No niin joululomat oli ja meni (blogini on pitänyt pikkasen enemmänkin lomaa). Olen tässä tuumaillut, että lomailu on taitolaji. Miten ihmeessä sitä pääsisi, malttaisi ja pystyisi pitämään enemmän kuin pari päivää breikkiä duunijutuista?

Varsinkin viime kesä minulla meni ihan persiilleen koska päätin hoitaa lomailun yhteydessä ihan vaan pari työjuttua. No nuo tehtävät onnistuivat kuluttamaan ns. lomailukapasiteettia tasaisesti koko kesän. Sama juttu toistui nyt jouluna: Jospa nyt vielä tsekkaisin sähköpostit, tarkastaisin sen ja sen asian, tutustuisiin ko. yritykseen jne jne. Tällainen ajattelu valtasi mieleni monta kertaa päivässä joulunakin.

Nyt teen lupauksen, että kesää varten aloitan viimeistään jo huhtikuussa valmistelut, että voin todellakin pitää rennosti lomaa, laitan sähköpostin vähäksi aikaa out of office –moodiin ja en todellakaan mieti duunijuttuja. Saa nähdä kuinka tässä onnistun.

Jokunen viikko sitten vierailin kahdessa yrittäjyystilaisuudessa. Ensiksi osallistuin Tekesin vuosipäivään Messukeskuksessa, jossa mm. julkaistiin Tekesin uusi strategia ja myöhemmin osallistuin Aalto Yliopiston Aalto Entrepreneurship Societyn järjestämään Suomi Hyvinvoinnin jälkeen -tilaisuuteen Finlandiatalossa.

Vasta näin jälkeenpäin heräsin miettimään sitä, kuinka erilaisia tilaisuuksien osallistujat olivat ja, että Suomeen on todellakin kasvamassa uusi nuorten yrittäjien sukupolvi. Tekesin tilaisuuteen oli kutsuttu noin 800 kutsuvierasta ja nuoria alkavia yrittäjiä ei ainakaan ulkomuodon perusteella paljon ollut läsnä. Tämä voi toki johtua tilaisuuden luonteesta ja siitä, keitä Tekes oli tilaisuuteen päättänyt kutsua.

AaltoES:n tilaisuus sen sijaan oikein pursusi energiaa ja innostusta. Finlandiatalo oli ihan täynnä ja liput oli varattu päivissä. Tilaisuuteen oli saapunut bussilasteittain opiskelijoita ympäri Suomea. Omalta opiskeluajaltani muistan, että Goom-risteilyn tai Hämeenkadun appron tapaiset tapahtumat saivat kyllä opiskelijat liikkeelle, mutta matkata tunteja nähdäkseen paneelikeskustelu kasvuyrittäjyydestä – ei olisi ollut kovin todellinen vaihtoehto reilut kymmenen vuotta sitten.

Uskon, että tulemme lähivuosina näkemään ennennäkemättömän kiinnostuksen lisääntymisen yrittäjyyttä kohtaan. Vihdoinkin oman yrityksen perustaminen nähdään vakavasti otettavana vaihtoehtona isoissa yrityksissä työskentelylle. Risto Siilasmaa kertoi oman yrittäjyytensä alkutaipaleelta AaltoES:n tilaisuudessa osuvasti, että hän luuli yrittäjien olevan sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa duunia muualta. Itse uskon, että yleinen ilmapiiri on muuttunut yrittämiselle suosiollisemmaksi ainakin kolmesta syystä i) opiskelijoiden keskuudessa syntyneet järjestöt kuten AaltoES tutustuttavat opiskelijoita yrittämiseen ja heillä on hyvä positiivinen henki kaikessa tekemisessä ii) meiltä Suomesta ja varsinkin kansainvälisesti alkaa löytyä yrittäjiä jotka ovat menestyneet ja jotka osoittavat omalla esimerkillään, että menestyminen on mahdollista ja iii) jatkuvat tehostustoimet ja organisaatiomuutokset isoissa yrityksissä saavat ihmiset miettimään yrittäjyyttä todellisena vaihtoehtona.

