Suuret juhlat ovat ohitse ja nyt on afterpartyn aika”, totesi Jüri Käo Sampo Pankin seminaarissa “Liidrite Foorum 2009” tiistaina 10.3.2009.

Sampo Pank järjestää vuosittain asiakkailleen ja sidosryhmilleen ajankohtaisseminaarin, jonka teemana tänä vuonna oli “Elämä jälkeen…”. Virolaisten tunnettujen yritysvaikuttajien paneeli oli seminaarin mielenkiintoisinta antia ja samaa mieltä olivat seminaarin kuulijat ja paneelikeskustelua laajasti uutisoinut Äripäev. Virolaisten yrityselämän vaikuttajien mietteet olivat suorastaan inhorealistisia ja virolaiseen tapaan mustalla huumorilla maustettuja. Olemme tällä palstalla vilkkaasti keskustelleet talouden nykymenosta Virossa ja siksi on vaihteeksi mukava päästää kokeneet virolaisvaikuttajat ääneen.

Jüri Käo puhui kerta toisensa jälkeen eloonjäämistaistosta. Vuosi 2009 on virolaisille yrityksille eloonjäämiskurssi ja vuoden 2010 näkymistä on turha puhua ennenkuin on selvä, onko oma yritys ylipäätään ensi vuonna elossa. Käon mukaan virolaisia yrittäjiä voi kohdata pahimmillaan kaksi takaiskua, ensimmäinen on deflaatio ja jos valtio ei tule kulutalkoisiin mukaan, toinen isku voi olla devalvaatio. Käo muistutti, että viennin autuaaksitekevyydestä puhuvat aina ne tahot, jotka eivät itse ole viejiä ja että ennen rahoitussektorin rauhoittumista skandinaavit eivät investoi Viroon. Edessä on todellinen varojen uusjaon aika Virossa ja niille, joilla on hyvä likviidisyys, avautuu mahdollisuuksia. Käö näki tulevaisuuden tummissa väreissä ja kuulutti, että nyt olisi viimein aika virolaisten ryhtyä yhteistyöhön.

Allan Martinson kertoi käyttävänsä rumaa D-kirjaimella alkavaa sanaa ja muistutti,  että Viron kustannusrakenne on tällä hetkellä keskimäärin 30 prosenttia kalliimpi kuin naapureilla. Martinsonin mukaan on 50/50 mahdollisuus, että D totetuu, jolloin se luonnollisesti aiheuttaisi skandinaavipankeille murhetta. Martinsonin mukaan D on parempi kertarytinällä tehtynä, vaikkei aiheesta saa puhua, koska se on tabu. Martinson jatkoi, että “Andrus Ansip on sanonut, että ainoastaan tyhmät voivat puhua asiasta, joka siis tekee puolesta maailmasta tyhmiä, vaikka pitäisi pystyä käymään normaalia keskustelua”. Martinsonin muistutti, että kriisi on erinomainen mahdollisuus uusille yrittäjille ja että ainoa tie kriisistä ulospääsyyn on vienti.

Toomas Luman sanoi, että virolaisten on turha kuvitella, että Viroon investoisivat sellaiset tahot, jotka eivät tunne Viroa. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin Viron suurimmat sijoittajat tulevat Suomesta ja Ruotsista, joissa tunnetaan Viron olot. Luman harmitteli, että valitettavasti suomalaisten ja ruotsalaisten sijoittajien historiallinen kokemus osoittaa, että talouden vaikeudet ratkaistaan viime kädessä devalvaatiolla. Jos Viro olisi eurossa, olisi vakuus olemassa ja kaikki selvää. Tästä syystä suomalaisten ja ruotsalaisten sijoituksia ei Viroon virtaa ennen kuin taloustilanne tavalla tai toisella ratkeaa. Lumanin mukaan virolaisten ei pidä odottaa, että Virosta löytyy Nokia ja että Nokian tavoin “kumisaappaiden valmistamisesta voitaisiin joustavasti siirtyä puhelinten valmistamiseen”. Luman painotti, että Nokia-ilmiön mahdollisti Suomen vuosikymmenten työ koulutuksen parissa eikä mikään lyhytaikainen ihme.

Luman totesi lakonisesti, että “jäljellä ovat ainoastaan aivot ja lainat. Raha ja kaikki muu ovat menneet.”

 

 

Kaikesta huolimatta kesä on tulossa. Kuvassa Viron maaseutua ja laajaa taivasta vuonna 2008.

 

 

Kevät on tullut Tallinnaan.

Kevään muoti on Äripäev-lehden mukaan depressiivinen chic ja siinä otetaan huomioon tämän kevään megatrendi talousromahdus. Tallinnan katukuvassa depressiivinen chic eli punaisen värin ja suhteellisen omituisten vaatekappaleiden yhdistäminen aneemiseen meikkiin ei onneksi näy muuta kuin kilpailevien kauppakeskusten mainoksissa. 

Miten on depressiivisten virolaisten pikkukaupunkien laita?

