Turkissa on lähiaikoina lanseerattu kaksi jalkapallojoukkueen nimeä kantavaa liittymää. Toinen niistä on  Avea-operaattorin Fenercell (istanbulilaisen Fenerbahcen kannattajille) ja toinen myöskin Avean GSMobile, joka on suunnattu istanbulilaisen Galatasarayn kannattajille. Nämä kaksi joukkuetta pelasivat Turkin mestaruudesta viime vuoden finaalissa, Galatasaray vei voiton.  

Fenercell lanseerattiin noin kaksi kuukautta sitten ja tavoitteeksi julkistettiin miljoona liittymää. Ilmeisesti idea on ollut kannattava, sillä saman operaattorin mutta kilpailevan joukkueen GSMobilen mainokset ilmestyivät reilu viikko sitten katukuvaan. GSMobilen ensitavoitteeksi kerrottiin liittymän julkistamistilaisuudessa 100 000 asiakasta. Alla olevassa mainoksessa kehotetaan: ”Tule GSMobilen asiakkaaksi numeroasi vaihtamatta, ja voita sinäkin yhdessä Galatasarayn kanssa!”

Liittymäasiakkaiden houkuttelu jalkapallolla liittyy Turkissa viime marraskuussa alkaneeseen puhelinnumeroiden siirrettävyyteen, josta aiemmin kirjoitinkin. Numeronsa säilyttäen operaattoria on vaihtanut ensimmäisten viiden kuukauden aikana yli kaksi miljoonaa ihmistä, vaihtoon tarvittavan hakemuksen tehnyt lähes 2,5 miljoonaa. Eniten asiakkaita on lisännyt jalkapallotempauksienkin takana oleva Avea. Operaattorin hiljattain tulleen tiedotteen mukaan Avea on kasvanut numeroiden siirrettävyyden ajanjaksolla miljoonalla liittymällä.

Jalkapallon avulla tuotteiden tai palveluiden myyminen ei sinänsä ole täällä uusi asia. Täällä pienistä kaupoistakin osa tunnustaa jonkun joukkueen väriä ja fanaattisimmat kannattajat saattavat asioida vain ja ainoastaan omaa joukkuettaan suosivissa paikoissa. Suosittua on myös erilaisten asioiden värittäminen joukkueen väreillä (Galatasaray on punakeltainen, Fenerbahce sinikeltainen). Tarina tietää kertoa, että täällä joka puolella myytäviä simit-rinkeleitä on myyty värjättynä jalkapallotunnuksin. 

Alla olevat kuvat on otettu turkin oppikirjasta, kyseinen kappale käsitteli jalkapalloa yleensä ja fanatismia erityisesti. Tarinan mukaan näihin akvaariokala-parkoihin oli maalattu niiden omien värien mukaan asiaankuuluvat joukkuetunnukset. Eläinkaupan omistaja oli tuonut tarkoitusta varten erikoismaalia aina Singaporesta saakka.

Mitenköhän menisi läpi suomalaisissa oloissa vaikkapa juuri erilaisten puhelin- tai nettiliittymien kauppaaminen urheilujoukkueiden tunnuksin? Myisikö Ilves-online? Patasydän-puhelin? Netti-Jokeri?

Täytyi hieraista pari kertaa silmiä ja pohtia, että vajavainen turkin kielitaitoniko nyt tekee tepposet, kun luin tämän artikkelin. ”Uutisessa” kerrotaan, että matkapuhelinvalmistaja Nokia on lähettänyt Suomesta asiantuntijan etsimään Kadiköyn kaupunginosasta varastettua, nuorta härkää esittävää patsasta. Vähän pidemmälle tekstiä tavattuani kävi ilmi, että kyseessä on muutaman viikon kestävä jäljitysleikki-tyyppinen mainoskampanja.

Kampanjaan voi osallistua tämän asiantuntijan, eläinetsivä Nikolas Jaakisen omien nettisivujen kautta osoitteessa www.jaakinentakip.com. Vaikka teksti on dubattu turkiksi, on sivusto kieltä taitamattomallekin vilkaisun arvoinen. Sen verran häröltä kaverilta näyttää tämä Jaakinen, Suomen ja Nokian lahja jäljitykselle. 