Nyt on kulunut reilu kuukausi yrityskaupastamme. Myimme Offerium Päivän Diili –palvelun Sanomille. Tässä ajassa olen jo ehtinyt miettiä asiaa monelta kantilta. Olisiko sittenkin pitänyt painaa omin voimin eteenpäin, hakea lisärahoitusta ja resursseja, kumppanuuksia vai oliko nyt hyvä aika alkaa miettiä seuraavia hankkeita (minun tapauksessani keskittymään muiden yritysten sparraukseen KoppiCatchissa)?

Markkina ainakin käy tällä hetkellä Suomessa lievästi sanottuna kuumana. Viimeistään siinä vaiheessa kun Google yritti ostaa Grouponia Suomessakin alkoi syntyä aikamoinen päivän diili -palveluiden aalto. Citydealin lisäksi markkinoilla toimii tai toimintaan on tulossa mukaan ainakin JoukkoEtu, Kimppa.com, Diili24, Topdiilit, Fonecta ja Waucher. Ehkä eniten tykkään kuitenkin Dealium-palvelusta (ainakin nimen perusteella). Mikä onkaan suurempi kohteliaisuus kuin se, että sinua matkitaan – vaikka en tosin voikaan olla varma mistä kaverit nimen keksivät. Myös Facebook on tulossa kovaa vauhtia Päivän Diili bisnekseen.

Takaisin aiheeseen, eli mitä mietin näin jälkikäteen yrityskaupasta ja exitistä? Yhden näkökulman aiheeseen tarjoavat perheyritykset. Perheyrityksissä ei exiteistä kovin usein puhuta vaan toimintaa kehitetään pitkäjänteisesti – seuraavalle sukupolvelle, jos se vaan on mahdollista. Yrittäjyydentilaisuuksissa ja -tapahtumissa kun vierailee niin sanan �exit� kuulee joka puolella ja exiteistä onnitellaan kuin urheilusuorituksista (niin on käynyt minullekin aika monta kertaa viime aikoina).

Onko näiden kahden maailman välillä (nuoret kasvuyritykset ja perheyritykset) jotain sellaisia eroja joita pitäisi tarkastella ja analysoida tarkemmin? Voisivatko perheyritykset oppia jotain kovaa kasvua tavoittelevilta uusilta yrityksiltä ja kääntäen? Onko kasvuyritysten kehittäminen �exit-mielessä� sitten jotenkin huonompi asia? Minun mielestäni ei ainakaan ole. Toki sitä voi aina miettiä, että mikä on sopiva aika luopua omasta yrityksestä. Hyvänä esimerkkinä Rocket Pack joka myytiin vain vuosi perustamisen jälkeen Disneylle. Myös Offeriumin kehitys oli nopeaa. Reilussa kahdessa vuodessa perustamisesta me päätimme myydä sen.

Meidän tapauksessa myyntipäätös tuntuu näin jälkeenpäinkin oikealta ja itseasiassa se oli yllättävän helppo tehdä. Vaakakupissa painoivat eniten näkemyksemme markkinoiden kehityksestä, vaadittavissa resursseista ja kilpailutilanteessa.

Tämänkertainen blogikirjoitukseni sisältää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten ratkaista startuppeja vaivaava alipääomittaminen – eli tilanne, missä yritykset joutuvat tulemaan toimeen pienillä taloudellisilla resursseilla? Tarkkaa tilastotietoa minulla ei ole, mutta arvioin ongelman koskettavan todella suurta osaa alkuvaiheen yrityksiä.

Yksi usein kuultu neuvo on, että yritysten tulisi hankkia mahdollisimman aikaisin maksavia asiakkaita. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Esimerkiksi, kun rakensimme Huimalaa, ei maksavien asiakkaiden hankkiminen ollut luonnollisesti mahdollista ennenkuin Reippailuhalli oli kokonaan valmis. Joissain tapauksissa maksavien asiakkaiden osallistuminen esimerkiksi tuotekehityksen kustannuksiin on toki mahdollista, muttei läheskään aina.

Olen myös törmännyt monessa hankkeessa siihen, että yrittäjät tekevät muuta työtä tai konsultointia rahoittaakseen yrityksensä kehittämistä. Parhaassa tapauksessa konsultointi voi edesauttaa yrityksen kehittymistä ja lisätä yrittäjien näkemystä toimialasta, mutta on myös tapauksia, joissa konsultointi hidastaa ratkaisevasti yrityksen kehittämistä.