Syytä on masennukseen, sillä nyt vasta puhutaan hallintouudistuksesta, jonka jälkeen Virossa olisi jäljellä ainoastaan viisi kaupunkia, Tallinna, Tarto, Pärnu, Narva ja Kohtla-Järve sekä muutama kunta ja monta työtöntä kunnanvirkamiestä. Virossa asuvat tuntevat hyvin Hannaliis Uusman esittämän laulun “Depressiivsed Eesti Väikelinnad” eli suomeksi depressiiviset Viron pikkukaupungit, jota viime kesänä soitettiin ahkerasti radiosta ja joka aiheutti paljon keskustelua. Seuraavassa laulun ensimmäinen säkeistö vapaasti suomennettuna:

“Depressiiviset Viron pikkukaupungit
joissa kellarikaupoissa on kovat hinnat
joissa kävelevät nuoret kauniit äidit,
joiden äidit eivät enää ole kauniit …”

Mieli muuttui depressiiviseksi myös Viron pankin pääjohtajan Anders Lipstokin puheen jälkeen.

Lipstokin mukaan Viron suurimmat vahvuudet ovat Viron valuutta ja virolaiset pankit. Valuuttakomitea tuo valuuttaan vakautta ja kruunun kurssi on kiinteä, kunnes euro tulee. Merkittävimmät pankit ovat osa suuria skandinaavisia pankkiryhmiä, jolloin sekä pääomat että pankkien likviditeetti on turvattu. 

Viron pankki näkee yhä todennäköisempänä, että pankin laatima riskiskenaario toteutuu ja vuoden 2009 BKT supistuu arviolta yhdeksän prosenttia. Vienti veti hyvin aina viime vuoden marraskuuhun asti, kunnes se romahti. Tammikuussa 2009 tuotanto supistui 29 prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavan ajanjaksoon.

Lipstokin mukaan Viro on osoittanut joustavuutensa työmarkkinoidensa kautta, sillä työvoima sopeutuu ja palkat laskevat. Pitkän työvoimapulan jälkeen Virossa käynnissä on normalisoitumisprosessi. Työvoiman sopeutuminen tarkoittaa Lipstokin mukaan sitä, että työttömyysprosentti voi tänä vuonna olla kaksinumeroinen ja ensi vuonna 15 prosenttia. Viron tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste vuonna 2008 oli 5,5 prosenttia.

Yleisön joukosta kysyttiin, mitä Virossa tapahtuu, jos Latviassa joudutaan devalvoimaan. Lipstok painotti, että Latvian ja Viron väliset sidokset ovat pieniä ja että kysymys on pääosin luottamuksesta Viron kruunuun. Lipstok kertoi, että tottakai pankissa on leikitelty eri vaihtoehtojen välillä, mutta asiaa pitää tarkastella toisinpäin eli mitä Viro tekisi, jos se jo olisi eurossa. Lipstok käytti esimerkkinä Ruotsia ja Suomea. Ruotsin kruunu on heikentynyt noin 15 prosenttia ja mitä sen tärkeä kauppakumppani Suomi on tehnyt? Ei Suomikaan ole kruunun heikentymisen johdosta luopunut eurosta.

Keskuspankin mukaan paljon riippuu siitä, kuinka joustava Viron hallitus on. Keskuspankki kiitti hallitusta hyvästä työstä, kun se on pidättäytynyt lainanotosta ja karsinut tämän vuoden budjetista 3 prosenttia.

Kun Suomi ja Ruotsi toipuvat, toipuu myös Viro.

 

 

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Naistenpäivä on edelleen suosittu Virossa ja sen vietto perustuu pitkälti neuvostomiehityksen vaikutukseen -  jälleen kerran jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Keskustelimme aiheesta työkavereiden kesken ja kerroin, että kyllä Suomessakin vietetään naistenpäivää ja että ennen vanhaan myös Suomessa pankin naistyöntekijät saivat naistenpäivän kunniaksi ruusun. Mikähän mahtaa olla tämän päivän tilanne suomalaisilla työpaikoilla?

 

 

Kiovassa puhutaan venäjää. Kyselin ukrainalaisilta, miksei kukaan puhu ukrainaa ja vastauksena oli, että kaikki ovat tottuneet puhumaan venäjää. Sitäpaitsi ukrainan kieli on niin lähellä venäjää ja ukrainaa opitaan kouluissa, yliopistoissa ja se on politiikan kieli. Länsi-Ukrainassa puhutaan enemmän ukrainaa ja siellä ihmiset ottavat kieliasian vakavasti ja pahastuvat, jos puhutaan venäjää. Ukrainassa asuu noin 46 miljoonaa ihmistä ja kansallistunne ei ole kielestä kiinni.

Ukrainassa viimeinkin sisäistin virolaisten ajatuksen siitä, että Viro on yhtä kuin viron kieli. Pienten kansojen elinehtona on oman kielen säilyttäminen, muuten ne pyyhitään kartalta. Tätä taustaa vasten balttien jääräpäinen ja joustamaton kielipolitiikka on ymmärrettävää, vaikka se yksilötasolla voi tuntua kohtuuttomalta simputukselta ja kielilakien määräykset pikkumaisilta. 

Historiasta muistamme, että Viron itsenäistyessä oli Viron venäläistäminen ehtinyt pitkälle, vuonna 1989 Tallinnan asukkaista yli puolet oli venäläisiä ja Viron asukasluvusta 61,5 prosenttia oli virolaisia. Viron historian valossa on siten täysin luonnollista ja loogista, että Viron perustuslain mukaan Viron valtion tehtävä on suojella virolaista kansaa ja säilyttää sen kulttuuri läpi aikojen ja että viron kieli on säädetty maan ainoaksi viralliseksi kieleksi.  

