Paluu karuun todellisuuteen
Kirjoitin taannoisessa blogi-merkinnässäni Kehittyvien maiden valuutat ovat heikentyneet seuraavaa:
Viron pääministeri Andrus Ansip on varma, että Viron valtion tähänastiset kululeikkaukset riittävät. Onkohan näin? Budjetin tulopuoli perustuu liian optimistisille arvioille ensi vuoden työllisyyden ja yksityisen kulutuksen kehityksestä.
On ikävää olla oikeassa.
Perjantaina 9.1.2008 Äripäev kertoo laajasti joulukuun verokertymän vähäisyydestä. Arvonlisäveroja oli kertynyt viime vuoden samaan jaksoon verrattuna -31,6 prosenttia vähemmän. Tämän vuoden 2009 budjetin toteutuminen pienellä miinuksella on näin vähäisillä verokertymillä epärealistinen. Maastrichtin kriteerien täyttäminen budjettivajeen osalta (enintään 3 prosenttia) näyttää nyt kaukaiselta haaveelta. Äripäev toteaa, että verokertymien vähäisyys sai poliitikot sanattomiksi.
Viron budjetin tulopuolen suurimmat erät ovat sosiaalimaksut ja arvonlisäverotulot. Yritysverohan on O prosenttia ja tulovero on 21 prosentin tasavero. Karkeasti yksinkertaistaen Virossa budjetin tulopuoli perustuu kulutukseen. Jos virolaiset eivät kuluta, ei arvonlisäverotuloja kerry. Entinen valtiovarainministeri Taavi Veskimägi toteaa Äripäevassa sattuvasti: “Toisen laineen efekti on vasta tulossa. Kun arvonlisäverotulojen väheneminen on jo nähtävissä, niin sosiaalimaksujen ja verotulojen lasku on vasta tulossa.”
Viron verotuksen rakenne auttoi Viron 1990-luvulla nopean kehityksen tielle, mutta laskukautena verotulojen riippuvuus kulutuksesta tekee budjetista haavoittuvaisen.
Viime aikoina yhä useammat virolaiset kommentaattorit ovat haikailleet IMF:n suuntaan sillä tiedossa on, että Latvia on joutunut tekemään tiukkoja leikkauksia IMF:n pakottamana. Jotkut kommentaattorit ovat sitä mieltä, että IMF:n koirakoulu saisi Vironkin tekemään kivuliaat leikkaukset, joihin omat poliitikot eivät pysty.
Toivottavasti virolaiset saavat ikävät budjettileikkaukset tehtyä ihan itse.
Tagit: Andrus Ansip, Latvia, Maastrichtin kriteerit, Taavi Veskimägi, Viron vuoden 2009 budjetti
Lähetä
Tuota uskoa siihen että kulutus pysyy vaikka halpa velkaraha vähenee ihmetytti minuakin pitkään, mutta ilmeisesti hallinnossa oltiin humaltuneita menestyksestä ja ei ymmärretty missä oikeasti mennää reaalitasolla ja mistä se raha kulutukseen tuli. Toisaalta en ole nähnyt mitään jaottelua tuosta ALVin kertymisestä, eli onko iso syyllinen tuohon laskuun esim rakennusteollisuuden laskusuhdanne, vai onko koko kulutus sakannut eri sektoreilla.
Mielenkiintoisinta on kyllä se, että hirttävätkö poliitikot itsensä eurotavoitteisiin kiinni täysin, ja luopuvat niistä vasta sitten, kun on ihan pakko. Vai ajatellaanko euroa turvasäilönä johon on päästävä maksoi mitä maksoi, että maailmantalouden iso paha susi ei syö ja aiheuta pakkodevalvaatiota.
Blogisti toivoo, että Viro tekisi budjettileikkauksensa ilman IMF:n apua. En nyt ole varma, tiedänkö asiasta tarpeeksi, mutta olen ainakin alustavasti eri mieltä. Korjatkoon joku viisaampi, jos tässä ajatteluketjussani on nyt jotain perustavaa laatua olevaa heikkoutta.
Viron hallituksen vaihtoehdot ovat todella vähissä. Yhtään helppoa tietä tilanteesta ulos ei ole. Eikä sellaisia keskivaikeitakaan teitä. Onko mitään tietä?
IMF ottaa itselleen merkittävästi valtaa, joka on luonnollisesti pois poliitikoilta, ja kun demokratiassa eletään, niin valta on pois myös äänestäjiltä. Tämän asian kanssa kyllä pystyy tavallinen kansalainen elämään; suurin osa muistaa miehitysvuodet, jolloin valtaa ei ollut tavallisella virolaisella kuin omiin pikku asioihinsa, ja naimisissa olevilla miehillä ei usein tämänkään vertaa.
IMF tuo mukanaan rahaa. Latvia sai 7,5 miljardia euroa, lainaksi tosin. Korkoa en tiedä, mutta lienee kohtuullinen.
No, joko Viro tekee ikävät päätökset itse ja ei saa lainarahaa, tai sitten ikävät päätökset tekevät IMF:n asiantuntijat ja lainarahaa tulee esimerkiksi 5 miljardia euroa. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa korvissani aika kilpailukykyiseltä.
Onkohan vielä kolmaskin vaihtoehto. Viro ei hae IMF:n apua nyt, vaan vasta keväällä, kun tilanne on entisestään heikentynyt. IMF tulee apuun 2-3 miljardin euron paketilla. Summa on pienentynyt, koska tällä välillä on moni muukin maa turvautunut IMF:ään ja rahaa ei ole enää rajattomasti käytettävissä.
Nimimerkki Sandcrab kirjoitti aikanaan aivan erinomaisen kommentin blogiin ”Viron talouden neljä dilemmaa (27.11.2008)”. Suora lainaus:
”Minä sanoisin kyllä, että bägistä olisi parempi kaivaa edes se rescue ja lyödä vaikka taaksepäin, kunhan päästään takaisin raffista väylälle”.