Suomessa Valtio ja julkinen sektori osallistuvat laajasti yritysten rahoittamiseen. Esimerkiksi ELY-keskukset, Tekes ja Keksintösäätiö kaikki pyrkivät omalta osaltaan auttamaan yrityksiä rahoitukseen liittyvissä haasteissa. On selvää, että ilman näitä tahoja suomalaiset startupit olisivat vieläkin suuremmissa ongelmissa. Ajatukseni on jatkossa kirjoittaa erikseen jokaisesta näistä tahosta, minkälaisia rahoitusvaihtoehtoja ne tarjoavat.

Kansainvälisesti rahoitusvajetta kattamaan on syntynyt erilaisia yksityisiä toimijoita pääomasijoittajien lisäksi. Esimerkiksi Piilaaksossa toimiva Y Combinator ja pääomasijoittajien erilaiset entrepreneurs in residence -ohjelmat pyrkivät antamaan taloudellisia mahdollisuuksia hyville yrittäjille. Y Combinator esimerkiksi sijoittaa lupaavaan alkuvaiheen yritykseen hyvin pienen summan rahaa (keskimäärin alle 15.000 euroa) ja tarjoaa kolmeksi kuukaudeksi yrittäjille tukiverkoston ja toimitilat käyttöön liikeidean kehittämiseen. Entrepreneurs in residende –ohjelmissa yrittäjä tai tiimi voi kehittää liikeideaa saaden palkkaa pääomasijoittajalta.

Yrityksen kehittämistä hyvin pienin taloudellisin resurssein kutsutaan bootstrappingiksi. Suomalaista vastinetta ainakaan minä en termille tunne. Onko sinulla jakaa hyviä esimerkkejä ja/tai kommentteja, kuinka alkava yritys voisi ratkoa rahoitukseen liittyviä ongelmia, poislukien pääomasijoittajat ja erilaiset tukia tarjoavat organisaatiot, joita ajattelin käsitellä myöhemmin blogissani?

Minun piti seuraavaksi kirjoittaa alkavien yritysten alipääomittamisesta, mutta päätinkin kirjoittaa tähän väliin ihan toisesta aiheesta. Kirjoitukseni on jopa tietyllä tavalla aikaisemman aiheen vastakohta! Juttelin eilen pitkästä aikaa Peter Vesterbackan kanssa. Peter kertoi, kuinka lujaa Roviolla ja Angry Birdillä (yksi Iphonen suosituimpia pelejä ympäri maailman) oikein menee ja kyllä tuli hyvä fiilis!

Peter jonotteli juuri Piilaakson läpi kulkevan 101-tien aamuruuhkassa matkalla aamiaiselle ison pääomasijoittajan kanssa. Kyselin Peteriltä, että pitääkö paikkansa, että joku Jenkki-VC olisi luvannut kahvilapöydässä Roviolle (tuttuni sattui istumaan viereisessä pöydässä) kymmenien miljoonien sijoitusta. Peter myönsi, että totta on ja paljon isompiakin summia on pöydällä ollut. Vaikka summat ovatkin päätä huimaavia niin Peterin mukaan nyt pitää pitää pää kylmänä ja hakea parasta mahdollista ratkaisua.

Peterin mukaan Rovio on jo nyt käsittämättömän iso juttu ja Jenkeissä sen näkee ehkä paremmin kuin muualla. Vaikka Peter on ollut monessa mukana (esimerkiksi Slush Helsinki, Wreackmovie, Blobo, ConnectedDay….) niin nykyinen pyöritys on kyllä jotain sellaista, mitä hän ei ole aikaisemmin kokenut. Jenkeissä hän esimerkiksi törmää päivittäin faneihin, jotka haluavat hänen kanssaan valokuvaan. Pari päivää sitten hän tapasi myös Offeriumin kilpailijan GroupOnin toimitusjohtajan.