Olin aikanaan lukenut Leena Hietanen poleemisen pamfletin ”Viron kylmä sota” ja muistin erityisesti Hietasen tarinat venäläisten kohtelusta viron kielikokeessa. Hietanen syyttää Viroa kielirasismista ja kirjoittaa seuraavasti:

“Viron kansalaisuuden saaminen edellyttää venäläisiltä viron kielen taitoa. Kielivaatimusta käytetään tehokkaasti aseena Viron vähemmistöjä vastaan.”

“Venäläiset ovat useasti väittäneet kielikokeen olevan luonteeltaan nöyryyttävä.”

“Virossa väärennettyjä kielitodistuksia jopa ostetaan ja myydään, sillä ne ovat työlupia.”

Nämä olivat tausta-ajatukset, kun lähdin suorittamaan kielikoetta. Koepaikalla tungos ja epäjärjestys oli suuri. Venäläiset tungeksivat nimilistojen edessä ja kukaan ei oikein tiennyt, mitä pitää tehdä. Koetta järjestävät toimihenkilöt yrittivät venäjäksi ohjata väkeä. Vaikka etukäteen oli vannotettu, että paikalla on oltava riittävän ajoissa  ja myöhästymisiä ei sallita, alkoi koe myöhässä, sillä ihmiset eivät löytäneet oikeisiin luokkahuoneisiin ajoissa. Virolaiset toimihenkilöt selittivät, ettei moista ollut aikaisemmin tapahtunut.

Tauolla syy kokeen suosioon alkoi selvitä. Venäläiset Marina ja Anastassia kertoivat, että venäläiset pelkäävät. Työnantajat ovat ryhtyneet vaatimaan kielitodistuksia ja jos niitä ei ole, niin syy venäläisten irtisanomiseen ensimmäiseksi on olemassa. Marina kysyi minulta ja suullisen kokeen työpariltani amerikkalaiselta Stanleylta, mitä me oikein teimme kielikokeessa. Stanley kertoi, että myös hänen työnantajansa vaatii kielitodistusta ja pysyvän oleskeluluvan edellytyksenä on kielikokeen suorittaminen. Ilman pysyvää oleskelulupaa 14 vuotta Virossa asunut Stanley ei saa pankista lainaa eikä leasingautoa.

Olimme kaikki neljä yhtä mieltä siitä, että kielikoe oli helppo, tosin myöhemmin tapaamani naapurin pullakaupan myyjä oli toista mieltä. Tilastojen mukaan näyttää siltä, että suunnilleen 70 prosenttia osallistuneista läpäisee kokeen. Stanleylta ja minulta kysyttiin suullisessa kokeessa näkemyksiämme virolaisista elokuvista. Tämän rankempia kysymyksiä emme kohdanneet. Saattaa tietenkin olla, ettei ollut silkkaa sattumaa, että juuri meidät oli paritettu kaikkien venäläisten sukunimien joukosta.

Minulle kielikoe oli harmitonta ajanviettoa ja ilmainen keino testata kielitaitoani, mutta muille totista totta työpaikan turvaamiseksi tai kansalaisuuden saamiseksi. Virkailijan pöydällä oli rivissä kansalaisuudettomien harmaita passeja ja ID-kortteja.

Virossa kansalaisuudettomia on noin 110.000 tuhatta ja Virossa asuvista (noin 1,36 miljoonaa) vähän yli 80 prosentilla on Viron kansalaisuus. Vertailun vuoksi Latviassa kansalaisia on noin 75 prosenttia ja Liettuassa 99 prosenttia. Vaikka kielikoe sinänsä oli korrekti ja määrämuotoinen tapahtuma, niin siitä huolimatta mieleeni hiipi ajatus, onko se sittenkin aikuisten ihmisten kyykyttämistä.

Mutta taas toisaalta, kyllähän kansalaisuusvaatimuksiin maassa kuin maassa sisältyy kielikoe. Asia on jälleen kerran suomalaisnäkökulmasta hankala ja vieras, koska Suomessa kansalaisuuskysymys kielikokeineen on niin marginaalinen. Suomen kansalaisuus on 98 prosentilla Suomessa asuvista.    

Kielikokeen tulokset tulevat kuukauden kuluttua.  

__________________

Kuvassa viron kielen tasokokeeseen B1 ilmoittautuneet jonottavat kokeeseen pääsyä Tallinna Pae Gümnaasiumin pääoven portailla, osoitteessa Pae 5. Vähintään B1-tason kielikokeen suorittaminen kuuluu kansalaisuusvaatimuksiin.

Virossa on pitkään puhuttu, että palkkojen pitää joustaa alaspäin, jotta Viro säilyttäisi kilpailukykynsä ja kruunu vakautensa.