Olisiko avunpyyntö IMF:ltä nyt sitten tuo tarvittava taaksepäinlyönti?
D-day lähestyy.
Ei taida toteutua ns. sisäinen devalvaatio. Se olisi pitänyt tehdä jo edellisen vuoden alussa. Julkisen sektorin palkkojen alentaminen (useita kymmeniä prosentteja) ei taida olla poliitikoille sen helpompi päätös kuin devalvaatio. Palkkakustannukset ei ole olleet Viron kilpailukyvyn ongelma tähänkään saakka, joten näihin palkanalennus ja sisäinen devalvaatio juttuihin en alunperinkään suhtautunut kovin vakavasti.
Viron talous pitäisi nyt jollakin tavoin saada tienaamaan euroja, joilla lainat maksetaan. Nykyisessä tilanteessa niitä ei tule investointeina ja lainarahana. Ainoa keino saada eurojen tienaaminen käyntiin on devalvaatio. Sen seurauksena investoinnit lisääntyvät ja nykyiset ja tulevat vientiyritykset tuovat tuloja kansantalouteen.
Mielessäni pyörivä mystinen avoin kysymys on se, että mistä näitä menoja oikein voi leikata valtiossa, joka on koko uuden itsenäisyytensä ajan hehkuttanut sitä, kuinka verorasite pidetään alhaisena ja valtion menot minimissään.
Kun mikään muu ei auttanut, turvauduin ns. RTFM-metodiin ja etsin netistä Estonian State Budget Bookin (www.fin.ee). Noin 50% budjetista menee sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä koulutukseen ja muu sinne sun tänne.
Eli homma onkin aika yksinkertainen: pistetään mummot, lapset ja muut työnvieroksujat kärsimään. Eiväthän nuo yhteiskunnan loisryhmät edes tuota mitään. Lisämomenttia säästöihin saa vielä julkisen sektorin palkkojen leikkausesta, sillä onhan 900 euroa bruttona kuussa aivan liikaa vaikkapa peruskoulunopettajalle.
Ihan mitä tahansa, kunhan vain veroja ei jouduta nostamaan. Sehän olisi hyvinvointivaltiososialismia ja varma tie kommunismin syövereihin. Samalla jäisi myös vähemmän rahaa auton, asunnon ja taulutelevision leasing-maksuihin ja sms-lainojen takaisinmaksuun.
Sandcrab,
Kyllä eurokelpoisuus on Virossa ykköstavoite ja euro nähdään pelastusrenkaana.
Golfmängija,
Avunpyyntö IMF:ltä olisi Virolle sama kuin pelin keskeyttäminen ja golfmailojen luovuttaminen toiselle pelaajalle, so. IMF:lle.
Käsittääkseni valtion ykköstavoite on kaikissa olosuhteissa täyden suvereniteetin eli itsemääräämisoikeuden säilyttäminen. Olen kuullut luotettavista lähteistä, että IMF tosiaan ottaa itselleen merkittävästi valtaa. Toisaalta kuvaat varsin hyvin tilannetta, jossa ajan kulumisen myötä viivytystaistelun jälkeen voidaan joutua tilanteeseen, jota aluksi pyrittiin välttämään. Budjetin paikkaaminen lainarahalla on Viron tilanteessa käsittääkseni hyvin kilpailukykyinen ratkaisu (monta kertaahan on todettu, että Viro on EU:n vähiten velkaantunut maa). Tosin saattaa hyvin olla, että Viro ei tällä hetkellä saa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta rahoitusta, vaikka Viron luottokelpoisuus on sinällään asiallinen,A1 (Moody’s)/A (Standard & Poors). Tiedossani ei ole, onko Viro viime aikoina tutkinut mahdollisuutta hakea kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta rahoitusta. IMF:n rahoitus voi siis sittenkin olla kilpailukykyinen vaihtoehto ratkaista budjetin suunniteltua suurempi alijäämä (suunnitelmissa on siis -1,9 prosentin alijäämä, joka nyt siis uhkaa riistäytyä käsistä).
Psykologisesti on tietenkin niin, että kansan purnatessa IMF:ää olisi helpompi syyttää ikävistä leikkauksista.
Yrittäjä Tallinnasta,
“Viron talous pitäisi nyt jollakin tavoin saada tienaamaan euroja, joilla lainat maksetaan.” Olen samaa mieltä kanssasi, tämä on se tuhannen taalan kysymys, mutta auttaisiko devalvaatio sittenkään? Toisiko devalvaatiov investointeja? Työn tuottavuuden alhaisuus edelleen on suuri ongelma, Viro on alle EU:n keskiarvon.
Eemeli,
Olen RTFM-metodin vankka kannattaja, siksi blogimerkinnässä oli suora linkki Viron budjettiin. Viron valtion kustannusten osuus on 35 % BKT:sta. Budjettileikkaukset kohdistuisivat pitkälti juuri mainitsemiisi ihmisryhmiin, toki hyvinä aikoina hallinto taisi päästä paisumaan ja sen toisen 50 %:n leikkaukset menisivät hallinnon leikkaamiseen. Hallitus piti kiinni eläkkeiden korotuksesta (eläkkeet olivat ja ovat edelleen pienet) ja perhe-etuudet ovat viimeinkin saaneet aikaan syntyvyyden nousun niin, että virolaisten syntyvyys on ylittänyt kuolleisuuden. Nämä seikat painavat myös puntarissa. “Ihan mitä tahansa, kunhan vain veroja ei jouduta nostamaan”. Jos tarkoitat tällä tuloveroja, niin tämä on Viron politiikkana.