Peter kertoi myös, että samalla, kun he buffaavat Angry Birdiä, he mainostavat myös koko Suomen startup- ja pelialaa. He muistavat mainita aina tilaisuuden tullen, että Suomesta tulee paljon makeita juttuja ja tämä viesti tuntuu menevän tällä hetkellä tosi hyvin läpi.

Nyt kaikki peukut pystyyn, että Peter ja kumppanit onnistuvat viemään Rovion seuraavalle asteelle. Suomen kasvuyrittäjyysala tarvitsee esikuvia. Kuten varmaan moni muukin, niin minä uskon, että Skype on parasta mitä Viron kasvuyrittäjyydelle on koskaan tapahtunut. Vironkokoisessa maassa kaikki tuntevat jonkun joka on ollut jollain tavalla sidoksissa Skypeen ja näin ihmisten lähipiirissä on hyvä esimerkki, mihin yrittäjyydellä voi parhaassa tapauksessa päästä. Olen myös varma, että jos Rovio onnistuu suunnitelmissaan niin Peter on osaltaan tuomassa Piilaakson mallia, missä menestyvät yrittäjät sijoittavat ansaitsimiaan pääomia uusiin alkaviin yrityksiin, tänne Suomeen.

Siis tsemppiä Peter ja Rovio!

Minusta on tullut omien kokemusteni johdosta kokeile ja opi virheistäsi (do it wrong and then fix it) –menettelyn kannattaja.

Aikaisemmin oli tavallista, että softa- ja palvelukehitysprojekteissa hanke aloitettiin kirjoittamalla laaja vaatimusmäärittely. Sen jälkeen aloitettiin koodausprojekti. Jossain vaiheessa ehkä kutsuttiin fokusryhmä antamaan palautetta konseptista ja sitten jatkettiin betaan tai jopa suoraan versioon 1.0. Sen jälkeen lanseerausta tuettiin isolla mainoskampanjalla ja toivottiin, että osutaan oikeaan arvauksessa, sillä tässä vaiheessa on vielä arvaus, mitä käyttäjät oikeasti haluavat.

Isommilla yrityksillä voi olla resursseja tällaiseen menettelyyn ja prosessin noudattamiseen niin, että siinä myös onnistutaan. Isommilla yrityksillä on usein myös brändi, jota suojella ja siksi kokeile ja opi virheistäsi -menettely ei välttämättä sovellu niille.

Alkavalle yritykselle laaja vaatimusmäärittelyihin ja isoihin tuotekehitysprojekteihin perustuva menettelytapa voi olla kohtuuttoman raskas. Jos ensimmäisessä arvauksessa epäonnistutaan, kuten voi hyvin olla mahdollista, alkavalla yrityksellä ei välttämättä ole resursseja lähes samanlaiseen uuteen kehitysprojektiin. Ensimmäisessä projektissa on voitu kehittää paljon turhia ominaisuuksia, joille ei olekaan käyttöä, mutta jotka ovat vieneet aikaa ja rahaa.

Maailma on viime vuosina muuttunut ja on yhä hyväksyttävämpää lanseerata palveluja alfa- tai beta -vaiheessa ja pyytää käyttäjiltä palautetta. Ketkä olisivatkaan parempia palautteenantajia kuin uuden palvelun ensimmäiset käyttäjät?

Voi käydä niin, että jokin pienenpieni lisäominaisuus muodostuukin kaikkein keskeisimmäksi osaksi palvelua tai toisinpäin. Riippuen palvelun odotetuista käyttäjämääristä ei myöskään kaiken automatisointi alkuvaiheessa aina ole järkevää. Kunhan palvelun luoma käyttäjäkokemus on riittävän laadukas ja antaa sopivasti kuvaa tulevasta, se usein riittää. Esimerkiksi Excelin pyörittäminen taustalla voi olla ihan viisas ratkaisu. Näin pääset nopeammin ja kustannustehokkaammin liikkeelle.

Oma yritykseni rakensi ensimmäisen version uudesta palvelusta raskaampaa vaatimusmäärittely-fokusryhmä-empirinen tutkimus-lanseeraus -menettelyä käyttäen, eivätkä tulokset olleet kovin rohkaisevia.

