Blogin päivitysvälit ovat nyt toistuvasti venyneet kovin pitkiksi. Syystä ei ole Istanbulin kirjeenvaihtaja täysin varma itsekään, varmaankin jonkinlainen  inspiraation puutteen ja muiden työkiireiden yhdistelmä on kyseessä.

Varma merkki pidentyneet kirjoitusvälit ovat ainakin siitä, että on tullut aika lopettaa tämä blogi. Tulihan sitä jo pidettyäkin useampia vuosia ja kirjoituksiakin kertyi lopulta 115 kappaletta.

Paljon kiitoksia kaikille lukijoille, teitä on ollut ilahduttavan paljon koko blogin olemassaolon ajan. Erityiskiitokset kommentoijille, on ollut hienoa lukea teidän ajatuksianne ja näkemyksiänne Turkkiin ja sen talouteen liittyvistä aiheista.

Hyvää joulua ja oikein hyvää jatkoa kaikille!

Koska lentoaiheiset blogimerkinnät ovat aiemmin selvästi kiinnostaneet blogin lukijoita, niin kerrotaanpa tämäkin, vaikka se ei enää tuore uutinen olekaan:

Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines on valittu tänä vuonna Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi. Palkinnon THY sai vuosittaisessa World Airline Awards -kilpailussa, jonka tulokset julkistettiin Pariisissa kesällä.

Oikeammin sanottuna kyseessä on matkustajien äänestyksen perusteella tehty valinta. Tänä vuonna yli 18 miljoonaa matkustajaa sadasta maasta osallistui äänestykseen. Euroopan kategoriassa toisen paikan vei Swiss International Airlines ja kolmannen Lufthansa. 

Tulla valituksi Euroopan parhaaksi on tietysti melkoinen tunnustus. Yhtiö aloitti 78 vuotta sitten viiden lentokoneen kalustolla, vuonna 1933 se teki ensimmäisen kotimaanlentonsa ja vuonna 1947 kansainvälisen lentonsa. Nykyisin sillä on 170 konetta, joilla se lentää 139 kansainväliseen ja 42 turkkilaiseen kaupunkiin. Vuonna 2008 Turkish Airlinesta tuli myös maailman suurimman lentoyhtiöverkoston, Star Alliancen, jäsen.

Edes THY:n koneelle Amsterdamissa vuonna 2009 sattunut vakava onnettomuus ei onnistunut katkaisemaan yhtiön jo tuolloin hyvässä vauhdissa ollutta voittokulkua. Muutenkin THY:n menneiden vuosikymmenten synkät onnettomuustilastot ovat valtavasti parantuneet ja nykyisin yhtiö lentää yhdellä maailman uusimmista kalustoista.

Aiemmin tänä vuonna Turkish Airlines palkittiin myös kansainvälisen ‘Air Transport World’ -lehden valitsemana ‘Worlds Market Leadership’ -palkinnolla. Eli THY palkittiin markkinajohtajuudesta aikana, jolloin monet lentoyhtiöt tuottavat tappiota ja matkustajamäärät laskevat – samanaikaisesti Turkish Airlines onnistui nostamaan matkustajamääriä ja tekemään voittoa.

Seremoniassa palkinnon vastaanottanut toimitusjohtaja Temel Kotil sanoi, että resepti on ollut hyvin yksinkertainen: Jos haluaa menestyä kansainvälisillä markkinoilla on tarjottava palveluita korkeimmalla mahdollisella laadulla.

Yksinkertainen resepti mutta ilmeisen onnistunut: Turkish Airlines työllistää nykyisin 16 000 ihmistä, on yksi maailman nopeimmin kasvavista lentoyhtiöistä ja lennättää noin 25 miljoonaa ihmistä vuodessa.

Itä-Turkista on viime päivinä virrannut synkkiä uutisia: Sunnuntai-iltapäivänä sattunut 7,2 magnitudin maanjäristys on saanut aikaan suurta tuhoa Vanin ja Ercişin kaupungeissa. Tätä kirjoittaessa 459 ihmisen on virallisesti vahvistettu kuolleen mutta uhriluku muuttunee vielä pahemmaksi, sillä sortuneita taloja on ainakin yli 2000 ja kaikkien niiden raunioita ei vielä ole ehditty raivata.

Alueelle virtaa apua, kun niin hyväntekeväisyysjärjestöt kuin yksityiset ihmisetkin lahjoittavat varoja paikallisten auttamiseksi. Täällä Istanbulissakin avuntarpeesta muistutetaan kaikkialla, televisiomainoksissa, ostoskeskusten sisällä olevissa elektronisissa mainoskylteissä,  jopa kuntosalilta tuli sähköposti, jossa kehotettiin osallistumaan salin järjestämään keräykseen Vanin alueen asukkaiden auttamiseksi. Nettipankissa asioidessa etusivulla ilmoitetaan, että lahjoituksesta Vaniin ei peritä välitysmaksua. Turkin tunnetuimmat rock-bändit järjestävät Turkin kaikkien aikojen suurimman hyväntekeväisyyskonsertin sunnuntaina Istanbulissa, liput maksavat 20 liiraa ja tuotto lahjoitetaan maanjäristysalueelle.

Kansainvälisiä avuntarjouksia on myös satanut usealta suunnalta, aluksi Turkki sanoi niille kiitos ei ja hyväksyi apua ainoastaan Azerbaidzanilta, Bulgarialta ja Iranilta. Keskiviikkoaamuna kuitenkin täällä uutisoitiin laajasti, että Turkki itse on pyytänyt apua 30 valtiolta, erityisesti telttoja väliaikaisiksi asumuksiksi. Onneksi, sillä nyt ei ole aika pätemiseen sillä, että ‘Turkki pärjää kyllä itsekin’. Maanjäristysalueella Punaisen puolikuun sinne toimittamat 40 000 telttapaikkaa eivät riitä, sillä kotinsa menettäneiden lisäksi ulkosalla ovat myös ihmiset, jotka eivät uskalla mennä koteihinsa sisälle jälkijäristysten pelossa.

Järistys ja sen aikaansaamat tuhot vaikuttavat tietysti rajusti myös alueen talouteen. Kun monelle järistyksestä selvinneelle lähipäivät ovat kamppailua lämmöstä ja ruoasta on alueen talous seisahduksissa. Myös pankit ja monet tuotantolaitokset ovat kiinni, koska niihin ei välttämättä edes pääse sortuneiden talojen ja muiden rakenteiden takia. 

