Santiago opettaa
Kun muutin Santiagoon pari vuotta sitten, ainoa vaatimukseni asunnolle oli, että se sijaitsee kerrostalossa ja korkealla. Päästyäni eroon moottoriteiden varsilta unelmalukaaleja tarjoavista välittäjistä löysin hiljaiselta kadulta uudehkon asunnon, joka lumosi 17. kerroksesta avautuvalla maisemalla lumisille Andeille.
Maassa jo pitkään asuneet maanaiseni tosin ihmettelivät, miksi emme muuta omakotitaloon ex-pattien suosimaan yläkaupunkiin. Siellä ilma olisi puhdasta, palvelija kuuraisi lattiat ja puutarhuri myrkyttäisi pihanurmikon tappajahämähäkit. Perustelin omahyväisesti asunnonvalintaa sillä, että halusin tutustua paikallisiin ihmisiin.
Vaikka muistin maantiedontunneilta Chilen olevan maapallon tuliperäisin maa, en ajatellut maanjäristysriskiä. Kun ensimmäisen kerran tunsin heiluvani lattialla kuin heinämies ilman haravaa, kuvittelin kärsiväni matalasta verensokerista. Kun marssin keittiöön hakemaan syötävää, omenat lensivät jo suuhun. Astiakaapin kilinä paljasti, että epätasapaino johtuukin luonnonolosuhteista.
Juoksin kantavan seinän alle oviaukkoon, jossa kyyhötin ikuisuudelta tuntuvat parikymmentä sekunttia. Jälkikäteen sain kuulla, että kyse oli vaarattomasta vajaan viiden Richterin seismistä. Tämän jälkeenkin talo on huojunut aika ajoin kuin Serenadi-Silja, mutta onneksi järistysten keskipisteet ovat sijainneet kaukana Santiagosta. Ainakin toistaiseksi.
Pakko luottaa paikallisiin rakennusinsinööreihin, jotka ovat joskus 30-luvulla yli 30 000 henkeä vaatineen suurjäristyksen jälkeen joutuneet opettelemään lujuusläksynsä. Santiagon ulkopuolella on kuitenkin vielä yhtä huonosti rakennettuja taloja kuin Kiinassa, mutta chileläiset vallanpitäjät ovat onnistuneet tyhjentämään maaseudun asukkaista. Vielä perusteellisemmin kuin suomalaiset virkaveljensä.
Andien ihailu parvekkeelta on jäänyt vähäiseksi varsinkin nyt talvella, jolloin saastesumu peittää näkymät niin, että ikkunan eteen nousevasta tornitalosta erottuu vain nostokurki.
Santiago julistettiin sunnuntaina hälytystilaan, sillä ilman saastepitoisuutta mittaava IPEC-indeksi oli noussut 442:een. Tämä on viranomaisten mukaan korkein partikkelipitoisuus kymmeneen vuoteen.
En ole työviikon aikana enää uskaltanut vilkaista saastelukuja. Smogin tuntee mittareittakin: päätä särkee, kurkkua kirvelee, silmät punottavat, nenä vuotaa, hengitys ahdistaa ja ajatus takkuaa nyt myös hapenpuutteesta.
Onneksi apteekista saa reseptittä astmasuihkeita, antihistamiinejä ja pensiliiniä. Jos näistäkään ei saa vielä sydäriä, voin lähteä juoksulenkille.
Paikalliset keskittyvät sadetanssiin, sillä he uskovat sateen puhdistavan ilman. Sade siirtää samat myrkyt tosin raanaveteen, mutta he juovatkin mieluiten Colchaguan viinilaaksossa tuotettuja maailman parhaita punaviinejä.
Valtiovalta on ponnistellut pääkaupungin saasteongelman ratkaisemiseksi. Viime vuoden julkisen liikenteen uudistus norjalaisilla vihreillä busseilla on vielä pahasti kesken. Yksityiset liikennöitsijät eivät ole hankkineet lupauksistaan huolimatta riittävästi haitaribusseja, joten jonot pysäkeillä ruuhka-aikana ovat pitkät ja työmatkat kestävät. Moni on joutunutkin ostamaan halvan katalysaattorittoman auton, joka tuo lisää hiilidioksidipäästöjä.
Odotan kuitenkin vuorimaiseman kirkastuvan, sillä Santiago on pannut henkilöautot jälleen ajokieltoon vuoropäivinä rekisterinumeron perusteella.  Apua voi olla myös siitä, että 95 prosenttia kuljetusyhtiöistä on ollut lakosssa jo neljä päivää protestina polttoaineverolle. Tämä vähentää ostosmatkailua kauppakeskuksiin, joilta uhkaa loppua kaikki myytävä.
Tilapäiset liikennekatkot eivät ratkaise kuitenkaan Santiagon saasteongelmaa, sillä myös teollisuus ja lämmitys saastuttavat. Argentiina katkaisee vähän väliä kaasutoimituksia Chileen, jolloin tuontienergian varassa elävä maa joutuu turvautumaan vanhoihin kivihiilivoimaloihin. Presidentti Michelle Bacheletin hallitus tukee vihreiden energiamuotojen kehittämistä, mutta se kestää.
Vaikka Bachelet vastustikin vaalikampanjassaan  jyrkästi ydinvoimaa, hän sallii jo vaihtoehdon tutkimisen. Ydinvoiman vastustajien mielestä hän on antanut pahalle pikkusormen, vaikka rakentamispäätöstä ei hänen kaudellaan tehdäkään.
Meikäläisestä maallikosta on vaikea kuvitella, minkä tulivuoren juurelle ydinvoimala sijoitettaisiin.
Mitä Santiago on sitten opettanut? Ainakin sen, että olisi pitänyt pysyä Itä-Hämeen takametsissä, kulkea hevosella ja kuunnella Linkolaa.
Tagit: Saasteet
Lähetä
”Andien ihailu parvekkeelta on jäänyt vähäiseksi varsinkin nyt talvella, jolloin saastesumu peittää näkymät niin, että ikkunan eteen nousevasta tornitalosta erottuu vain nostokurki.”
Tyylisi on pettämätön, täällä nauretaan aamukahvin ääressä vedet silmissä! Mielenkiintoista lukea kokemuksiasi sieltä kaukaa, Suomessa koko Etelä-Amerikasta kirjoitetaan yleensä aivan liian vähän.
Kiitos siis mielenkiintoisesta blogistasi, toivottavasti jatkat samaan malliin!
Tuulikki, jatka ehdottomasti vain samaan malliin! Blogisi tuo lattareiden tunnelman ja koukerot tuoreina ja ironisen hauskasti esille. Niinhän ne asiat siellä vain menevät.
Eikös ne Santiagon bussit olleet kuitenkin ruotsalaisia…
Ihan kiva blogi, mutta: ”Moni on joutunutkin ostamaan halvan katalysaattorittoman auton, joka tuo lisää hiilidioksidipäästöjä”
Eikö tuo CO2-hysteria mene nyt vähän liian pitkälle? Katalysaattori ei vähennä hiilidioksiidipäästöjä vaan lisää niitä (aivan marginaalisesti, koska katti muuttaa mm. myrkyllistä häkää (CO) myrkyttömäksi hiilidioksiidiksi!), sillä ei ole mitään tekemistä ilmaston lämpenemisen kanssa, mutta toki sitäkin enemmän saasteiden ja myrkkyjen, eli savusumun ehkäisyn kanssa.
Pidä lujasti kiinni karmeista. Minä täällä Tokiossa vaan käännän kylkeä kun tärisee, olen niin tottunut niihin. Tosin asuintaloni on vain 2-kerroksinen.