Ensimmäisen version toteuttamiseen vaatimusmäärittelyn kirjoittamisen aloittamisesta lanseeraukseen meni yli puoli vuotta. Sen jälkeen vaihdoimme toteuttajia ja siirryimme kokeile ja opi virheistäsi -menettelyyn ja seuraavan puolen vuoden aikana lanseerasimme kolme uutta versiota, joissa kaikissa oli todella paljon uusia ominaisuuksia, kokeilimme erilaisia graafisia ulkoasuja, pyysimme palautetta käyttäjiltä jne. Samoin haimme ideoita ulkomailla toteutetuista palveluista. Pyrimme huolehtimaan, että käyttöliittymä oli aina kuluttajan kannalta mahdollisimman valmiin näköinen. Meidän tilanteeseen kokeile ja opi virheistäsi -menettely sopi erinomaisesti.

Kerro, minkälaisia kokemuksia sinulla on kokeile ja opi virheistäsi -menettelystä. Missä se toimii ja missä ei. Miten sitä hyödyntäisi mahdollisimman tehokkaasti uusien konseptien kehittämisessä ja niin edelleen. Jos aihe kiinnostaa paljon Mike Moran on kirjoittanut siitä kirjan.

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa alkavien yritysten alipääomittamisesta, eli kuinka alkavat yritykset joutuvat usein tulemaan toimeen minimaalisella rahoituksella. Laita ihmeessä jo etukäteen minulle meiliä jos sinulla on kiinnostavia näkökulmia aiheeseen (oskari.lehtonen@offerium.fi).

Mikä Suomen yrityskenttään oikein on tullut, kun joka puolella opetellaan �pitchaamaan� oikein ja erilaisia pitching tilaisuuksia järjestetään kaikkialla? Esimerkiksi, Venture Cup, Aalto-yliopiston yhteydessä toimiva Bootcamp, Slush Helsinki järjestävät omia pitching-tilaisuuksiaan ja valmennusta. Finnveran alainen valtiotaustainen pääomasijoittaja Vera Venture kokoaa säännöllisin väliajoin yrittäjiä ja rahoittajia ExtraEvent-tilaisuuksiin joissa yrittäjät saavat mahdollisuuden esitellä hankkeitaan sijoittajille. Technopolis järjestää omia Money Talks -tapahtumiaan. Yhtenä uusimmista tulokkaista Helsingin Yliopisto ja Hanken järjestivät yhdessä pitching-kilpailun, jossa pääpalkintona oli 5000 euroa rahoitusta liikeidealle.

Joskus ajattelin, onko se nyt niin niin tärkeää, että osaa pitchata juuri oikealla tavalla? Eikö sen pitäisi riittää, että minä liikeidean keksijänä pystyn jollain tavalla kuvaamaan keksintöni potentiaalia ja mahdollisuuksia? Kyllä ne markkinointi- ja showmiehet sitten jostain löytyvät.

Erityisesti suomalaiseen ajatteluun pitchaus voi istua huonosti. Ei tahdota olla esillä ja kehumassa oman liikeidean mahdollisuuksia – tiedä vaikka muut nauraisivat myöhemmin, jos minä en onnistukaan kuten julkisesti lupaan.

Ihmisten eteen meneminen voi myös jännittää. Mitä, jos joku yleisöstä tietää aiheesta enemmän ja, mikä pahinta, kertoo, että saman liikeidean parissa työskentelee jo moni muukin startup? Entä jos joku varastaakin minun ideani?

Slush Helsingissä julkiseen esiintymiseen kehitettiin ex tempore suomalaisittain aika toimiva ratkaisu. Kukin kommentin esittäjä sai oluttölkin käteen esitettyään kysymyksen. Alkujännitys oli nopeasti poissa ja tunnelma oli rento. Ratkaisu toimi tuossa tilanteessa, mutta siitä on tuskin löydettävissä yleisempää vastausta.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Onko pitching ja erityisesti poikkeuksellisen taitava pitching sitten välttämätöntä alkavan yrityksen menestykselle?