Onneksi alueelle on luvattu hätäavun lisäksi nyt jo myös tuntuvia taloudellisia helpotuksia. Moni pankki on ilmoittanut, että alueen asukkaiden lainanlyhennyksiä lykätään myöhemmäksi. Turkin pankkien liitto suunnittelee myös helpotusta kaikkien alueen pankkilainojen takaisinmaksuun. Talousministeri Mehmet Şimşek ilmoitti myös verojen ja muiden valtion perimien maksujen lykkäämisestä tuonnemmaksi.

Monelle henkilökohtainen taloudellinen isku on oman talon tai asunnon vaurioituminen tai peräti tuhoutuminen. Maanjäristyksessä vaurioituneiden talojen omistajille aletaan maksaa maanjäristysvakuutuksesta kahden viikon lukuessa, suuremmista vaurioista kärsineille viimeistään kuukauden kuluttua. Ikävä kyllä, kaikki eivät vakuutusrahoja saa; Vanin alueella alle 10 prosenttia taloista (noin 7000 alueen kaikista 84 000 rakennuksesta) oli vakuutettu maanjäristyksen varalta, kertoi eilen uutistoimisto Anatolia. 

Prosentti on yksi pienimmistä Turkissa, sillä täällä maanjäristysvakuutus on otettava talon ostamisen tai rakentamisen yhteydessä. Valtiollisen vakuutusviranomaisen mukaan Vanin alueen alhaisen vakuutusprosentin syynä on niin tiedonpuute, alueen köyhyys kuin vakuutustarkastajien vähäinen määrä alueella.

Karuinta maanjäristysuhrien lukumäärän nousua seuratessa on, että valtaosan kuolemista on ainakin välillisesti aiheuttanut ahneus. Sortuneisiin taloihin on lähes poikkeuksetta käytetty huonolaatuisia rakennusaineita, mikä on johtanut heikkoihin rakennuksiin, jotka eivät järistyksiä kestä. Radikal-lehden eilisen etusivun kärjistyksen mukaan ‘Jos urakoitsija ei 5 prosentin säästön takia käyttäisi huonoja raakaaineita, edes pisaraa verta ei vuotaisi yhdenkään kansalaisen nenästä’. Lehti nimeääkin tappajaksi nuo ‘viisi prosenttia’ maanjäristyksen sijaan. Radikal kirjoittaa, että Vanissa yhdelläkään kymmenestä betonivalmistajasta eivät laatuasiakirjat ole kunnossa.

Meitä Istanbulissa asuviakin järistys tietysti järkyttää ja myös muistuttaa jälleen siitä, että asiantuntijat ovat jo yli vuosikymmenen varoitelleet tänne lähitulevaisuudessa osuvasta isosta maanjäristyksestä. Täällä vuoden 1999 tuhoisan järistyksen aikana asuneet kertovat, miten sen jälkeen kaikki varautuivat seuraavaan järistykseen: Sängyn vieressä oli aina tuoretta juomavettä, ehkä myös kypärä ja taskulamppu. Kaikki tiesivät tuolloin mihin asunnon tai talon kohtaan rynnätä järistyksen sattuessa tai miten sulkea kaasuhana. Yritykset lanseerasivat useita maanjäristykseltä suojautumiseen tai sen jälkeen selviytymiseen tarkoitettuja tuotteita.

Arki kuitenkin palaa aina vähitellen ja kukaan ei jaksa ajatella mahdollista järistystä päivä toisensa jälkeen, eikä tietysti pitäisikään. Toivottavasti Vanin järistys tässä mielessä jättää jälkeensä edes hieman jotain hyvääkin ja muuallakin Turkissa asuvat muistavat, että järistysriski on todellinen. Ehkä moni nyt päivittää selviytymispakettinsa, selvittää kotinsa turva-asiat tai ottaa maanjäristysvakuutuksen. Melko pienellä rahamäärällä ja ponnistuksella kun kuitenkin voi parantaa omaa asemaansa ja turvallisuuttaan merkittävästi.

Viime vuonna näihin aikoihin ministerin nenään leijailivat jo EU-jäsenyyden tuoksut mutta tänä vuonna komission julkistama edistysraportti aiheutti lähinnä nenän nyrpistyksiä.  EU-ministeri ja Turkin pääneuvottelija Egemen Bağış piti tiedotustilaisuuden välittömästi vuosittaisen edistymisraportin julkistamisen jälkeen Istanbulissa viime viikolla. Siellä hän tiivisti raportin annin meille kymmenille toimittajille ja kuvaajille:
- EU on ollut nuuka kehuessaan mutta antelias kritisoidessaan, tokaisi ärtyneen oloinen Bağış (kuvassa oikealla).

Ministerin valmiiksi kirjoitettu lausunto erosi viimevuotisista puheista kuin yö päivästä. Kun viime vuonna ulkomaisia toimittajia kestitettiin illallisella Bağışın leppoisan ja EU-myönteisen jutustelun lomassa, tällä kertaa lyhyt tiedotustilaisuus pidettiin ahtaassa huoneessa, jossa yli puolella toimittajista ei ollut tuoleja ja Bağışın puhe oli vahvan EU-kritiikin sävyttämää:

‘Turkin kansalaiset ovat kyllästyneet epäreiluun kohteluun’, ‘Komissio on puuttunut liian tarkasti sisäpoliittisiin asioihin, tällä tasolla ei enää pitäisi jäsenehdokasmaata neuvottelujen kuudentena vuotena tarkastella’ ja ‘Ehkä olisi meidän ehdokasmaiden aika tehdä vastaava edistysraportti jäsenmaista’.

Komissio kyllä raportoi edistystä useissa tarkasteltavista kohdista ja esimerkiksi Turkin vauhdilla kasvavaa taloutta se kehuu estotta. Ministerin sai hermostumaan komission ilmaisema vakava huoli Turkin sananvapauskehityksestä ja siihen liittyen myös pitkistä pidätysajoista, ilman että pidätetyt edes itse oikein tietävät mistä heitä syytetään.

Mielestäni kuitenkaan tuo ilmaistu kritiikki ei ole suurin syy siihen, miksi Bagışın ja Turkin hallituksen reaktio raporttiin yleensäkin olin niin erilainen kuin vuosi sitten. Olihan jo viime vuoden raportissa kritiikkiä juuri sananvapauskehityksestäkin.  