Tällä viikolla julkistettiin tilastot, joiden mukaan vuoden 2008 neljännessä kvartaalissa keskimääräinen kuukausipalkka oli 13.117 kruunua eli 838 euroa. Kolmannessa kvartaalissa keskimääräinen kuukausipalkka oli 12.512 kruunua eli 800 euroa. Lehdistä olemme saaneet lukea, että palkkojen nousu on hitainta pitkään aikaan ja inflaatio huomioonottaen reaalipalkat ovat hiukan laskeneet, mutta yhtäkaikki keskipalkka on noussut.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves piti Viron tasavallan itsenäisyyden 91-vuotispäivänä puheen, jossa hän peräänkuulutti kaikkien kansalaisten solidaarisuutta, jotta talouskriisistä selvittäisiin ehjin nahoin ilman levottomuuksia demokraattisena maana ja palkinnoksi aikanaan päästäisiin eurovaluutan turvasatamaan.

Solidaarisuus tarkoittaa palkanalennuksia ja etuuksien leikkauksia. Luvassa ovat esimerkiksi pienipalkkaisten opettajien palkkojen leikkaukset, mutta perin mielenkiintoista on, ettei eduskunta eli riigikogu itse katso voivansa yhtyä näihin solidaarisuustalkoisiin. Valtionoikeus eli riigikohtu nimittäin päätti, ettei kansanedustajien palkkoja voi laskea ilman perustuslain muutosta ja poliitikkojen mielestä perustuslakia ei ole syytä hätiköidysti muuttaa. Ironista on vielä se, että kansanedustajien palkat päinvastoin nousevat, koska ne on sidottu Viron keskimääräiseen kuukausipalkkaan. Kansanedustajat näyttivät televisiossa anteeksipyytäviltä, mutta se ei tavallista kansalaista paljon lohduta.

Joka puolelta kuulee, että yritystasolla palkkojen alennuksiin on suostuttu ja käyttöön on otettu lyhennettyjä työaikoja. Tämä on mahdollista, koska ammattiyhdistysten vaikutus Virossa on pieni ja palkkauksessa erilaisilla bonuksilla on suuri osuus ja ne on helppo ensin karsia pois. Tärkein tekijä on kuitenkin se, että työntekijät haluavat välttää työttömyyttä viimeiseen asti, koska työttömän avustusrahalla (1000 kruunua eli 64 euroa kuussa) ei kertakaikkiaan elä. Parempi on tehdä töitä vaikka minkälaisella palkalla kuin joutua työttömäksi.

Keskipalkoista puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä monien, esimerkiksi vaikka nyt opettajien, palkat ovat kaukana keskipalkoista, mutta paremman mittarin puutteessa keskipalkka kuvaa kuitenkin riittävästi maan palkkatasoa. Pitää myös muistaa, että monen virolaisen peruspalkka ei riitä elämiseen ja tämä ajaa tekemään kahta työtä. 

Viron itsenäistyessä 1991 keskimääräinen kuukausipalkka oli 35 euroa. Vuonna 1994 Venäjän joukkojen poistuessa oli keskipalkka jo 184 euroa. Viron liittyessä EU:iin vuonna 2004 oli keskipalkka 450 euroa. Vuodesta 2004 keskipalkka on lyhyessa ajassa, neljässä vuodessa, miltei kaksinkertaistunut. Suomalaisen korvaan virolainen palkkataso kuulostaa edelleen hyvin matalalta, varsinkin kun elämiskustannukset ovat huimasti nousseet.

Suuri kysymys on, kuinka realistista palkkojen lasku laajassa mitassa on? Ja kuinka nopeasti palkat laskevat?

Sen näemme vasta, kun tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin tilastot tulevat julkisuuteen joskus kevään loppupuolella.

 

 

Kuvassa on Isamaa ja Res Publica Liit eli IRL:n tuore katumainos. “Vaihda kansallisruoka! Älä syö toista virolaista, suosi kotimaista.”

Keskustelimme historioitsija Helena Seppin kanssa viron ja suomen kielistä. Helena Sepp on asunut koko uudelleen itsenäisyyden ajan Virossa ja toimii Tallinnan yliopistossa yleisen historian lehtorina. Hän jos kuka tuntee kahden kielen keskellä elämisen.

Väitin, että viron ja suomen kielet ovat kovaa vauhtia kulkemassa eri suuntiin. Sepp ei nähnyt tilannetta aivan näin synkkänä. Seppin mukaan suomalaiset ovat jatkuvasti kiinnostuneita viron kielestä, sillä suomalaisista on jännittävää, että maailmassa on yksi toinen kieli, josta saa vähän selvää, vaikkei sitä ole opiskellutkaan. Suomen kielen murteista, erityisesti länsimurteista, on viron kielen ymmärtämisessä paljon hyötyä. 

Seppin mukaan Virossa on yhä parikymppisiä nuoria, jotka osaavat hyvin suomea. Virolaisten nuorten kielitaito on karttunut esimerkiksi turismialalla matkatoimistossa työskennellessä ja Suomessa opiskellessa. Myös virolaisissa sotilaspiireissä osataan hyvin suomea. Eikä kannata unohtaa kaikenikäisiä Suomessa työskenteleviä virolaisia myyjiä, bussikuskeja ja lääkäreitä.

Totesimme, että suomalaisille ja virolaisille on toistensa kielten oppiminen kaikista muista vieraista kielistä ehdottomasti helpointa. Joskus olen itsekseni ajatellut, että viron kielen opiskelu pitäisi olla pakollista suomalaisissa kouluissa, niin tajuntaa laajentava kokemus viron kielen opiskelu on omalta kohdaltani ollut. Ajatus on tietenkin mahdoton, juurihan päästiin eroon pakkoruotsista, mutta sukulaiskielen opettelu voisi toimia tienavaajana syvälle suomalaisugrilaiseen omintakeiseen ja maanläheiseen mielenlaatuun. 

