Virolainen ruoka ei hienostele
Â
Â
Kun muutin Viroon, tuntui minusta kuin olisin siirtynyt takaisin lapsuuteeni 1960-luvulle. Olin unohtanut, että lapsuudenkodissani söin läskisoosia, tillilihaa ja kieltä. Silloin tällöin isä toi kotiin hapankaali- ja silakkatynnyreitä.
Virolainen keittiö on lähempänä saksalaista keittiötä kuin skandinaavista. Lisäksi vaikutteita on tullut venäläisestä keittiöstä.
Virossa syödään raskaammin kuin Suomessa. Ihmiset eivät kuitenkaan kärsi paino-ongelmista. Kukaan ei ehdi syödä liikaa ja maata sohvan pohjalla herkkuja napostelemassa. Elämänrytmi on yksinkertaisesti niin tiivis, ettei mussuttamiseen ole aikaa.
Makkaroissa on makua ja niiden valikoima on runsas. Makkaroissa on myös lihaa ja suolaa, toisin kuin Suomessa. Miksei hajuttomien ja mauttomien lihatuotteiden sijaan voisi syödä suolaista ja rasvaisempaa makkaraa – vaikka vähän vähemmän? Lihatiskiltä löytyy savustettuja makkaroita, siansorkkia, luita ja sisäelimiä.
Täällä syödään enemmän leipää ja erilaista leipää kuin Suomessa. Oletteko maistaneet vähän makeaa Viron suosituinta tummaa leipää, Tallinna Peenleibää? Se säilyy pitkään, eikä siinä ole lisäaineita.
Kakku- ja leivoskulttuuri on erittäin korkeatasoinen. Rahkapatukat (kohuked) ja talkkunasuklaa (kamatahvel) ovat myös maistamisen arvioisia.
Entä pelmeenit? Pelmeenit ovat tyypillinen virolainen pikaruoka. Kauppojen pakastinaltaat ovat täynnä erilaisia pelmeenilajeja.Â
En tarkoita tässä sitä, etteivätkö ruokakulttuurin uusimmat tuulet olisi rantautuneet Viroon. Halukkaat saavat Tallinnan ruokakaupoista kaikkea sushista texmex-ruokaan.
Olen vain ollut havaitsevinani, että kodeissa ja tavallisissa ravintoloissa syödään perinteisempiä ruokia kuin Suomessa. Valmisruokia kulutetaan yhä enemmän, mutta kodeissa haudutetaan yhä lihapatoja, joita otetaan seuraavana päivänä mukaan töihin lounaaksi.
Elintarvikesektori on iso ja tärkeä toimiala Virossa. Viron elintarvikesektorilla suomalaisomisteiset tai -taustaiset yhtiöt ovat merkittävässä asemassa ja monet niistä ovat tuotealueidensa markkinajohtajia. Mm. seuraavat suomalaiset yritykset ovat sijoittaneet elintarvike-alalle Virossa:
- Atria РValga Lihaț̦stus
- Valio – Valio Baltic
- Ingman – Ingman Jäätised
- Vaasan & Vaasan – Leibur
- Saarioinen – Meleco
- Paulig – Paulig Baltic
- Olvi – A. Le Coq
- HK Ruokatalo - Tallegg, Rakvere Lihakombinaat
- Fazer - Fazer Pagarid EestiÂ
Â
Virolaisella kuluu keskimäärin neljännes käytettävissä olevista tuloista ruokaan. Raju ruoan hintojen nousu (toukokuussa liki 20 % nousu verrattuna vuoden 2007 toukokuuhun) vaikuttaa ostoskorin sisältöön ja vähentää kulutusta. Â
Â
Kuvat ovat Tallinnan keskustorilta (Keskturg), joka sijaitsee lähellä Stockmannia Lastekodu kadulla. Keskustorilla kannattaa käydä.
Â
Tagit: Elintarvikeala, Ruokakulttuuri
Lähetä
Virolaisten hoikkuus suhteessa suomalaisiin ei välttämättä johdu ajanpuutteesta, vaan hiilihydraattien puutteesta. Heidän ruokavalionsa on vielä toistaiseksi lähempänä sitä, mihin ihminen on vuosituhantisen evoluution kautta tottunut.