Ennemminkin syynä on mielestäni Turkin vähittäinen kyllästyminen siihen, että maa kokee jatkuvasti tulevansa EU:ssa epäreilusti kohdelluksi. Toiseksi nyt kuluneen vuoden aikana Turkin asema on maailmanpoliittisellakin tasolla yhä entisestään kohonnut Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa tapahtuneiden kansannousujen myötä – Turkkiahan on monessa yhteydessä pidetty mallimaana uusille demokratioille (erikseen voi keskustella siitä, kuinka hyvä malli Turkki olisi). Kolmanneksi Turkin talouskasvu on tällä hetkellä maailman nopeinta (tälle vuodelle povataan noin 7 prosentin kasvua). Erityisen huikealta se tietysti näyttää talous- ja valuuttakriisin partaalla kärvistelevien EU-maiden rinnalla.

Yhdessä näiden kaikkien tekijöiden kanssa en ihmettele sitä, että Turkki katsoo EU:lle nöyristelyn ajan olevan ohitse. Siksi turkkilaisten karvat nousevat pystyyn helposti jopa ihan asiallisestakin kritiikistä, joka mielletään alentuvaksi kohteluksi. EU-ministeri ei asiaa aivan näin suoraan ilmaissut mutta kadulla kansalaiset kylläkin kysyessäni:  ’Emme me EU:ta tarvitse, päinvastoin, EU tarvitsee meitä!’ tai ‘Turkki on kuin paratiisi, täällä on jo kaikkea ja talous kasvaa vauhdilla, miksi tarvitsisimme Eurooppaa?’

Olen silti sitä mieltä, että Turkin hyvä kehitys usealla alueella ja sen valta-aseman nouseminen ei poista sananvapauden lisääntyviä ongelmia ja pitkiä pidätysaikoja. On hyvä, että komissio huomautti niistä vakavasti.
- Yksikään toimittaja ei ole vankilassa Turkissa tekemänsä työn takia, vaan heitä syytetään muista rikoksista, totesi EU-ministeri Bağış asiaa koskeneeseen kysymykseen tiedotustilaisuudessa. Pidätysajoista hän totesi olevansa itsekin huolissaan ja että oikeusministeriö tekee jatkuvasti työtä tilanteen ja järjestelmän parantamiseksi.

Erityisesti sananvapausasia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Ehkä toimittajia ei avoimesti syytetä työnsä tekemisestä mutta suuntaus on ollut kuitenkin, että arkoja asioita penkoneita toimittajia on pidätetty ilman selkeästi kerrottuja syitä tai epämääräisesti viitattu johonkin käynnissä olevista salaliittotutkinnoista tai yhteyksistä terroristijärjestöön. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan tilanne on johtanut jo itsesensuuriin turkkilaisessa mediassa.

Tiedotustilaisuudessa Bağış halusi kaikesta huolimatta korostaa, että Turkki on lähempänä EU-standardien täyttämistä kuin koskaan aiemmin ja jatkaa tiellä kohti EU:n täysjäsenyyttä. Matkassa on ikävä kyllä jo nyt iso mutka näkyvissä, jaetun Kyproksen EU:hun kuuluvan kreikkalaisen osan kiertävä  EU-puheenjohtajuusvuoro alkaa kesällä.  Turkki on jo useaan otteeseen ehtinyt uhkaamaan, että jos saaren eteläosasta tulee unionin puheenjohtaja, Turkki jäädyttää suhteensa EU:hun.

Matkaamme kuvaaja- ja toimittajaystäväni kanssa kauniina sunnuntaipäivänä kohti istanbulilaista lähiötä. Meidät on ohjeistettu saapumaan kahvilaan, joka on remontin vuoksi kiinni. Haastateltavamme on silti vakuuttanut, että hän on järjestänyt täältä huoneen meitä varten.

Paikan omistaja tulee vastaan ja ohjaa meidät yläkerran neuvotteluhuoneeseen, jossa alamme valmistautua haastatteluun. Minua jännittää: Kohta tänne meitä tapaamaan tuleva kirjailija ei ole ainoastaan henkilökohtainen suosikkini, hän on myös yksi Turkin myydyimmistä kirjailijoista niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, Elif Şafak.

Pian kirjailija saapuu paikalle ja on erittäin ystävällinen ja jopa hieman ujon ja jännittyneen oloinen. Ja uskomattoman herttainen: Hän on tuonut yhden kirjoistaan mukanaan lahjoittaakseen sen toimittajalle ja henkilökohtaista omistuskirjoitusta varten vielä ostanut matkalta haastatteluun kynänkin!  Şafakilta saamastani ‘The Forty Rules of Love‘ -kirjasta tuli kirjahyllyni ehdoton aarre (myös suomennettu: Rakkauden aikakirjat, turkiksi AÅŸk).

Haastattelussa Şafak puhuu elävästi ja mielenkiintoisesti ja on selvästi tottunut kameraan. Şafakin haastattelussa kertomat jutut joudun jättämään kirjoittamatta tähän blogiin, sillä haastattelua käytetään myöhemmin julkaistavaan juttuun.

Jo nuorena kirjailijana useita palkintoja voittanut Şafak on 40 ikävuoteensa mennessä julkaissut jo yli kymmenen kirjaa ja hänen teoksiaan on käännetty 37 kielelle. Turkissa hän on yltänyt jälleen ennätyslukemiin viimeisimmällä kirjallaan İskender : Kirjan ennakkopainos 165 000 kappaletta on Turkin kaikkien aikojen suurin. Kaksi kuukautta kirjan julkaisemisen jälkeen kirjaa oli myyty jo yli neljännesmiljoona.

Şafakista on tullut niin suuri turkkilaisten kestosuosikki, että aivan tavallisen tavaratalon kirjallisuusosaston hyllyltäkin voi löytää uusimman kirjan lisäksi myös lähes koko kirjailijan aiemman tuotannon.  

Täällä Turkissa eletään muutenkin melkoista kirjabuumia ja rikotaan uusia kirjallisuusennätyksiä. Se on lohdullista, sillä usein kuulemani luvun mukaan keskimäärin turkkilaiset lukisivat vain yhden kirjan elämässään. Jospa yhä useampi lukee kirjallisuuden suosion myötä yhä enemmän ja tuo lukukin nousisi. Ainakin lupaavia merkkejä tulevaisuutta ajatellen on olemassa, sillä olen kuullut alaa paljon lähemmin seuraavalta tuttavaltani, että Turkissa olisi meneillään myös jonkinlainen lastenkirjabuumikin.

