, että Eyjafjöll-tulivuoren jäätikkö aiheutti tuhkapilven, joka pysäytti ison osan lentoliikenteestä, löi maailman ällikällä. Nähtäväksi jää rajoittaako Eyjafjöll ihmisten mahdollisuutta liikkua pysyvämmin, vai selvisimmekö pienellä säikähdyksellä.

Edellinen kerta, jolloin tulivuori vaikutti merkittävästi maailman menoon, oli Lakagigar-tulivuoren purkaus Islannissa vuonna 1783. Purkaus jäähdytti Euroopan ilmaston, josta seurasi katovuosia, josta seurasi nälänhätä, jonka väitetään olleen osasyy Ranskan vallankumoukseen vuonna 1789.

Talebin mukaan epätodennäköiset tapahtumat ovat paljon merkityksellisempiä kuin todennäköiset.

Miten kaikki tämä liittyy mitenkään konttorielämään?

Taleb kertoo verrattoman esimerkin.

Kalkkuna elää elämäänsä Amerikassa mukavasti pulskistuen iloisen tietämättömänä siitä, että lähestymässä on suuri vuotuinen juhlapäivä kiitospäivä, jonka kohokohta jokaisessa kunnon amerikkalaiskodissa on kalkkunaillallinen. Ennen kiitospäivää kalkkuna kohtaa tiensä pään. Kalkkunalle tapahtuma on odottamaton, yllättävä ja tietenkin erittäin merkittävä, koska tapahtuman jälkeen sitä ei enää ole.

Tapahtuma on kalkkunalle ennalta arvaamaton siksi, ettei sillä ole kykyä ymmärtää kokonaisuuksia. Teurastajan näkökulmasta kysymys on täysin rutiiniluontoisesta työstä.

Tarinan opetus on selvä.

Konttoristin kannattaa ehdottomasti pysyä hajulla siitä, mitä konttorin seinien ulkopuolella tapahtuu ja edes yrittää ymmärtää kokonaisuuksia, koska muuten konttoristille voi käydä kuten tarinan kalkkunalle.

.

.