Siinä vaiheessa kun Virossa siirrytään suuressa mittakaavassa “terveellisiin” vähärasvaisiin tuotteisiin ja lisätään kuidun määrää, päädytään samoihin tuloksiin kuin Suomessa. Suomessa ylipaino-ongelman kasvaminen osui “sattumalta” samaan aikaan kun meijerivoi korvattiin margariinilla, 15% kumijuustot tulivat kauppoihin ja kananmunien syöminen demonisoitiin kolesteroli-uhalla.
Neljännes tuloista ruokaan on paljon, toisaalta voisi olettaa, että lapsettomilla tämä luku on pienempi. Kun asumiseen ja autoonkin menee jotain, ei käy kateeksi tavallista kansaa.
Latvialainen ruokavalio ja -tarjonta on hyvin samanlainen kuin sen naapurissa, hyvää.
Lapsuudesta tuttuja makuja olen löytänyt toreilta ja kaupoista. Valmisruokaa, lihajalosteita ja lisäaineetonta leipää on tarjolla ja se on maukasta.
Valitettavasti se on muuttumassa huonompaan suuntaan. Market-tarjonta alkaa olla muovipusseissa päiviä aikaansa viettänyttä tavaraa. Gesär kirjoitaa sen, mitä olen Riiassa 10-vuoden aikana havainnut.
Suomessa se alkoi(kuten Gesär kirjoitti) lapsuuteni aikaan, jolloin alettiin korostaa aamiaisen ja välipalojen merkitystä, kaupan toimesta. Hiilihydraattien runsaus aamiaisella ja välipalojen muodossa on valitettavaa. Tuloksena on lihavia lapsia, joista kasvaa ylipainoisia aikuisia. Tulee hintoihin monessa mielessä.
Valitettavasti nämä koreat, värilliset muovipussit täynnä mitä ihmeellisimpiä lisäaineita sisältäviä tuotteita ovat jo Riian marketeissa. Eli siirtyminen rasvassa valmistettuihin hiilihydraattituotteisiin on hyvässä vauhdissa Gesär, valitettavasti.
Onneksi ainakin vielä väki käy toreilla, joita on joka kaupungin osassa kuten hallejakin. Aivan kuin Helsingissä vielä 60-luvulla.
Terveyskeskuksesta saamani suositus ruokavalioksi on oikea, mutta sen määrän saattoi huoletta puolittaa, ettei lihoisi. Jos aikoo laihuttaa, niin kolmasosa riittää. Jokaiselle lienee selvää, että laihtua voi vain syömällä vähemmän.
Olen juuri lähdössä torille Riiassa, terveisin!
Gesär, olen samaa mieltä kanssasi.Proteiinipitoinen ruoka pitää nälän loitolla ja ihmiset hoikkina. Itse olen innostunut muunnellusta kivikautisesta ruokavaliota.
Eesti Päevalehden mukaan mitä kehittyneempi maa, sitä pienemmät ovat perheiden pakollisten kulujen (ruoka,asuminen) osuus tuloista. Tämä on luonnollista. Eestissä kuluu enemmän ruokaan kuin rikkaissa EU-maissa, mutta vähemmän kuin Romaniassa ja Bulgariassa.
Vuonna 2007 köyhimpien perheiden osalta yhtä ihmistä kohtaan kului vähän yli 40 prosenttia tuloista ruokaan ja rikkaimmilla perheillä osuus oli vähän yli 10 prosenttia.
Eesti Päivalehti toteaa, että on selvää, että Eestissä on paljon perheitä, jotka ovat murheissaan ruoan hintojen noususta.
Kovin tutulta tuntuu ja kotoisalta. Itse olen oleskellut paljon aikaisemmin Virossa ja nyt olin tosi iloinen, kun Eestin Herkut avasi kauppansa työpaikkani lähellä Helsingissä. Kohuked on saatavissa, samoin leipää ja salaatteja sekä pelmenejä (ja tattaria!). Mukavaa. Ja Keskturg on aina kantakäyntipaikka!