Kirjallisuuden noususta kertovat tilastoluvut viimeisten viidentoista vuoden ajalta, tässä uusien julkaistujen kirjanimikkeiden määrä muutaman vuoden osalta:
- Vuonna 1996 julkaistuja kirjanimikkeitä 9 444 kappaletta
- Vuonna 2000: 13 177 kappaletta
- Vuonna 2005:  26 000 kappaletta
- Vuonna 2010: 34 363 kappaletta

Reilussa kymmenessä vuodessa uusien julkaistujen kirjanimikkeiden määrä siis kasvoi 3,5 kertaiseksi. Vertailun vuoksi Suomen lukuja: Kun Turkissa julkaistaan uusia kirjanimikkeitä siis noin 35 000 vuodessa, Suomessa niitä julkaistaan noin 14 000. Suomessa kustannetaan lähes eniten kirjoja maailmassa suhteutettuna väkilukuun, joten vertailukohde on kova. Turkin väkiluku on lähes viisitoistakertainen Suomeen verrattuna, joten jos Turkissa julkaistaisiin yhtä paljon kirjoja kuin Suomessa väkilukuun suhteutettuna, tulisi uusia nimikkeitä vuodessa noin 210 000 kappaletta!

Turkissa uusia kirjoja myös myydään yhä enemmän, eli painokset ovat kasvaneet, kuten Elif Åžafakin Ä°skender-kirjan ennakkopainosmäärästäkin voi päätellä. Vuonna 2009 painettiin 353 miljoonaa kirjaa ja viime vuonna jo 408 miljoonaa kirjaa (lukuihin sisältyvät myös koulujen oppikirjat), mikä on yli 15 prosentin kasvu vuodessa. Turkin nykyisellä väkiluvulla (noin 73 miljoonaa) määrä tarkoittaa yli viittä painettua kirjaa jokaista turkkilaista kohti – on enää vaikea uskoa, että täällä luettaisiin vain yksi kirja elämässä.

Turkissa on noin 6000 kirjakauppaa ja 120 jakelijaa. Tieto- ja kaunokirjallisuuden keskimääräinen myyntihinta on vain noin 7 euroa kirjalta.  Täällä julkaistaan eniten yhteiskunnallista- ja kaunokirjallisuutta (34 363 julkaistusta kirjasta 12 300 oli kaunokirjallisuutta ja 11 547 yhteiskunnallista kirjallisuutta). Eniten myyvät kaunokirjallisuus, lääketiede, historia ja uskonto.

Ainakin täältä etäältä Suomen keskustelua seuraavasta tuntuu sähkökirja olevan siellä kovassa nousussa. Turkissa e-kirjat ovat vielä hyvin pieni bisnes, joka kattaa vain noin 0,1 prosenttia koko kustannusalasta. Sähköiset kirjat ovat tosin täälläkin kasvattamassa suosiotaan nopeasti, sillä niiden myynti yli kaksinkertaistui vuodesta 2009 vuoteen 2010

Kustantaminen ja kirjallisuus uusiutuvat ja muuttuvat tietysti ajan myötä siinä missä muutkin alat. Kirjat ovat kuitenkin niin lähellä sydäntäni, että olisi vaikea kuvitella vaihtavansa niitä lukulaitteeseen ladattaviin tiedostoihin (paitsi joka kerta muuton yhteydessä). Mitenköhän sähkökirjojen aikakaudella suositut kirjailijat tulevat antamaan faneilleen omistukirjoituksensa? Onneksi vielä suosikkini Şafakin tavatessani Turkissa paperikirja oli pop!

- – - – - – - – - – - – -
Lopuksi pahoittelut päivitystauon venähtämisestä useammaksi kuukaudeksi. Istanbulin kirjeenvaihtaja ei sentään ihan niin pitkään lomaillut, muut työkiireet vain saivat jättämään bloggaamisen hetkeksi tauolle. Nyt olisi taas luvassa päivityksiä noin kerran viikossa.

Aina silloin tällöin meiliini tupsahtaa Istanbuliin tulevien kavereiden ja tuttujen viestejä, joissa kysytään muiden vinkkien lisäksi myös hyviä ravintoloita ja ruokavinkkejä. Kun omasta mielestäni tänne tulevan matkaajan kannattaa tutustua paikalliseen ruokaan niin hinnan kuin kokemuksenkin takia, olen koittanut herkutteljoita opastaa paikallisten, usein seutua ennestään tuntemattomalta piilossa olevien herkkujen äärelle.

Hiljattain löysin kirjakaupasta opuksen, johon tutustuttuani voin sanoa, etten kyllä ole osannut matkaajia neuvoa läheskään kaikkiin parhaisiin kohteisiin. Löytämäni ‘Ä°stanbul arka sokak lezzetleri’ – niminen mainio kirja sisältää Istanbulin keskustan ja Bosporin alueen paikallista parhaimmistoa aina simit-rinkeleitä suoraan kadulle myyvästä leipomosta tunnelmallisiin, Bosporin rannalla sijaitseviin kalaravintoloihin. Kirja on myös kaunis katsoa, kuvat ovat laadukkaita ja täynnä tunnelmaa.

Jokaisen ravintolan tarina kerrotaan lyhyesti ja annetaan vinkkejä, mitä kannattaa tilata. Näin kirjasta lukemalla myös oppii paljon paikallisesta, ‘aidosta’ ruokakulttuurista.  Kirjan esittelemiin ravintoloihin ja ruokakojuihin löytää helposti kirjassa esiintyvien karttojen avulla. Opuksen lopussa on sisällysluettelo ja se on lajiteltu kasvisruoka- ja alkoholisaatavuuden mukaan.  Opasta löytyy myös Englanniksi useista kirjakaupoista Istanbulissa, sen englanninkielinen nimi on Istanbul Eats – Exploring the Culinary Backstreets .

Jos haluaa suunnitella Istanbulin-reissun kulinaristisia reittejä jo etukäteen, löytyy paljon tietoa,  ruoka-, juoma- ja ravintola-arvosteluja sekä vinkkejä kirjan tekijöiden perustamalta nettisivustolta.

 

Hyvää ruokahalua! Afiyet olsun!

- – - – - – - -
Hyvän ruokahalun lisäksi toivottelen samalla myös hyvää juhannusta ja kesää! Istanbulin kirjeenvaihtaja jää lomalle, mutta palaa taas elokuussa asiaan.

Viimeiset päivät ennen sunnuntaina koittavaa H-hetkeä ovat Istanbulissa melkoista vaalihuumaa. Kampanjakojuilla yllytään tanssimaan vaalilaulujen tahtiin, lehtisiä jaetaan innokkaasti, viirit liehuvat tuulessa ja TV-kanavat näyttävät viimeisten suurten vaalikokoontumisten hurraavia ihmisiä ja äänensä jo käheiksi huutaneita puoluejohtajia.

