Virolaiset ottavat matkustamisesta kaiken ilon irti
Virolaiset ovat riemukasta ja piristävää matkaseuraa.
Kävin viikonvaihteessa Tukholman risteilyllä tyttöjen kanssa. Lähtösatamana oli Tallinna, laivana Tallinkin omistama M/S Victoria I ja matkaseurana kolme virolaista iloista ja kaunista naista.
Valmistauduimme Tukholman matkaamme huolella. Tytöt hankkivat ensimmäisen illan eväät ja juomat, sillä tottakai hytissä pitää olla juomaa ja ruokaa. Tiedossa oli, ettei hytin ikkuna aukea, joten ruokia ei saanut ulos kylmään. llalliseksi meillä oli suolakurkkua, savujuustoa, sieni- ja silakkasalaattia, leipää, viinimarjoja ja paljon muita herkkuja. Seuraavana aamuna söimme kunnon aamiaisen. Kalliissa Tukholmassa meidän ei luonnollisesti kannattanut syödä, koska illaksi oli luvassa laivan hyväksi tiedetty seisova pöytä, viroksi muuten rootsilaud.
Sanomattakin on selvää, että kaunis Tukholma teki vaikutuksen meihin. Natalia, joka oli ensimmäisellä länsimatkallaan, ihmetteli erityisesti sitä, kuinka ruotsalaiset voivat jättää polkupyöränsä pihalle. Lasnamäessä pyöriä ei voi säilyttää ulkona. Merenkäynti avoimella Itämerellä (viroksi Läänemeri eli Länsimeri) oli yllättävän kovaa, Suomen ruotsinlauttojen reitti on enemmän saariston suojassa.
Olen aikaisemminkin huomannut, että monet virolaiset suhtautuvat matkustamiseen suurella intohimolla, mutta samalla hyvin suunnitelmallisesti ja järkevästi. Tämä juontaa – kuinkas muuten – juurensa neuvostomiehityksestä. Neuvostomiehityksen yksi monista ikävyyksistä oli ulkomaille matkustamisen kielto tai ainakin äärimmäinen vaikeus. Tämä tosiasia on mielestäni yksi Neuvostoliiton hajoamisen vähemmän tunnustettuja syitä. Jos ihmiseltä on kielletty vapaa liikkuminen, kaipaa hän sen mahdollisuutta enemmän kuin varsinaisesti tarvitsisikaan.
Oli niin tai näin, virolaisilla on vielä tänä päivänä patoutunut matkustamisen tarve, jota 17 vuotta ei ole riittänyt poistamaan. Ja kyllä he matkustavat. Euroopan unionin lyhyimmistä lomista huolimatta kollegani ovat kiertäneet Burmat, Borneot ja Amerikat. Tehokkaasti he käyttävät loman jokaisen tunnin hyväkseen ja matkojen tempo on häkellyttävä. Lepolomat ovat suomalaisia varten.
Virossa on matkakirjojen buumi ja monen kirjan aiheena on virolainen ulkomailla. Esimerkiksi Epp Petronen toimittama kirjasarja virolaisnaisten elämästä ja kokemuksista ulkomailla on hyvin suosittu. Olev Remsu muistelee kirjassaan Kodunt kaugemal – Reisikirjad laiast maailmast (Kotoa kauempana – Matkakirjeet laajasta maailmasta) ensimmäistä matkaansa ulkomaille Suomeen vuonna 1991:
“Sydän värisi, kun astuin Helsingissä maankamaralle, en pysynyt nahoissani. Vihdoin pääsin minäkin tänne! Sen jälkeen tulivat pitkät oleskelut Kiinassa, maailmanympärimatka, Afrikka ja Aasia.”
Vuosi 2009 tulee olemaan julma Viron matkatoimistoille ja moni matkatoimisto lopettaa, mutta laskukauden jälkeen matkustaminen kasvaa varmasti. Tällä vuosituhannella matkoihin käytettiin sumeilematta velkarahaa eikä vain kulutusluottoja, vaan usein asuntolainat onnistuttiin mitoittamaan ainakin yhtä matkaa isommiksi. Nyt on asuntolaina- ja matkustusbuumi ohi ja lainojen takaisinmaksun aika.