I would not agree with the description that the selection of commodities in Estonia is different that of Finland. To be rough one could say “we have the same s..t here as they have over there in Helsinki”. When you describe that for example sausages still contain some meat and salt, butter is creamier and cheese does not taste like rubber, I can not agree with that (any more). It used to be like that, but this was max 6 years ago or so. Currently all the sausages and milk products are filled with “E-something” and the consumer has no idea how much of the real things the product actually contains. For really good and relatively healthy commodities our family for instance gets the foodstuffs from the small producers in the countryside. And they have very difficult times nowadays due to the pressuring “euro” standards, so in a way one can say – an “underground” market is developing. And I’m pretty sure that in 5-7 years time the Central market in Tallinn etc have also died out. Maybe too pessimistic, but this is the Euro realism. If there was demand there would also be more consumers, so why does the younger generation prefers chips to Karjalan piirakka and drinks slim-making soya milk instead of a healthy kama-drink?
Yllä olevissa kirjoituksissa hehkuu hieno köyhyyden romantisointi. Virolainen ruoka on huonolaatuisempaa, pahemman makuista ja yksipuolisempaa kuin suomalainen ruoka. Tämä johtuu siitä, että virolaiset kuluttajat ovat köyhempiä ja elintarvikeet vähemmän jalostettuja kuin esimerkiksi Suomessa.
Ja jos vielä erehtyy menemään ravintolaan ja yhdistää virolaisen ruoan virolaiseen palveluun, niin ymmärtää, että kehitys ja vauraus on ihan oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.
1960-luvun suomalainen ruoka tuotettiin 1960-luvun Suomessa. Kuka oikeasti haluaa takaisin tähän aikaan?
Älähän Eemeli viitsi puhua potaskaa vasten parempaa tietoa…. työni vuoksi joudun liikkumaan Virossa kohtuullisen paljon… Syön monenlaisissa paikoissa …Tallinnan ravintoloista yksityisten ihmisten kotipöytiin… Oma suuni sanoo, että ruoka on oikeasti herkullista…. Varsinkin kotiruoka… virolaista makkaratiskiä kehuisin estottomasti, mutta jätän hehkuttamatta… Syystä, että kohta on hyllyt tyhjänä kun suomi poika hoksii mistä saa oikeaa makkaraa…
Väittäisin että laihuus ei ole mistään kansallisesta ruokavaliosta riippuvainen, vaan ihan suoraan se riippuu siitä, kuinka länsimainen elämäntapa saavuttaa lopulta Viron. Kun pakollisten menojen osuus alkaa olemaan pienempi, niin alkaa pizza päivässä kulttuuri muodostumaan. Esim pizzerioitahan on todella vähän suomalaisesta näkökulmasta, ja ne ovat suhteessa yleensä aika kalliita. Kun yhtälön talouspuoli ratkeaa, niin takuuvarmasti alkaa lihavien osuus nousemaan. Vaimoni käytti alkuun aina suomalaisesta ruuasta “keemiline maitse” lausetta, mutta taitaa olla jo yhtäläillä samat valmistustekniikat kilpailun kiristyessä siirtyneet ruokateollisuuteen virossakin, tai ainakin siltä maistui jo virolainen lihamarinadi. Valmisruoan syöminen myöskin varmaan kasvaa, tai ainakin näin voisi päätellä siitä, että Saarioinen investoi uuteen valmisruokatehtaaseen.
Tuosta listasta muuten osittain puuttuu vaikka ei kylläkään vielä kilpailuviraston hyväksyminä Wõro kommerts ja Vastse-Kuuste lihatööstus. Jos tämä kauppa hyväksytään taitaa suomalaisten yhtiöiden markkinaosuus yli 50%.
Kiitos kaikille mielenkiintoisista näkökulmista!
Veiko, olen kuullut muiltakin pientuottajien ongelmista liittyen euro-standardeihin. Eräs marjaviljelijä kertoi minulle, että esimerkiksi Hiidenmaalla ei saa enää teurastaa lampaita. Lähin eu-standardien mukainen teurastamo on Rakveressä. Lampaita teurastetaan nyt Hiidenmaalla epävirallisesti.
Vaikuttaa siltä, että eu-standardit on luotu suurempia volyymejä varten ja niitä on pientuottajien vaikea noudattaa. Oliko tarkoitus tappaa paikallinen tuotanto?
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää underground-markkinoista.
Virolaisessa ruuassa maistuu oikea maku toisin kuin suomalaisessa ruuassa. Suomalainen ruoka maistuu melkeimpä aina muoviselta soosilta. Liha ei maistu lihalta, kakut ovat imelän makeita ja kahvi on kuin kuravettä.
Kyllä näin on että viro voittaa suomen ruoka ja juoma jutuissa mennen tullen.