Turkissa vaalikampanjointi tehdään TV-väittelyiden sijaan niin kadun kojuista käsin kuin valtavissa massatapahtumissa, joissa puoluejohto kiertää viimeisen kuukauden ajan ennen vaaleja ympäri Turkin. Media seuraa puoluejohtajien puheet ja julistukset tarkasti ja nostaa niistä seuraavat uutisotsikot. Puoluejohtajat nokittelevat toisiaan ja kommentoivat toistensa heittoja taas seuraavan vaalikokoontumisen, paikallisittain ‘miitingin’ puheessaan. Ja kansa hurraa Turkin sekä oman puolueensa lippuja heilutellen.

Vaaleja edeltävänä viikonloppuna puolueet pitivät suurimmat kokoontumisensa täällä Istanbulissa ja saivat massat liikkeelle.  Sunnuntaina hallituspuolue AKP ja pääministeri Erdoğan onnistuivat vetämään arviolta miljoonayleisön Istanbulin Zeytinburnussa sijaitsevalle aukiolle.

Pääministerihän on kotoisin Istanbulista, hänen kovuutensa ja ärhäkkyytensä sanotaan olevan lähtöisin Istanbulin kaduilla vietetystä nuoruudesta. Hän aloitti sunnuntaisen puheensa kertomalla, että tietää miten Istanbul saa joskus hymyilemään mutta toisinaan myös itkemään. Pitipä sitten Erdoğanin tyylistä tai ei, täytyy myöntää, että hän on loistava puhuja. 30 asteen helteessä jo tuntikausia AKP-lippisten ja ilmaisen veden avulla sinnitellyt vaalikansa ei jaksanut innostua heti alkuun pääministerin saapumisesta mutta Erdoğan onnistui herättämään jo lähes nääntyneen yleisön hurraamaan, buuaamaan, heiluttamaan lippuja sekä käsiä ja huutamaan omaa nimeään.

Yleisömäärältään AKP:n suuri miitinki ei tällä kertaa ollut ainutlaatuinen. Keskustan ahtaammalta tapahtuma-aukiolta miitinkinsä samalle Zeytinburnun aukiolle siirtänyt pääoppositiopuolue CHP onnistui keräämään myöskin miljoonaa hiponeen, ellei jopa sen ylittäneen yleisömäärän kuulemaan puheenjohtaja Kılıçdaroğlun esitystä. En tiedä voiko näihin tapahtumiin osallistujien määrästä paljoa päätellä tulevaa vaalitulosta mutta yleistunnelman sekä viimeisten gallupien perusteella  CHP olisi nostamassa kannatustaan.

Tunnettu Economist-aikakausilehti kehotti muuten pääkirjoituksessaan viime viikolla turkkilaisia äänestämään CHP:tä. Pääperusteluna oli, että turkkilaisten olisi hyvä estää AKP:tä saamasta liian suurta enemmistöä parlamentissa. Mainitsin samasta asiasta aiemmassa kirjoituksessani, parlamenttipaikkojen jakautumisesta on tullut täällä suurin jännitysmomentti viimeisinä päivinä ennen vaaleja.

Kävin paikan päällä myös kurdipuolue BDP:n vaalitapaamisessa sunnuntaina. Väkimäärältään tapahtuma oli selvästi AKP:n ja CHP:n massatapahtumia pienempi mutta tunnelmaa ja väriä riitti sitäkin enemmän (ja musiikki oli sata kertaa suurten puolueiden raivostuttavia vaalirallatuksia parempaa). Juttelin muutamien paikalle tulleiden kurdien kanssa, kaikkien heidän viestinsä oli samankaltainen: ‘Haluamme rauhaa, emme sotaa, mutta haluamme myös täydet oikeudet omaan kulttuuriin, kieleen ja äidinkieliseen koulutukseen’.

Paikalle kertyi radikaalimpaakin porukkaa, jotka huusivat Turkin ja EU:n terroristijärjestöksi luokitteleman PKK:n johtajan, Abdullah Öcalanin tuttavallisempaa nimeä ‘Apo’. Ystäväni, joka oli ollut vastaavassa tapahtumassa ennen edellisiä parlamenttivaaleja sanoi, että tunnelma oli tällä kertaa selvästi jännittyneempi, ihmiset kiihkeämpiä ja väkeä myös paljon enemmän paikalla. Kysyin asiasta haastattelemaltani politiikan asiantuntijalta, Soli Özeliltä.
- Pääministerin kielenkäyttö  kurdeja kohtaan on ollut karkeaa vaalikampanjan aikana. Lisäksi on nähty yhteenottoja PKK:n ja armeijan välillä, väkivaltaisia levottomuuksia ja jopa pommi-isku Istanbulissa. Kysymys kuuluu, miten tästä tilanteesta pystytään vaalien jälkeen siirtymään sovittelevaan keskusteluun, tilannetta kärjistyneeksi luonnehtinut Özel sanoi. 

Lupasin aiemmin kirjoittaa lisää naisten osallistumisesta vaaleihin, sillä tällä kertaa naisehdokkaita on enemmän kuin koskaan aiemmin. Toisaalta eräs asiaa lähemminkin tutkinut kollegani totesi, että silti määrä on hyvin alhainen:  Vaikka kaikki naisehdokkaat menisivät läpi olisi Turkin parlamentin naisedustus alhaisempi, kuin keskimäärin EU-maissa.

Olen nähnyt julkisuudessa keskustelua myös siitä, että vaikka naisia on paljon mukana nuorisojärjestöissä ja puolueissa alemmilla tasoilla, ei heitä nosteta helposti ehdokkaaksi. Myös ehdokkaaksi saakka päässett naiset ovat usein listoilla niin heikoilla sijoilla, että heidän pääsynsä parlamenttiin on lähes mahdotonta tai ainakin hyvin epätodennäköistä.  

Nyt työskentelynsä jo päättäneessä parlamentissa oli naisia 48 eli noin 9 prosenttia edustajista. Se on hyvin alhainen edustus, vertailussa 134 maan kesken Turkki sijoittuu vasta sijalle 99. Ilmiö on mielestäni myös outo. Vaikka Turkissa on paljon tekemistä tasa-arvoasioiden kanssa niin toisaalta täällä annettiin äänioikeus naisille hyvin aikaisin, Turkissa on ollut myös naispääministeri, liike-elämässä on hyvin keskeisilläkin paikoilla naisia jne.   