 

Entä mitä kampanjassa mainostetaan? Nokian ViNe -sovellusta, jonka voi ladata Nokian N-sarjan puhelimiin. Jos olen oikein ymmärtänyt, seuraa sovellus GPS-tekniikan avulla sijaintiasi ja tallentaa eri paikoissa kännykällä tekemäsi asiat. Esimerkiksi jos otat kuvan, nauhoitat pätkän videota tai kuuntelet musiikkia, tallentuvat paikat, joissa olet nämä asiat tehnyt. Ne voit sitten ladata nettiin ja muodostaa kartan liikkeistäsi. Näin voit ”tallentaa elämäsi”, kuten Nokia palvelua sivuillaan mainostaa.

ViNe-palvelun omien nettisivujen mukaan sovellus on tosin tällä hetkellä pois käytöstä. Sivuilla selitetään, että suuren suosion vuoksi huollon täytyy tehdä serverin hätäpäivitys. Nokian mukaan palvelun pitäisi olla pian taas käytössä ja tilaa ”vinetykselle” riittää nykyistä enemmän.

Saapa nähdä, ehditäänkö päivitys tehdä tarpeeksi nopeasti Istanbulissa käynnistynyttä kampanjaa ajatellen. Mielenkiintoista olisi myös tietää, kuinka paljon ihmisiä innostuu lähtemään mukaan leikkiin ja sen takia lataamaan sovelluksen omaan puhelimeensa.

Istanbulissa katumainonta on usein kookasta ja näyttävää. Tietysti katuvilinän keskeltä erottautumiseen tarvitaankin järeämpiä keinoja noin 16 miljoonan asukkaan kaupungissa kuin jossakin pienemmässä paikassa. Välillä mainokset melkein hätkähdyttävät koollaan tai hymyilyttävät erikoisuudellaan. Olen ottanut muutamista kuvia tässä syksyn varrella.

Joskus alkusyksystä Besiktasin kaupunginosaan ilmestyi tällainen valtava soppamainos, joka on siellä vieläkin. Mainoksessa roikkuu valtavia valkosipuleita, maissintähkiä ja chilipalkoja, myös kattilat ja pussikeittohyllyt ulkonevat taustastaan. Kuvasta ehkä välittyykin mainoksen mittasuhteita, tosin koko leveydeltään en mainosta samaan kuvaan saanut, siitä näkyy ehkä vain noin puolet.

 

Näitä keittomainoksia todennäköisesti oli muuallakin Istanbulissa, sillä samanaikaisesti myös useille bussipysäkeille ilmestyi vähän pienempiä Knorrin mainoksia, jotka nekin olivat mielestäni kekseliäitä. Siihen paikkaan, johon yleensä viritetään mainosjuliste kahden lasi- tai muovipinnan väliin oli ripustettu roikkumaan samoja mausteita, joita tuossa kuvassa yllä näkyy. Vain mainosjulisteen tilan alaosassa oli pieni teksti, jossa valmistajan pussikeitot mainittiin. Kiinnitti ihmisten huomion varmasti paremmin kuin vaikkapa pelkkä kuva mausteista tai keitoista.

Usein Istanbulissa näkee myös koko kerrostalon päätyseinän peittäviä mainoksia, alla esimerkki Liptonin teemainoksesta. Se peittää viisikerroksisen talon päätyseinän, osa asukkaista on ainakin kuvasta päätellen vaatinut oman ikkunansa avaamismahdollisuutta.

Syksyn tultua ja päivien lyhennyttyä Istanbulin katukuvaan ilmestyi erilaisia mehu- ja vitamiinimainoksia. Sekä Cappy-niminen mehuvalmistaja että eräs c-vitamiinituotteiden valmistaja olivat keksineet pystyttää kaduille hedelmäpuita. Usein apteekkien kohdalla seisovissa vitamiinivalmistajan puissa roikkui appelsiinien seassa poretablettiputkia. Cappy puolestaan asetti puun alle hedelmäkoriin omia tuotteitaan, kuten kuvassa alla.

Valitettavasti yhdestä kesän mielestäni hauskimmista mainoskampanjoista en tullut ottaneeksi kuvaa ennen kuin se katosi katukuvasta. Coca-Cola päällysti muutamia kaupungin bussipysäkeistä lumista ja jäistä kattoa muistuttavalla rakennelmalla, jonka alta aina silloin tällöin puhalsi viileää vesisumua kuumissaan bussia pysäkillä odottavien matkustajien päälle – testasin joskus ja se oli +35 asteen auringonpaahteessa miellyttävää! Bussipysäkin sivustat oli sitten tietysti käytetty vilvoittavan virvoitusjuoman mainostamiseen.  Jollain kaupungin kävelyaukioista näin saman kampanjan osana myös kylmäkopin, jonka lämpötilaksi ulkopuolella kerrottiin +4 astetta. Sitä en kokeillut.

