Lattareiden vähiten korruptoituneen maan maineella ratsastanut Chile alkaa muistuttaa vanhaa asuinmaatani Belgiaa, jossa lahjuspakettien jako kuuluu katoamattomaan kansanperinteeseen.  Presidentti Michelle Bacheletin kaudella on paljastunut El Mercurion mukaan lahjontaa enemmän kuin yhdenkään muun sotilasdiktatuurin jälkeisen hallitsijan aikana.

En aio leimata kuitenkaan Bacheletia korruptiokuningattareksi, koska se on ensi vuoden vaaleihin valmistautuvan oikeisto-opposition tehtävä  18-vuotisen konsensushallitusten ketjun katkaisemiseksi. Bacheletin aikana hallinnon läpinäkyvyys on lisääntynyt niin paljon, että virkamiesten kuutamoansiot näkyvät päivälläkin.

Chilen oikeuslaitosta ei tosin voi kutsua vieläkään tehokkaaksi muuta kuin belgialaisessa puntarissa. Chileläissyyttäjät saivat selvitettyä vasta nyt 15 vuoden takaisen puolustusvoimien lahjusskandaalin, joka liittyy 25 Mirage-hävittäjän ostoon belgialaiselta Sabcalta. Tämä ranskalaisen ilmailujätti Dassault Groupin tytär on sekaantunut varmaan kaikkiin Belgian ilmailuhistorian lahjussotkuihin.

Sabca maksoi chilelälistutkijoiden mukaan 14,8 miljoonan lahjukset Chilen ilmavoimien edustajille saadakseen myytyä Belgian armeijan vanhat Miraget. Lahjukset tulivat julkisuuteen tosin jo maaliskuussa 1995, jolloin kauppoja junaillut Belgian ilmavoimien ex-komentaja Jacques Lefebrve jätti asiasta tunnustuksen ja todisteet ennen itsemurhaansa brysseliläisessä loistohotellissa.

Dassaultin omistaja Serge Dassault oli palkannut konsultikseen Lefebrven, jonka ura ilmavoimissa tyssäsi lahjukkaisiin helikopteriostoihin Dassaultin italialaisyhtiö Augustalta. Dassault sai lopulta puolitoistavuotta linnaa belgialaispolitiikkojen voitelusta helikopterikaupassa. Ranskalaiset rasvat korjaavat kauneusvirheet, sillä senaattoriksi noussut Dassault loistaa nyt Forbesin sadan kroisoksen listalla.

Augusta-Dassault -tapauksen tutkinta oli vielä kesken, kun Chilen ilmavoimien komentaja Rámon Vega kiinnostui hollantilaisen liikemiesvävynsä Bernardus van Meerin innostamana belgialaiskoneista. Vaikka van Meer yritti pysytellä verhojen takana kaupanhieronnassa, hän tunnusti kuitenkin vuonna 2004 Lontoossa saaneensa yllättäen runsaan kahden miljoonan dollarin konsulttipalkkiot sveitsiläispankkiin.  Van Meer haukkasi suurimman palan lahjuskakusta, josta myös Vegan molemmat tyttäret saivat osansa. Van Meer nettosi vielä enemmän avioitumalla Vegan  molempien tyttärien kanssa. Tosin eri aikaan.

Itse Vega oli tammikuussa ilmailuvoimien muiden pomojen kanssa pidätettynä, mutta Vega kiisti saaneensa lahjuksia. Hän puolustautui olleensa  pelkkä tekninen konsultti hävittäjähankinnassa, josta päättivät silloiset hallitukset. Nyt maassa kiistellään, kuuluuko vastuu kaupasta sen solmimisvuonna valtaa pitäneelle presidentti Patricio Aylwinille vai toteutusvuonna valtaan nousseelle Patricio Freille. Vega pääsi tiistaina vapauteen avaintodistajana, jolloin Frei uskaltaa vielä haaveilla presidenttiydestä.

Chilen ilmailuväki on erittäin  tuohtunut vanhojen asioiden kaivelusta. Heidän mielestään tällä mantereella komissioiden nimellä kulkevien lahjusten maksu on normaalia myynninedistäntää. He pitävät myös lahjussummaa hyttysen pissana Tyynessä meressä euroopppalaisten ja amerikkalaisten  maksamiin satojen miljoonien konsulttipalkkioihin verrattuna.

Moni chileläinen irvailee, miksi Belgian hallitus ei ole patistanut oikeusviranomaisiaan Sabcan ja Dassaultin kimppuun.  Syitä voi vain arvella. Sabcalla on jo vanhastaan läheiset suhteet Valloonian poliittisiin vaikuttajiin ja erityisesti sosialisteihin, jotka saivat jo Augusta-hankinnoissa lahjuksia.

Sabca on lisäksi harvoja Belgiassa menestyviä  teollisuusyrityksiä, joka työllistää yli tuhat henkeä.  Yhtiön kaupallinen johtaja Marc Humblet istuukin  rauhallisena vanhalla pallillaan. Hän kehotti El Mercurion toimittajaa kysymään lahjuksista Dassaultin apurilta Lefebrveltä suoraan haudasta.