Naisten edustus historiaa tarkastellen on silti aina ollut alhainen Turkin parlamentissa. Vuonna 1935 naiset osallistuivat ensi kertaa parlamenttivaaleihin ja saivat 4,5 prosenttia paikoista. Sen jälkeen edes tuota määrää naisedustajia ei saatu ennen vuotta 1999. 

Tällä kertaa naisten parlamenttiedustuksen noususta on korkean ehdokasmääränkin vuoksi toivoa. Tilanteen kohentamiseksi Turkkiin on perustettu yhdistys, joka tukee ja kouluttaa naisia ehdokkuuteen ja lisää puolueiden tietoutta asiasta. Ka-Der -niminen yhdistys on nostanut asiaa esiin myös mediassa ja saanut sille huomiota. Yhdistyksen tavoitteena 275 paikkaa parlamentissa naisille, eli 50 prosentin edustus. Vielä näissä vaaleissa se ei varmasti tule toteutumaan mutta toivottavasti naisten edustusta saadaan nostettua reippaasti.

Useimmiten naisten toimimiseen yhteiskunnan johtavissa tehtävissä ovat esteenä tietysti asenteet. Niissä on Turkissa toivomisen varaa aina  pääministeriä myöten. Erdoğan on julkisuudessa selvästi sanonut, että vaikka naisille ja miehille toki kuuluvat samat oikeudet niin eivät naiset eivät koskaan tule olemaan tasa-arvoisia miesten kanssa.  

Nyt alkavat viimeiset miitingit lähestyä loppuaan ja on äänestäjien vuoro sanoa sanansa. Heti sunnuntaiaamuna, kello 7.00 tai 8.00 alkaen paikkakkunnasta riippuen, suuntaavat Turkin 50 miljoonaa äänioikeutettua äänestyspaikoille. Toivottavasti vaalipäivä sujuu rauhallisissa merkeissä, väkivaltaisuuksien välttämiseksi aseenkanto ja alkoholin myynti on kielletty koko vaalivuorokauden ajan. Istanbulin kirjeenvaihtaja palaa vaalien jälkeisiin tunnelmiin ensi viikolla.

Viikon viimeisenä kaupantekopäivänä Istanbulin pörssin yleisindeksi tipahti 2.1 prosenttia, samalla kun monet Euroopan pörsseistä olivat selvästi päivän jälkeen plussalla. Syynä Istanbulin alamäkeen oli tunnetun investointipankki JP Morganin julkaisema, kehittyviä maita koskeva raportti. Siinä pankki kehoittaa sijoittajia keventämään Turkin salkkunsa painoa, eli siirtämään rahojaan pois Turkista.

Pudotus tuli pitkän, jo toukokuun alusta alkaneen laskun päätteeksi. Vajaassa kuukaudessa Istanbulin pörssin yleisindeksi on pudonnut jo 11 prosentilla. Laskua on selitetty niin keskuspankin ‘epäortodoksiseksi’ kutsutulla talouspolitiikalla kuin alueen, ei niinkään Turkin, poliittisella levottomuudella.

Raportissaan JP Morgan on huolissaan Turkin korkeasta inflaatiosta, maan poliittisesta tilanteesta lähestyvien vaalien alla ja myös Turkin vaihtotaseen vajeesta.  

Näyttääkö Turkki tosiaan sijoittajan silmin tällä hetkellä siltä, että on aika myydä turkkilaisia osakkeita? Kysyin asiaa varainhoitoyhtiö Taaleritehtaaseen kuuluvan Omaisuudenhoito Oy:n toimitusjohtajalta  Ari Metsolta.
- Olemme JP Morganin kanssa eri mieltä.  Mielestämme nyt on päinvastoin pitkäaikaisen, ajoittaista kurssiheiluntaa sietävän sijoittajan oikea hetki lisätä sijoituksia turkkilaisiin osakkeisiin, kirjoittaa Metso vastauksessaan. Itä-omaisuudenhoito Oy:hyn kuuluu myös ainoastaan Turkkiin sijoittava rahasto, Lyydian Leijona.
 
Perusteluita JP Morganista eroavaan mielipiteeseen riittää. Turkin bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 8,9 prosenttia, tänäkin vuonna arviolta yli kuusi prosenttia mikä tekee Turkista yhä yhden maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Lisäksi Turkin valtiontalous on vakaalla pohjalla, valtion velka on noin 40 prosenttia BKT:sta, mikä on alempi kuin Suomella, Metso huomauttaa.
 
Myös Turkin valuutta on tällä hetkellä eurosijoittajan kannalta edullinen. Tämä johtuu Metson mukaan erityisesti siitä, että keskuspankki on halunnut liiran heikkenevän, jotta tuonti hidastuisi ja vienti vauhdittuisi. Turkin liira on heikentynyt viime kuukausina noin 20 prosenttia euroon nähden, enää ei Taaleritehtaalla odoteta sen heikkenevän.

Vaikka JP Morgan mainitsee raportissaan vaalien luoman jännitteen ja niiden jälkeisen epävarmuuden katsotaan Taaleritehtaalla Turkin poliittisen tilanteen olevan kuitenkin vakaa; Mitä suurimmalla todennäköisyydellä nykyinen hallituspuolue AKP tulee voittamaan parlamenttivaalit ja jatkamaan yksipuoluehallituksena tulevat vuodet.
- Meillä oli mahdollisuus kuulla Turkin varapääministerin Ali Babacanin näkemyksiä viime viikolla. Hän vakuutti AKP:n jatkavan kurinalaista talouspolitiikkaa ja uudistuksia myös vaalien jälkeen. AKP tiedostaa asiat, joissa tulee parantaa ja on valmis muutoksiin, kertoo Metso hiljattain tekemästään vierailusta Turkkiin.

Sijoittajan kannalta mielekkäin vaalitulos on sellainen, jossa AKP jatkaa yksipuoluehallituksena mutta ei saa niin suurta enemmistöä parlamentissa että voisi muuttaa perustuslakia ilman muiden puolueiden tukea.

JP Morgan oli huolissaan myös Turkin nousussa olevasta inflaatiosta. Metso korostaa, että silti inflaatio on turkkilaisittain vielä alhaisella tasolla, jopa lähellä historiallisia pohjatasojaan. Koko vuoden 2011 osalta arvio on noin 6,5 prosenttia. 

Lisäksi Metso mainitsee myönteisinä tekijöinä työttömyyden laskun ja tuloskasvun odotetun kiihtymisen vuonna 2012,  kuluvana vuonna kasvu on tosin hidasta. Pankkien taseet Turkissa ovat Metson sanojen mukaan ‘hyvin vahvoja’.