Mielestäni suomalaiset eivät ole kiinnostuneita oppimaan viron kieltä. Suomalaiset odottavat, että virolaiset automaattisesti osaavat suomea. Miten ihmeessä suomen kielen osaaminen olisi virolaisille jotenkin helpompaa kuin suomalaisille viron kielen oppiminen? 

Nuorille virolaisille Suomi ei ole enää ikkuna länteen ja suomen kielen oppimisen motivaatiolta on pudonnut pohja. Nuoret virolaiset arvostavat englannin kieltä ja jotkut ovat kiinnostuneita ruotsin kielestä. On sinänsä sääli, että Viron vanhat hansatraditiot ovat murenemassa. Vanhempien virolaisten pakon sanelema laaja kielitaito onkin ihailtava. On upeaa kuulla, kun kieli vaihtuu sujuvasta virosta venäjään, suomeen ja englantiin.   

Jälleen kerran on toistettava, että Suomen kolmos-ja neloskanavien näkyvyyden loppuminen Virossa oli ikävä ja kauaskantoinen asia, sillä niitä kanavia katsottiin paljon. Nyt myös vanhempienkin virolaisten suomen kielen taito rapistuu.

Sepp on tutkinut vilkasta suomalaisten ja virolaisten ylioppilasnuorten kanssakäymistä 1930-luvulla. Mitä kieltä ylioppilaat silloin puhuivat keskenään? Moni suomalainen ylioppilas oli lukenut viron alkeet ja tuli toimeen viroksi ja usein puhuttiin sekakieltä, joka ei ollut viroa eikä suomea. Pyrittiin tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli voi puhua omaa äidinkieltään niin, että kuulija ymmärtää puhutun.

Mikä on siis sukulaiskansojemme kielitaito tänään?

Kun kaksi sukulaiskansan edustajaa kohtaavat, puhutaan huonoa englantia.

And it is a great pity.

 

 

 

 

Välillä kaikki tuntuu niin selvältä. Jotkut vieraani ovat kysyneet, miksi kyltissä on suomen kieltä.

Perjantaina 20.2.2009 Latvian pääministeri Ivars Godmanis päätti erota nostaakseen kansan luottamusta poliittista johtoa kohtaan. Uutinen ei ole viimeaikaisten uutisten valossa mitenkään yllättävä, mutta kuitenkin valitettava.

Danske Bankin ekonomisti Lars Christensen analysoi tilannetta pikakommentissaan. Ilman tiukkaa ja toimivaa hallitusta on Latviassa vaikea toteuttaa IMF:n tukipaketin kovia ehtoja. Jos kovat leikkaukset ja uudistukset jäävät uudelta hallitukselta toteuttamatta, voi latvian latin eurokytkös joutua vaakalaudalla. Jos lati murtuu, niin seuraukset voivat olla ikäviä myös muille läheisille valuutoille.

Tämän päiväisessä Äripäevassa oltiin myös huolissaan Latvin tilanteesta. Vaikutukset ovat ulottuneet Ruotsiin asti. Ruotsin kruunu heikkeni perjantaina ja Swedbankin kurssi laski.

Uudet neuvottelut Latvian hallituksen muodostamisesta alkavat heti tänään maanantaina. Toivottavasti uusi hallitus saadaan muodostettua pikaisesti ja toivottavasti se jatkaa IMF:n tukipaketin toteuttamista.

Äripäevassa on tavan takaa kritisoitu Andrus Ansipin hallitusta, mutta nyt ääni kellossa on muuttunut varovaisemmaksi.  Äripäevassa on huomattu, että ehkä vara vanhassa sittenkin on parempi kuin pakan sekoittaminen. Samalla on todettava, että Virossa luottamus poliitikkoihin on pysynyt korkealla eikä romahtanut niinkuin Latviassa on käynyt. 

Huomenna 24.2.2009 on Viron itsenäisyyspäivä ja Viro täyttää 91 vuotta. Odotan kovasti presidentti Toomas Hendrik Ilveksen puhetta. Mitä hän sanoo kansalaisilleen näinä haastavina aikoina?

Paljon onnea Viro!

 

 

Kaikki Virossa asuvat ulkomaalaiset huomaavat heti, että syntymäpäivät ovat Virossa hyvin tärkeitä.

Niitä juhlitaan antaumuksella. Ei ole väliä, täyttääkö ihminen 23, 47 vai 34 vuotta, jokainen merkkipäivä noteerataan.

Työpaikallani on listat ihmisten syntymäpäivistä. Kun osastolla huomataan jonkun kollegan syntymäpäivä, hankitaan kukka ja lähdetään joukolla onnittelemaan syntymäpäivälasta, viroksi sûnnipäevalaps.

