Leipää kuin roskaa
Istanbulissa on suoraan sanottuna ihanaa, kun joka paikasta saa tuoretta leipää. Joka korttelissa on oma ‘uuninsa’, niin kuin täällä leipomoita kutsutaan, ja aamuisin tuoreen leivän tuoksu leijailee vastaan siellä täällä. Kuten aiemmin kirjoitin, pakatun leivän osuus Turkissa on yhä häviävän pieni, vain noin prosentin.
Näistä herkuista helposti vyötärölle jämähtävän pullamahan lisäksi turkkilaisesta leipäkulttuurista syntyy myös toisenlainen haitta: Täällä 12 miljoonaa leipää päätyy suoraan roskikseen joka päivä. En edes halua laskea paljonko se tekee viikossa, kuukaudessa tai vuodessa.
Leipurien liitosta syyksi kerrotaan sekä leipomoiden että leivän ylitarjonta, kirjoittaa Radikal.
- Turkissa on aivan liikaa leipomoita. Lisäksi myös monet järjestöt ja kunnat tuottavat leipää. Julkisen leiväntuotannon sijaan olisi paljon hyödyllisempää, jos julkiset tahot koordinoisivat tuotantoa, sanoi Nejdet Durmuş liitosta lehdelle.
Ehdotus on varmasti hyvä mutta tuskin kovin nopeaa apua on tuotannon uudelleenjärjestelystä luvassa. Uutisesta jäi jotenkin hämmentynyt olo. Mitä ihmettä tehdä 12 miljoonalle ylimääräiselle leivälle? Tai miten niistä edes osan saisi ohjattua roskiksen sijaan leipää tarvitseville?
Tagit: leipä, leipomot, ylituotanto
Lähetä
Oletko koskaan huomannut, että turkkilaisilla on jokin kummallinen pakkomielteenomainen tarve hypistellä leipiä paljain käsin (leipiä, jotka menevät toisten syötäväksi), esimerkiksi kaupassa myyjä jne.
Toinen havaintoni: Jos Istaanbulissa yksi leipä pinosta putoaa jalkakäytävälle, se nostetaan pokkana takaisin (myytävien joukkoon).
- – -
Suomalainen leivän muoviinpakkaamisinnon ja hinnoittelun järjetömyys valkenee jokaiselle viimeistään Turkin reissulla. Turkissa leipä taitaa maksaa 0,20 – 0,30 e.
Moi fdf,
täytyy sanoa, että en ole pakkomielteenomaista tapaa huomannut mutta sen kyllä, että marketissa pakkaamaton leipä laitetaan ilman pussia ostoskoriin ja kassa ottaa sen käteensä ja pistää kauppakassiin sellaisenaan. Ei varmasti kaikissa kaupoissa mutta useammissa pienissä kaupoissa kyllä.
Ja pitää paikkansa tuo leivän hinta, sellaisen Suomessa ‘ranskanleipänä’ myytävän pötkylän hinta tuoreena leipomon hyllyltä oli viimeksi ostaessani 50 kurusta eli noin 25 senttiä.
Ihanalta kuulostaa, jos joka kadulla on oma leipomo! Täällä Tukholmassa kivijalkaleipomoiden suosio on kasvanut huimasti. Trendikkäintä on ekologinen ”surdegsbröd”, mutta kyllä hinta minusta on aika suolainen. Kai se sitten on edelleen luksusta hakea leipomosta takuutuoretta tavaraa.
Kuten varmaan muistat Lotta Tukholman-vuosiltasi, ruokakaupoista ei löydy muuta samanpäiväistä kuin pakasteista kuumennetot valmispaistot. Vähän hirvittää, jos Suomessakin ajaudutaan siihen tilanteeseen, että leipomoissa loppuu yötyö ja tuoreinkin leipä on aina vähintään eilistä. Vai tulisiko Suomeenkin silloin omaleipuri joka kortteliin?
Turkkilaisten tapa ”hypistellä” leipiä jotka ovat ilman muovia/pussia on tosi ärsyttävaa ja en ole aikoihin ostanut leipää kaupoista jossa se on ilman pakkausta. Monesti huomautan siitä ääneen myös hypistelijälla, jossa minulla on lapset mukana kaupassa. Tyyliin ”ei ole sopivaa työntää likaisia tassujaan joka leipään, kaikki ovat samanlaisia”.
Ihmetyttää myös etteivät paikalliset kyllästy syömään sitä samaa ranskanleipää vuodesta toiseen. Suomessa kun leipätiskeillä niin valtavat valikoimat, tosin hinnat jotain ihan muuta kuin Turkissa.
Moi Alannainen,
no juu muistan kyllä tuon leipähomman, mutta en koskaan edes ajatellut etteivät leivät olleetkaan ‘oikeesti’ tuoreita! Oli vaan kotoisaa, kun joka kulman Icassa tai Konsumissa tuoksui tuore leipä. En valitettavasti jaksa uskoa tuon omaleipuri-ilmiön palaamista Suomeen, jotenkin tuntuu että siellä mennään vaan koko ajan enemmän automarkettisuuntaan, ainakin pienemmissä kaupungeissa..
Ruisleivän metsästyshän muuten Ruotsissa taas oli aika helppoa mutta olen edelleen sitä mieltä, että sama ruisleipä ei maistu Ruotsissa samalta kuin Suomessa! Olen sen verran fanaatikko tässä leipäasiassa, että kysyin siitä jopa kerran Fazerin edustajalta muuta juttua tehdessäni. Hän vakuutti minulle kivenkovaa, että täysin samasta reseptistä on kyse. Mitä oot mieltä? Mielestäni ruotsalaisille myyty ruisleipä on jotenkin ‘miedompaa’.
Manna tosiaan, eipä tuo kovin hygieeniseltä kuulosta. Leipää kun ei voi ennen syömistä oikein pestäkään. Kannattaa siis varmaan ostaa tiskin takaa leipomosta, sinne ei uteliaat näpit yllä.
Ei maistukaan. Olkoon vaan Fazerin ”rÃ¥gkusarit” hyllyssä, meillä paras Suomen-tuliainen on Oululaisen tai Vaasan ruispala.