Itse olen tullut, hieman vastahakoisesti, siihen tulokseen, että pitching on erittäin tärkeä taito. Auttaa aika lailla, jos pystyt kertomaan vakuuttavasti ja innostavasti liikeideastasi. Tämä helpottaa takuulla rahoittajien, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden sekä markkinointi- ja showmiesten kiinnittämistä hankkeeseesi. Jos sinä et pysty kertomaan omasta, valtavaa potentiaalia sisältävästä, ajatuksesta innostavasti niin kuka sitten?

Samaan loppupäätelmään tulen, jos mietin yritysten yleistä toimintaympäristöä. Kaikki ovat nykyään niin kiireisiä ja kärsimättömiä, että sinun tulee pystyä kiinnittämään huomio liikeideaasi nopeasti tai kuulijan ajatukset voivat olla jo muualla.

Youtubesta löytyy hyviä videoita, joissa annetaan vinkkejä pitchaamiseen. Pitchisi ei myöskään tule olla aina samanlainen, vaan se pitää rakentaa kuulijakunnan ja omien tavoitteidesi ympärille. Aika mekanistista lähestymistapaa aiheeseen edustaa Hankenin ja Helsingin yliopiston pitching-kilpailu, jossa suorituksia arvioitiin seuraavien kriteerien pohjalta:

The evaluation will be based on:
1. Presentation
- Body language/charisma
- Clarity
- Articulation
- Passion

2. Opportunity
- Market identification
- Size and attractiveness
- Target customer identification

3. Solution
- Value proposition
- Differentiation
- Financial viability/profitability

Itse olin eilen läsnä kun yksi yrityksistämme esittäytyi Vera Venturen tilaisuudessa. Siellä ei jaettu palkintoja tai kunniakirjoja. Sen sijaan nyt jännitetään soiko puhelin lähipäivinä kun esityksemme kuulleet sijoittajat toivottavasti ottavat meihin yhteyttä.

Mitä mieltä sinä olet pichauksen tärkeydestä, miten kehittää omaa pitchiä ja mitä tehdä, jos pitching ei ole sinun juttusi?

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa Mike Moranin lanseeraamaan ajatteluun perustuen kokeile ja opi virheistäsi –menettelystä (Do it Wrong Quickly). Jos haluat, voit laittaa minulle sähköpostilla jo etukäteen ajatuksia ja kommentteja aiheesta.

Blogin tarkoituksena on alustaa ja ruokkia kasvuyrittäjyyteen liittyviä keskusteluja. Toiveeni on, että saisimme yhdessä aikaan mielenkiintoisia keskusteluja. Kerron myös etukäteen, mistä aiheesta kirjoitan seuraavaksi ja voit halutessasi lähettää jo etukäteen kommentteja sähköpostilla tai sitten osallistua keskusteluun verkossa.

Aloitan blogin yhdellä lempiaiheistani: Muna-kana -ongelmalla. On vaikea arvioida, kuinka monen liikeidean kanssa olen ollut tekemissä viime vuosina, joka tapauksessa varmasti satojen. Yksi piirre tuntuu toistuvan niissä aika tasaisesti: liikeidean menestys perustuu siihen, kuinka autetaan eri käyttäjäryhmiä jollain tavalla kommunikoimaan keskenään.

Konsepti, joka onnistuu tässä tehtävässä, voi esimerkiksi kerätä mainostuloja, transaktiomaksuja tai vaikka myydä transaktioiden analytiikkaa eteenpäin. Haasteena on, miten saada kriittinen massa eri käyttäjäryhmiä kasaan. Kutsun haastetta muna-kana -ongelmaksi.

Esimerkkinä tällaisesta liikeideasta voisi olla vaikka palvelu, josta näet, mitä mieltä muut ovat olleet eri verkkokaupoista (www.shobble.com). Entä miten toimia, jos hukkaat tai löydät jotain (www.finderbase.com)? Mikromaksaminen voisi olla joskus kätevää, mutta jotta siitä tulee suosittua, sovelluskohteita, joissa se on käytössä, tulee olla riittävästi (www.apepayment.com).