Syntymäpäivälapselle delegaation saapuminen ei ole yllätys. Juhlapäivänä syntymäpäiväsankari tuo työpaikalle valmiiksi keksejä, suklaata ja karkkia. Oman osaston väelle tarjotaan kakkua ja joskus kuohuvaakin. Syntymäpäivälapsi pukeutuu juhlan kunniaksi parhaimpiinsa ja ulkonäkö on muutenkin ojennuksessa. Syntymäpäivälasta onnitellaan jonossa. Naiset halaavat sankaria ja miehet jäykästi kättelevät. Jos kysymyksessä on miehen läheinen työkaveri, voidaan tätä myös taputtaa selkään. Tilaisuus on koruton ja se on nopeasti ohi. Illalla sankaria muistavat perhe ja ystävät kotona tai ravintolassa.

Kun selitän, ettei Suomessa aikuisten ihmisten syntymäpäivistä juuri välitetä pyöreitä vuosia lukuunottamatta, saan hämmästyneitä katseita ja kysymyksiä.

Kuinka on mahdollista, etteivät suomalaiset juhli syntymäpäiviään?

En oikein osaa vastata. Yritän selittää, ettei syntymäpäiviä Suomessa koeta niin tärkeiksi. Lisään, etteivät muut työkaverit edes tiedä, kenellä on kulloinkin syntymäpäivä, ellei ihminen sitä itse satu kertomaan.

Minua ei todellakaan ymmärretä, vaan jatketaan kysymällä, eikö edes nimipäiviä juhlita.

Olen kuullut, että neuvostomiehityksen aikana syntymäpäivä oli ainoa hetki, jolloin ihminen sai olla yksilö. Syntymäpäiviä sai juhlia ja siksi niitä juhlittiin kaikin mahdollisin keinoin. Traditio on jäänyt henkiin eikä se näytä laantumisen merkkejä. 

 

 

 

 

Paljon onnea! Palju õnne!

Danske Bankin Itä-Eurooppa analyytikot kirjoittivat 17.2.2009 pikakatsauksen, jossa ollaan huolestuneita keskisen ja itäisen Euroopan taloustilanteesta sen jälkeen, kun Moody’s ilmoitti, että se mahdollisesti laskee sellaisten ruotsalaisten ja itävaltalaisten pankkien luottokelpoisuutta, joilla on vastuita keskisessä ja itäisessä Euroopassa.

Nyt näyttää siltä, että Itä-Euroopan talouskriisi leviää muualle Eurooppaan. Itä-Euroopan bkt:t jatkavat pudotustaan ja valuutat ovat edelleen paineessa. Raportissa kysytään, pitääkö EU:n tulla apuun. IMF on jo antanut tukipaketin Latvialle, Ukrainalle, Serbialle ja Unkarille. Taloussanomat kirjoitti myös Baltian talouksien aiheuttamista ongelmista suomalaisyrityksille.

Välillä tuntuu, että ihmiset vaipuvat epätoivoon. Lehdet ovat täynnä negatiivisia uutisia ja pahinta ei selvästi ole vielä nähty. Työttömyys on nousussa ja ihmiset pelkäävät aiheesta oman toimeentulonsa puolesta. Usein verrataan nykyisiä tapahtumia Venäjän kriisin aikoihin, mutta vertailu on väärä. Suurin ero on siinä, että vuonna 1998 sekä yksityisten ja yritysten velkaantuminen oli aivan toisella tasolla kuin nykyisin. Pankkilainaa oli harvalla ja nyt sitä on täällä monella niskoillaan enemmän kuin kyllin.

Keskustelimme aiheesta ja arvostamani virolainen toimitusjohtaja totesi osuvasti, että “virolaiset ovat mestareita selviämään ja tottuneet ankeisiin oloihin. Muistan, että Venäjän kriisin aikana söin aamiaiseksi perunaa ja silakkaa, lounaaksi perunaa ja silakkaa ja päivälliseksi perunaa ja silakkaa. Venäjän kriisin aikoina ihmiset panivat perunat maahan ja elivät pienistä palstoistaan.Tuttu yrittäjäystäväni Ukrainassa sanoo, että ukrainalaiset tekevät nyt juuri niin. Virolaisen velallisen tilanne on toinen, urbaani virolainen ei voi pistää takapihalleen perunamaata ja myydä niitä torilla ja maksaa myyntituloilla lainojaan.”

Koska elämä jatkuu ja eteenpäin on mentävä, mietimme yhdessä, mikä neuvoksi. Kerroin kohteliain sanakääntein, että Suomen suuren laman johdosta suomalaiset oppivat tehokkaiksi ja että mielestäni virolaisilla on tässä vielä paljon tekemistä. Osa seurueesta oli samaa mieltä ja osa piti itseään tehokkaana. Väitän edelleen, että virolaisten baltialaissaksalaisneuvostoperäinen byrokratian ja prosessien kunnioitus on monen asian este tai ainakin energiaa vievä hidastus.

Virossa myös yksikkökoot ovat pieniä. “Suomessa kaikki on suurta, kun teillä siellä asuu niin paljon ihmisiä”, totesi yksi seurueesta. Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että Suomi on suuri maa ja riittävä kriittinen massa on monessa toiminnossa saavutettavissa. Virossa pohditaan tällä hetkellä pienten koulujen ja lukioiden tulevaisuutta. Esimerkiksi Tallinnassa kotiseutuni lähikauppa kamppailee olemassaolostaan, samoin naapuruston pienet ravintolat. Uskon valitettavasti, että Virossa monet tuotantoyksiköt ovat yksinkertaisesti liian pieniä ollakseen taloudellisesti kannattavia.