Vaikka mainontaa välillä tulvii joka tuutista liiankin kanssa, saisi näitä kekseliäitä katumainoksia puolestani olla enemmänkin. Oman huomioni ne ainakin kiinnittävät tehokkaasti ja parhaimmillaan voivat jopa piristää arkipäivää. Onko sinulla kokemuksia tai muistoja vastaavasta mainonnasta? Onko Suomessa käytetty katumainonnassa tällaisia keinoja viimeaikoina? 

Uskoakseni valtaosa suomalaisista yhdistää muslimien pyhän kuukauden ramadanin ainakin kahteen asiaan: Uutiskuvista tuttuun Mekkaan vaeltavien ihmisten joukkoon ja paastoon. Jälkimmäisen vuoksi voi olla monelle yllätys, että ramadaniin yhdistyy niin paljon ruokaa ja ruokamainontaa.

Istanbulissa kulkiessa huomaa, että erityisesti ruoka- ja ravintolateollisuus on käynnistänyt suuret mainoskampanjat. Mainoksissa kehotetaan luomaan ramadan-tunnelma juuri tietyn valmistajan, tuotemerkin tai kaupan tuotteilla. Paastosta huolimatta tai juuri siksi tämä on tietysti ihan loogistakin. Paastota pitää vain valoisan aikaan ja pimeän tultua saa taas syödä. Maistuuhan se ruoka sillon tavallistakin paremmin ja päivän paaston päättyminen antaa aihetta juhlaan.

Monilla ravintoloilla onkin kuukauden kestävän ramadanin aikana erityinen menu, jota aletaan tarjota aina iltaisin paaston päätyttyä. Kaupoissa myydään paketteja, jotka sisältävät perinteisiä ramadanin ajan herkkuja. Allaolevassa kuvassa jälkiruokia valmistava kahvilaketju nimeltään Tatlici Tombak mainostaa tuotteitaan ramadan-tunnelman takaamiseksi.

Mainoksen kuvassa näkyvät minareetit on juhlavalaistu, niin kuin kaikissa moskeijoissa ramadanin aikaan. Istanbul onkin tällä hetkellä tavallistakin tunnelmallisempi, minareetit erottuvat pimeydestä ja kaupungin muista valoista tavallisesti vihreän tai valkoisen valokoristeensa ansiosta.

Kaikki täällä eivät tietenkään paastoa, jotkut saattavat paastota muutaman päivän, toiset syövät normaalisti koko kuukauden. Joidenkin ravintoloiden kohdalla erityisesti lounasajan kysynnän väheneminen kuitenkin vaikuttaa sen verran, että ne sulkevat ovensa ramadanin ajaksi ja henkilökunta voi tuolloin pitää vuosilomansa. Myös paikallisissa lomakohteissa on hiljaisempaa.

Ruokateollisuus ei ole ainoa, joka on löytänyt ramadanista itselleen syyn tai keinon markkinoida tuotteitaan. Esimerkiksi Pegasus-lentoyhtiö mainostaa tarjoavansa ramadanin aikana 25 prosenttia halvempia lentoja. Televisiossa näin esimerkiksi paikallisen Vakifbank-nimisen pankin mainostavan ramadanluottoa.

Myös teleoperaattori Vodafone on aloittanut näyttävän, ramadan-kuukauteen sijoittuvan mainoskampanjan. Alla olevan kuvan mainoksessa luvataan, että välittömästi ramadanin jälkeen alkavalla pyhäviikolla saa puhua ilmaiseksi yhtä pitkään, kuin ramadanin aikana on puheluita soitellut.

Tällaisista mainoskampanjoista huolimatta ei ramadan vielä ole mielestäni yltänyt joulun kaupallisen hysterian mittoihin. Silti ainakin näin Istanbulista asiaa seuranneena tuntuu siltä, että ramadanilla ja sitä seuraavalla pyhäviikolla on merkittävä kaupallinenkin puolensa. Sen merkityksen voisi kuvitella tulevaisuudessa yhä kasvavan.