Suurimmiksi riskitekijöiksi Taaleritehtaallakin nähdään vaihtotaseen vaje. Se on Turkissa rakenteellinen ongelma, koska maa joutuu tuomaan energiansa ulkomailta. Korkea öljyn maailmanmarkkinahinta on kärjistänyt asiaa entisestään. Myös nopeasti kasvava kotimarkkinoiden kysyntä on lisännyt vajetta.
- Vaihtotaseen vajeen rahoitus ei ole ollut ongelma Turkissa, emmekä usko sen olevan ongelma edelleenkään, kertoo Metso.  

 Markkinoissa paljon epäluuloa aikaansaanut Turkin keskuspankin rahapolitiikka, esimerkiksi viitekoron lasku, kuuluu myös riskitekijöihin.
- Vielä ei voi varmasti sanoa, mitä tehdyt toimenpiteet tulevat aiheuttamaan, odotamme näkevämme sen parin seuraavan kuukauden aikana, Metso toteaa.

Tavallisen torstaiaamun touhun katkaisee yhtäkkiä outo pamaus, jonka kaiku jymisee pitkään. 
- Taisi tulla läheltä kulkevalla moottoritiellä kovassa vauhdissa kolari, pohdin, ja jatkan kahvin juomista ja työmeilin kirjoittamista.

Seuraavaksi havahdun mietteistäni, kun useita ambulansseja ajaa kotimme ohitse kulkevaa tietä.  Taisi olla isompikin kolari, mietin murheellisena ja alan tutkia suurimpia Turkin uutissivuja netistä. ‘Etiler’de patlama!’ eli ‘Räjähdys Etilerissä’ kiljuu heti ensimmäisen uutissivun otsikko. Ensimmäiset tiedot paikalta kertovat, että Etilerin kaupunginosan pääkadulla, Akmerkez-ostoskeskuksen vieressä on sattunut räjähdys pahimpaan aamuruuhka-aikaan.

Vielä tässä vaiheessa ei tiedetä, mistä on kyse. Heti ensimmäisissä uutisissa esitetään kuitenkin epäilys pommista – räjähdyspaikan vieressä sijaitsee myös poliisikoulu ja mahdollinen pommi on ehkä tarkoitettu virkavaltaa vastaan.

Pian selviää, että kahdeksan ihmistä on loukkaantunut, osa vakavasti. Kyseessä todellakin on pommi, jonka joku on tuonut paikalla sijaitsevan bussipysäkin viereen. Tällä kertaa onneksi kuolonuhreja ei ole. Poliisi vahvistaa kyseessä olleen keskivahvan räjähteen, läheisiä ikkunoita sen voima ei riittänyt hajoittamaan.

Kukaan ei ole ilmoittautunut iskun tekijäksi tätä kirjoittaessa, mutta epäilykset kohdistuivat välittömästi kurdien separatistijärjestö PKK:hon. Jännitteet Turkin hallituksen ja PKK:n välillä ovat kiristyneet vaarallisella tavalla 12.6. pidettävien parlamenttivaalien lähestyessä. Erityisesti Kaakkois-Turkin kurdiosissa on ollut mellakoita ja väkivaltaisuuksia, kuten Euroopan rajalla? -blogistakin voi mielenkiintoisesta kirjoituksesta tarkemmin lukea.

Istanbulin Bilgi-yliopiston professori Umut Özkırımlın mielestä kurdikysymys on jälleen kerran vaalien keskeisimpiä.
-  Vaikka nykyhallitus yrittää väheksyä kurdikysymyksen merkitystä, se tulee määrittämään Turkin tulevaisuuden demokratiana, Özkırımlı vastaa sähköpostitse vaaleja koskeviin kysymyksiini. Tapaaminen haastattelua varten ei onnistu, sillä hän viettää kesän vierailevana professorina Euroopan yliopistoinstituutissa Firenzessä.

Moni katsoo kiihtyvän väkivallan liittyvän suorasti tuleviin vaaleihin ja uskoo sekä toivoo tilanteen jälleen vaalien jälkeen rauhoittuvan. Mielipidetiedustelut povaavat jälleen selvää (jopa 50 prosentin ääniosuuden) voittoa nykyiselle, jo kaksi kautta vallassa olleelle hallituspuolue AKP:lle. 

Islamilaiskonservatiivisen AK-puolueen tekemä, ‘kurdiavaukseksikin’ kutsuttu demokratisointipaketti ei ole ratkaissut Turkin yli 10 miljoonaista kurdiväestöä koskevia kysymyksiä. Vaikka monessa kurdien oikeuksia koskevassa asiassa on edistytty valtavasti viime vuosien aikana, niin nyt ollaan taas tilanteessa, jossa PKK:n vankilassa istuva johtaja Abdullah Öcalan uhkaa sisällissodalla.
- Uskon, että asiat voivat vaalien jälkeen yhä kärjistyä. Kurdikysymys on maan yksittäisistä haasteista suurin ja painajaismaiset näkymät eivät ole mahdottomia tulevaisuudessakaan, jos ongelmaa ei ratkaista rauhan keinoin, Özkırımlı katsoo.

Hänen mukaansa kurdit ovat koko ajan poliittisesti suuntautuneempia ja tietoisempia erillisestä identiteetistään. Siksi on pureuduttava ongelman ytimeen ja ratkaistava se vain ‘oireiden’ hoitamisen sijaan, professori korostaa lähettämässään vastauksessa.

Vaaleissa on kyse tietysti muustakin kuin kurdikysymyksestä, vaikkakin AKP:n lähes varma voitto on tehnyt vaaleista monelle vähemmän mielenkiintoiset.
- Mielestäni vaalikampanja on ollut aika tylsä ja pyörinyt triviaalien asioden ympärillä. Esimerkiksi talouskysymykset ja geopolitiikka eivät ole olleet tällä kertaa tärkeitä. Koulutetun väestön keskuudessa keskeisin kysymys on ollut uudesta perustuslaista, joka todennäköisesti merkitsee myös järjestelmän muutosta parlamentarismista presidenttikeskeisempään järjestelmään, Özkırımlı katsoo.

Tämä huolestuttaa monia, jotka jo nykyisin katsovat pääministeri Erdoğanilla ja hänen AK-puolueellaan olevan liikaa valtaa.
- Osa ihmisistä pelkää, että Erdoğan suunnittelee nousevansa ensimmäiseksi kansan suoralla vaalilla valituksi presidentiksi laajennetuin valtuuksin, mikä voisi merkitä takaiskua maan demokratisoitumiselle. AKP:n kannattajat taas haluavat puolueen voittavan tarpeeksi suurella enemmistöllä, jotta perustuslakia saadaan muutettua ilman kansanäänestystä, Özkırımlı selittää.