Toimitusjohtajatuttuni totesi, että hänen suuri havaintonsa Suomesta on, että Suomessa osataan tehdä yhteistyötä. Tästä olen aikaisemminkin maininnut ja olen edelleen sitä mieltä, että suomalainen yhteistyö yhteiskunnan ja elämän kaikilla saroilla on äärimmäisen suuri ja vaikuttava tekijä suomalaisessa menestystarinassa. Olimme herttaisen yksimielisiä siitä, että virolaisten saaminen yhteistyön tielle onkin toinen juttu. Yhteistyö ja perusluottamus vaativat aikaa ja suotuisat olosuhteet kehittyäkseen.

Mitä mieltä te olette?

Ukrainan matka on hyvä aloittaa kuuntelemalla vanha kunnon työväenlaulu “Natalia“. Minusta se on kauneinta työväenmusiikkia. Elvi Sinervon sanat ja Kai Chydeniuksen sävellys ovat hienoja.

Financial Timesissa oli vähän aikaa sitten Brian Groomin kolumni “Ovatko nämä parhaat kapitalistiset laulut?”.  Eräs lukija oli pahoillaan, kun Janis Joplinin  “Mercedes Benz” ei mahtunut joukkoon. Olen samaa mieltä, että laulun ensimmäinen säkeistö kertoo olennaisen kapitalismista.

” Oh lord, wont you buy me a mercedes benz ?
My friends all drive porsches, I must make amends.
Worked hard all my lifetime, no help from my friends,
So lord, wont you buy me a mercedes benz ?” 

Mitä mieltä te olette?

 

 

Siis asiaan, kävin kääntymässä Ukrainassa. Joku saattaa ihmetellä matkakohteitani, off season -matkailuni asetettiin jo kyseenalaiseksi, mutta olen toviksi pannut länsimaiseen elämänmenoon kuuluvat hiihto- ja golfmatkat hattuhyllylle odottamaan aikaa parempaa. Entisen Neuvostoliiton reuna-alueet tuntuvat tällä hetkellä paljon mielenkiintoisimmilta.

Olen jo jonkun vuoden sivusilmällä seurannut Ukrainan tapahtumia. Niitä onkin välillä ollut vaikea olla huomaamatta. Oranssi vallankumous herätti kaikki vuonna 2004. Vallankumouksen hurmassa myös Ukrainan pörssi lähti ennen näkemättömään nousuun. Markkinat ovat koko ajan olleet epälikvidit ja epäläpinäkyvät, mutta kun pörssiin virtasi nopeasti ulkomaista rahaa, oli nousu taattu. 

Nyt Ukrainan talous on jyrkässä pudotuksessa ja pörssi alamaissa. Ukrainan poliittinen elämä tuntuu jatkuvasti olevan sekaisin ja presidentti Viktor Jushenko ja pääministeri Julia Timoshenko tukkanuottasilla toisiaan vastaan. Tammikuussa saimme lukea Ukrainan kaasukiistasta Venäjän kanssa. Suuresta ja mahtavasta 46 miljoonan asukkaan Ukrainasta kuuluu koko ajan uutta.

Vaihtotaseen vaje on suuri ja inflaatio on alentunut vuoden 2008 huippulukemista tämän hetkiseen noin 20 prosenttiin. Ukrainan pankkisektorilla on ongelmia ja tähän mennessä kuusi pankkia on otettu pankkivalvontaviraston valvontaan. Työttömyys on kasvussa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF myönsi Ukrainalle syksyllä 16,5 miljardin dollarin vakauttamislainan, josta on nyt nostettu 4,5 miljardin dollarin ensimmäinen erä. Mainittakoon, että IMF:n talousohjelman ehtona oli kelluvaan valuuttakurssijärjestelmän siirtyminen. Ukrainan valuutta grivna on heikentenyt lyhyessä ajassa noin 40 prosenttia. Suomen Pankin ekonomistin Iikka Korhosen raportista voi lukea asiasta lisää.

Nyt on epäselvää on, voiko Ukraina jatkaa IMF:n lainaerien nostoa, koska se edellyttäisi tiukkoja leikkauksia ja budjettikuria, joihin Ukraina ei tunnu olevan valmis. Pari viikkoa sitten IMF varoitti Ukrainaa sen talouden “vakavista ongelmista”. Ukrainan pääministeri Julia Timoshenko onkin varoiksi pyytänyt lainaa USA:lta, Venäjältä, Kiinalta, Japanilta ja Euroopan Unionilta. Venäjä on jo ehtinyt näyttää vihreää valoa viiden miljardin dollarin lainan antamisesta. Monet ukrainalaiset pitävät lainan ottamista Venäjältä huonona asiana, sillä se lisäisi Ukrainan riippuvuutta Venäjästä. 

Vaikka Ukrainan talouden pudotus on Itä-Euroopan maiden jyrkin, iloiset ja ystävälliset kiovalaiset vakuuttivat kilvan, että Ukraina selviää ongelmistaan.   