Joskus olen kaipaillut videovuokraamossa palvelua, jossa olisi Amazon-tyyppistä älykkyyttä: ihmiset, jotka pitivät tästä leffasta pitivät myös tästä ja tästä leffasta. Minua tällainen palvelu voisi auttaa paljon enemmän kuin yksittäisten kriitikoiden kommetit tai tähdet. Videosuosittelupalvelussa ja monissa muissa palveluissa on haasteena se, että jos niihin ei saada sisältöä, ei niihin tule käyttäjiäkään. Ja jos ei ole käyttäjiä ei tule sisältöäkään. Mistä päästä tätä ongelmaa kannattaisi sitten lähteä ratkomaan?

Oma yritykseni on jo puolentoista vuoden ajan pyrkinyt ratkaisemaan haastetta, kuinka yhdistetään asiakkaat ja yritykset mahdollisimman tehokkaasti ja käyttäjäystävällisesti toisiinsa. Aluksi lähdimme liikkeelle siitä, että kysyimme, mikä ihmisiä kiinnostaa (vaikka tapahtumat, urheilu, harrastukset jne.) ja sen pohjalta etsimme heille mahdollisimman hyviä tarjouksia ja etuja. Lupauksemme oli, että toimitamme rekisteröityneille jäsenillemme vain kaksi yhden -hinnalla etuja ja tarjouksia. Rekisteröitymisprosessi vei jokusen minuutin, mutta se tuntui olevan liikaa. Ihmiset eivät olleet valmiita käyttämään edes paria minuuttia vastaanottaakseen jatkossa kohdennettuja etuja. Muutimme palvelua monella tavalla ja muun muassa esitämme nyt konkreettiset edut suoraan www-sivuillamme. Näyttää siltä, että homma toimii aikaisempaa paremmin. Olemme siis jollain tasolla onnistuneet osaltamme muna-kana -ongelman ratkaisussa. Jatkossa tarkoituksenani on kertoa avoimesti myös omista onnistumisistani ja epäonnistumisistani eri hankkeissa.

Minkälaisia yleisiä ratkaisuja muna-kana -ongelmaan sitten voisi olla?

Iso mediabudjetti on yksi tapa toimia. Hyvänä esimerkkinä voisi olla vaikka Alma Median www.jokakoti.fi, jonka tunnettavuuteen tunnutaan panostavan aikamoisen mediakampanjan avulla.

Rakenna ilmiö on kustannustehokkaampi mutta ei välttämättä yhtään helpompi tapa toimia. Facebookissa vuoden alusta toiminut Top-10 Matkatarjoukset on esimerkki konseptista, joka on onnistui rakentamaan Suomen mittapuun mukaan todella suositun konseptin vain parissa kuukaudessa ja ilman maksullista mediaa.

Keskity yhteen käyttäjäryhmään ja laajenna myöhemmin. Facebook oli aluksi suunnattu ainoastaan amerikkalaisille yliopisto-opiskelijoille. Kun kannatusta ja käyttäjiä oli hankittu riittävästi, alkoi levittäytyminen muihin käyttäjäryhmiin. Samaa yrittää Suomessa Otaniemessä tavaroiden ja palveluiden vaihtoon keskittyvä Kassi. Jos palvelu menestyy suhteellisen homogeenisessa teekkariyhteisössä, se voi kenties alkaa laajentua muihin käyttäjäryhmiin ja maantieteellisille alueille.

Eksklusiivisuus on yksi tapa hankkia uskollisia asiakkaita. Gilt Grouppe on rakentanut muotivaatteiden myyntipalvelunsa siten, että sen jäseneksi pääsee vain toisen jäsenen kutsumana.

Hyvät neuvot ovat varmasti tarpeen monelle alkavalle yrittäjälle. Oman pienehkön otokseni perusteella tälläkin hetkellä aikamoinen määrä ihmisiä miettii miten muna-kana -ongelma heidän yrityksensä kohdallaan ratkaistaisiin.

Kerro, mitä ratkaisuja sinulla olisi muna-kana -ongelmaan. Oletko törmännyt Suomessa tai kansainvälisesti mielenkiintoisiin konsepteihin, joista me kaikki voisimme oppia? Kunhan tuntuu siltä, että kaikki ovat saaneet sanottua sanottavansa tästä aiheesta, ajattelin kirjoittaa seuraavaksi kuinka yrittäjät esittelevät tehokkaasti ja kiinnostavasti liikeideansa ja oman yrityksensä (Pitching).