Virolaiset osaavat nauttia, eikä matkoilta haeta luksusta vaan uusia kokemuksia. ”Myös perheet voivat hyvin yöpyä hostelissa”, selitti eräs suuremman yrityksen virolainen rahoitusjohtaja minulle kertoessaan taannoisesta perhelomastaan Riiassa ja “kesäisin me tietenkin telttailemme”. Hyvä kollegani muisteli lomamatkaansa Helsingissä. Hän oli perheensä kanssa matkustanut metrolla metroradan päästä päähän – viisi kertaa.
Minä ainakin otan oppia virolaisten matkustustavoista ja yövyn seuraavalla kerralla hostelissa ja yritän katsella maailmaa avoimin ja vähän vähemmän vaativin silmin.
Tagit: Epp Petrone, Itämeri, M/S Victoria I, Matkatoimistot, Neuvostomiehitys, Olev Remsu, Tallink, Tukholma
Lähetä
Kuunnellut tuttujen ja puolituttujen kommentteja Egyptista jonne Virostakin lennetaan paljon. ‘5* hotelleissa on vain Venalaisia, menkaa 3* tai 4* hotelliin.
Kavinpa eilen tutustumassaT Tallinnan Swissotellin huoneeseen, aiemmin olen kaynyt vain ravintolassa. Aika hienot nakymat ja eika huoneessakaan voi valitta… Hotellissa asunut tuttu vertasi aamiaista Olumpiaan jossa viimeksi asui “liian hieno, yksi pala juustoa per lautanen”. Mutta oli eilen Swissotellinkin aulassa suomalaisryhma olutkarryt repussa
Tallinkin laiva kyllä vähän heiluu kovassa merenkäynnissä, mutta parikymmentä sitten omaehtoiselle ulkomaanmatkalle joutui lähtemään kumiveneellä. Ohessa Junnu Vainion nerokas sanoitus ”Aleks ja Jaan” –nimiseen kuplettiin. Väittäisinpä, että kyseessä on Suomen kaikkien aikojen neuvostovastaisin biisi.
http://lirama.net/song/278313
Tuo patoutunut matkustamisen tarve näkyy muuten ainakin hyvin toimeentulevissa latvialaisissa ja liettualaisissa, he viettävät lomistaan kotimaassaan suunnilleen sen ajan, mitä lentokentälle ajo kestää. Ilmiötä voisi verrata melkeinpä siihen, kun golfari pitkän talven jälkeen pääsee taas kentälle.
Kaikki eivät malta odottaa:
http://www.freshmedia.fi/Eesti_Talvigolf.htm
Sama meininki, tai ainakin oli vielä viime vuonna, täällä Latviassa. Suurin osa tutuistani matkusteli milloin minnekin. Itse usein ihmettelin, mistä he sen rahan matkoihinsa oikein taikovat. No, se taikominen lienee vaikeutunut vähän tällä hetkellä eikä niin kovaa matkustelubuumia taida olla enää. Se on hieman kuin shampanjapullon korkki. Kun se poksahtaa auki, niin sitten mennään vauhdilla ulos ja joka suuntaan.
Siinä muuten lienee yksi syy valuutan arvon laskemisen kiivaaseen vastustamiseen. Taas tuntisimme itsemme köyhemmiksi vaikkei oikeasti varakkaita olla nyttenkään. Maan tapa on kuitenkin myös näyttää ulospäin sitä vähäistäkin hyvinvointia.
Ainakin Narvan suunnalla pahoitellaan sitä, että nykyään (itsenäistymisestä lähtien) kukaan ei voi matkustaa, kun on liian kallista.
Neuvostoaikana taasen oli mahdollista mennä käymään Mustanmeren rannalla tai Moldovassa (ainakin nuorten leireille Moldovaan on Narvan suunnalta menty (ja leiristä hyvät muistot, ei siis sellainen propagandaleiri kuin yhtäkkiä suomalaiselle voisi mieleen tulla))..