Vaalikampanjointia on varjostanut myös nationalistista MHP-oppositiopuoluetta riivannut kummallinen skandaali. Netissä julkaistut videot paljastivat huippupoliitikkojen seksisuhteita. Salaa kuvatut videot ovat johtaneet useiden poliitikoiden eroon puolueestaan juuri vaalien alla.
- Turkki on vajonnut alas politiikan tekotavassa ja vaalikampanjoiden toteutuksessa! Emme tiedä, keitä videoiden kuvaajat edustavat ja miksi näin tekivät, emmekä myöskään ymmärrä miten niinkin moni huippupoliitikko on mukana – ainakin konservatiivisten äänestäjien mielestä – kielletyissä suhteissa. Toisaalta, maailmassa, jossa IMF:n johtajaa epäillään raiskauksesta tämän ei pitäisi olla äärimmäisen yllättävää, Özkırımlı pohtii. 

Yksi näiden vaalien mielenkiintoisista piirteistä on naisehdokkaiden kaikkien aikojen suurin määrä. Tarkoituksena on kirjoittaa asiasta vielä erillinen blogimerkintä ennen vaaleja.

Istanbulissa tulevat vaalit tietysti näkyvät jo katuvarsien julisteissa ja kuuluvat ohiajavien,  kaiuttimilla verustettujen pakettiautojen soittamissa vaalilauluissa. Keskeisillä aukioilla on kampanjakojuja ja tänne tulevat pian pitämään puolueet myös isoimmat vaalikokoontumisensa. Edellisissä parlamenttivaaleissa AKP onnistui keräämään Istanbulin tapahtumaansa satoja tuhansia ihmisiä, joten voidaan puhua todellisista massatapahtumista.

Täytyy vain toivoa, että vaalit eivät enää toistamiseen Istanbulin katukuvassa näy ja kuulu torstaiaamuisen kaltaisella karmivalla tavalla.

Eräs aamu surffailin taas tapojeni mukaan netissä tuoreimpia uutisia lukien. Turkkilaisen Radikal-lehden sivuilta huomioni kiinnitti yksi pääuutisista, jota kuvittamaan oli tehty kuva internetin hautakivestä. Turkin internetin kuolinpäivä tulee kuvan mukaan olemaan 22. elokuuta 2011.

Uutista lukiessani syy makaaberiin uutiskuvitukseen selvisi. Hautakiven päivämääränä astuu voimaan uusi laki, jonka avulla maan viranomaiset väittävät suojaavansa kuluttajaa verkon vaaroilta. Käytännössä elokuun 22. päivästä lähtien jokaisen internet-liittymän omistajan Turkissa on valittava filtteri, joka suodattaa surffailun sisältöä. Filtteri on pakollinen, sen kiertäminen tai kiertämisen yrittäminenkin tulee olemaan rikos, josta voi rapsahtaa tuntuvat sakot.

Tähän mennessä Turkin viranomaiset ovat keränneet niin kutsutulle mustalle listalle 138 sanaa, joita filtterit eivät päästä lävitseen. Toisin sanoen Turkin viranomaisten mielestä surffaajan silmille sopimattomat sisällöt sensuroidaan. Mustalla listalla ovat esimerkiksi sanat  ’gay’ ja ’hot’ . Viranomaisten mukaan myös sanat ’eläin’, ‘teini’ ja ‘lukiolainen’ on parasta filtteroida. Ehkä kaikista surkuhupaisimpana sanana mytös ‘free’ eli vapaa on kielletyjen sanojen listalla. Julkisuudessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan jopa 100 000 nettisivua katoaa käytettävien joukosta välittömästi listan astuessa voimaan – niiden joukossa valtavasti täysin asiallisiakin sivustoja.

Käytännössä kuluttaja voi valita neljästä filtteristä, joista ’standardin’ pitäisi edustaa vapaata surffailua. Ilmaisunvapautta puoltavat tahot ovat yksimielisesti tyrmänneet vapaimmankin version valtion toteuttamaksi internetin ennakkosensuroinniksi. 

Nettifilttereihin on moni suomalainenkin varmasti törmännyt työpaikoilla, nettikahviloissa tai jopa kotonaan. Myös valtion käyttämät filtterit toimivat kuten nettiliittymiä myyvien kauppiaiden tarjoamat filtterit; esimerkiksi lapsiperheille netin käytön rajaamiseksi vanhempien sallimille sivuille.  Tällöin päätös filtteroinnista on käyttäjän, tai tarkemmin sanottuna nettiliittymän omistajan.
- Tälläkin hetkellä 12 000 internetsivua on Turkissa kielletty. En ole valtion lapsi tai lapsenlapsi, eivätkä lukemiseni tai katselemiseni kuulu valtiolle.  Toivon, että oikeudessa löydetään jokin ratkaisu. Jos ei, niin ihmisten on lähdettävä kaduille puolustamaan oikeuksiaan, kommentoi ’Sensuuri on jo alkanut’ –nimimerkillä esiintynyt nettikeskustelija.

Uutinen nettifilttereistä ei ainakaan paranna viime vuosien aikana selvästi taantunutta sananvapaustilannetta Turkissa. Viimeksi lehdistönvapautta valvova ja tutkiva Freedom House luonnehti kehitystä huolestuttavaksi huhtikuussa julkaistussa raportissaan. Jos ja kun Turkki ottaa käyttöön nettifiltterit se siirtyy muiden, kansalaisiaan vastaavin filtterein ’suojelevien’ valtioiden joukkoon. Niitä ovat esimerkiksi Kiina, Iran ja Kuuba.

Vaikka tilanne näyttää aika pahalta, niin uutiset internetin kuolemasta ovat onneksi vielä ennenaikaisia. Toivoa herättää vaikkapa kansanliike ’Internetime dokunma’ eli ‘Näpit irti netistäni’. Sen eri puolille Turkkia järjestämiin mielenosoituksiin on Facebookissa ilmoittanut osallistuvansa jo yli puoli miljoonaa ihmistä. Vaikka filtterit kaikesta huolimatta otettaisiin käyttöön elokuussa, löytyy täältä onneksi valtavasti vapaan internetin puolustajia ja toivottavasti myös keinoja surffata haluamallaan tavalla tulevaisuudessakin.