 

 

______________

1. Kiovalaisessa katumainoksessa pääministeri Julia Timoshenko hymyilee kauniisti.

2. Pyhän Mikaelin katedraali.

 

 

Olen viimeisen vuoden aikana monta kertaa liputtanut palkkatulojen tasaveron puolesta, mutta nyt olen melkein valmis kääntämään takkini. Onko tasavero hyväksi taloudelle? Tasaveron parhaana puolena on pidetty sen kannustavuutta. Isotuloiset voittavat ja pienituloiset saavat vähemmän käteen, jolloin se kannustaa pienituloisia tekemään enemmän töitä ja pyrkimään isotuloisempien joukkoon.

Palkatulojen tasavero (21 prosenttia) on ollut Viron ratkaisu. Matalaa tasaveroa ja yritysten nollaveroa (vain voittojen kotiutusta verotetaan) pidetään Viron kilpailuetuna ja nopean taloudellisen nousun yhtenä ehdottomana kulmakivenä. Latviassa (25 prosenttia) ja Liettuassa (24 prosenttia) on myös tasavero. Niissä tosin verotetaan myös yrityksiä (veroprosentti 15). 

Mitä progressiivinen verotus tekee? Se tasapäistää, kuten me suomalaiset hyvin tiedämme. Se tuo valtiolle oivan määrän verotuloja, joita poliitikot ja virkamiehet suuressa viisaudessaan voivat jakaa takaisin kansalaisille parhaaksi katsomissaan erissä.

Jos katsomme Suomen lähihistoriaa, väitän, että kova progressiivinen verotus on sittenkin ollut siunauksellinen asia Suomelle. Kansa pidettiin vuosikymmeniä hyvin vähissä varoissa, kun verot kuorivat kerman. Karkeasti yleistäen kaikki suomalaiset elivät likipäin yhtä niukasti ja harva erottui joukosta. Kukaan ei tiennyt paremmasta ja suurempaa syytä naapurikateuteen ei ollut. Näin elettiin aina sodan lopusta ensimmäisen nousukauden alkuun 1980-luvun loppupuolelle. Jälleenrakennuksen aikana muutokset olivat toki muutenkin hitaita. Näinä vuosikymmeninä rakennettiin suomalainen hyvinvointivaltio. Vasta 1960-luvulla tehtiin ensimmäiset Keihäsmatkat Kanarialle. Asuttiin ahtaasti ja tyydyttiin vähään. Voi hyvin olla, että tässä aika kultaa muistot. Takavuosien Suomi oli myös harmaa ja ankea monokulttuurin maa.

Mitä Viron valitsema verotusmalli on saanut aikaan? Taloudellinen nousu oli nopeaa infrastruktuurin kehittämisen kustannuksella.  Viro pärjäsi kansainvälisessä verokilpailussa ja maahan saatiin nopeasti kipeästi kaivattuja investointeja. Yksinkertainen verotusjärjestelmä on auttanut saamaan tuloja verotuksen piiriin. Kansa, joka Neuvostovallan aikana oli elänyt suhteellisen tasapäisissä ja ankeissa oloissa, näki joukostaan nousevan rikkaita. Tuloerot, joita verot eivät tasoittaneet, repesivät. Muutos kapitalistiseksi yhteiskunnaksi, jossa on suuret tuloerot, suuremmat kuin pohjoisissa naapureissa, oli nopea. 

Uskallan epäillä, että uudelleen itsenäistymisen 17-vuotta on ollut liian lyhyt aika, että virolaiset olisivat voineet mieltää ja sisäistää tuloerot ja niiden syyt. Onhan suurempien tuloerojen ymmärtäminen ja hyväksyminen ollut myös pidempään markkinataloudessa eläneille suomalaisillekin vaikeaa. Saattaa olla, etteivät suurituloiset virolaiset olekaan puhtaasti motivoivia esikuvia 30 kruunun eli noin 2 euron tuntipalkalla työtä tekeville tehdastyöläisille, joiden palkat eivät riitä elämiseen.

Tällä hetkellä Virossa käydään kiivasta keskustelua verotuksesta, kun verotulot uhkaavat jäädä liian pieniksi. Viimeksi eilen 10.2.2009 Äripäevassa käsiteltiin laajasti verotusta. Yhtä mieltä oltiin siitä, ettei kriisiaika ole paras mahdollinen aika tehdä verojärjestelmään muutoksia.  Verojen korottaminen nyt olisi luovuttamista.

Jotkut olivat sitä mieltä, että jos verotulot ovat pieniä, niin silloin valtion menojenkin pitää olla pieniä ja vanhojen hyvinvointivaltioiden kaikkia palveluja, kuten tämän hetkisiä massiivisia yritystukipakettaja länsimaissa, on turha odottaa. Tämä kuulostaakin järkeenkäyvältä. Toiset taas liputtivat yritysverotuksen puolesta. Äänekkäimmin asiasta on puhunut Arengufondin hallituksen puheenjohtaja Indrek Neivelt. Hyvänä pidettiin myös kuluttamisen verottamista ja välillisiä veroja. Niitä on myös IMF suositellut Latvialle. Mitä siis tehdä? Valtiovarainministeri Ivari Padar sanoi Äripäevassa, että vuonna 2010 verotus on takuuvarmasti käsittelyssä. 

Millainen Viro olisi nyt, jos verotus olisikin ollut progressiivisen ja yrityksiä olisi verotettu?

Ja millainen maa olisi tasaveron Suomi?

______________

Kuvassa aurinkoinen Tallinna Lasnamäelle päin.