Eli kyllä etelään on matkustettu ennenkin, mutta se on ollut kuitenkin “kotimaanmatkailua”, ja se ihmeellinen ja mielenkiintoinen länsi on nyt se uusi asia.
Tuosta Junnun laulusta vielä sellainen, että anoppi on sitä mieltä, jotta ennen sai tavaraa, sitä ei ollut kuin yhtä laatua mutta sitä sai. Nykyään valikoima on iso, mutta esim. kenkiä kaupassa (Narvassa) on yksi pari/malli, joten jos löytyy sopivat muuten, niin koko ei passaa.. Eli ei ole kaupankäynti paljon parantunut (tosin, sen aikaa kun olen Narvan suunnalla reissannut, niin viimeisen 5 vuoden aikana on valikoimakin parantunut, eli ei tartte ihan kaikkia kauppoja kiertää kenkäparin takia)..
Virolaisena voin sanoa, että matkustamishalun juuret ovat hyvin paljon NL:n miehitystä syvemmällä. Suomalaiset usein luulevat, että monet asiat johtuvat siitä, vaikka se on ehkä vain hieman vahvistanut joitakin taipumuksia. Oma sukuni ei asunut miehityksen aikana Virossa, mutta matkustaminen on aina ollut aivan yhtä tehokasta ja innokasta. Uuden kokeminen ja näkeminen ja meneminen sinne minne nenä näyttää kuuluu virolaiseen mentaliteettiin. Ihan yhtä helposti virolaiset lähtivät aiemmin uudisraivaajiksi tai siirtolaisiksi.
Matkustusta(kin) Virosta käsin seuraavana on häkellyttävää nähdä kuinka esim. Lufthansan tarjousliput takavuosina menivät kuin kuumille kiville. Hinta tyyliin 500€ menopaluu Brasiliaan. Mitä siitä että lipussa muutosoikeutta ei ole tai että ensin piti matkustaa 4 tuntia autolla Riikaan josta lento Frankfurtiin josta sitten eteenpäin. Ja sama homma tullessa. Ennenkuin suomalainen kovasti meininkiä arvostelee, pitää mielestäni ymmärtää että matkalla olo (vääräänkin suuntaan lentäessä) on jo osa koko pakettia. Jos Bangkokin reissu alkaa aamuseitsemän lennolla Amsterdamiin jossa 5,5 tunnin odotus jotta iltapäivän lopulla päästään taas lentämään Tallinnan/Helsingin yli…pitää ymmärtää että tämä on sitä matkustamista. Vaikka matkapäiviä menisi vähän hukkaankin niistä lyhyistä lomista. Virolainen osaa nauttia pienestäkin matkasta, suomalaiselle on ehkä tärkeintä kokonaismatka-aika ja vaivattomuus.
Balttien lomanviettotavoista en tiedä mitään, mutta nuo blogistin mainitsemat “suomalaisten lepolomat” kuulostavat vähän vanhahtavilta. Eiköhän suomalaistenkin reissujen painopiste ole siirtynyt Rhodoksen rantalomista vähän eksoottisempiin ja toiminnallisempiin matkailumuotoihin. Ei silti, loman tarkoitushan lienee voimien kerääminen arjen aherrukseen, siinä mielessä lepo on lomalla paikallaan, kenelle missäkin muodossa.
Toivotan blogistille onnea hostel-asumisessa ja muussakin kurjuuden maksimoinnissa. Toiselle valinta voi olla kukkaron sanelema juttu, toiselle kulkuriromantiikkaa. Golfmängijalle tiedoksi, että toimintalomani lempiharrastuksesi parissa sujuu täällä Turkissa loistavissa olosuhteissa.
Ja tuo matkustusinto ja intensiteetti on sama vironvenäläisillä ja vironeestiläisillä! Kyllä jalat kipeytyy heidän kanssaan reissatessa. Halvaksi kyllä tulee esim. Helsingissä, kun ihan ilmaiset nähtävyydetkin kelpaavat heille.
Mökkilomailussa sama juttu, suomalainen menee lepäämään, virolaiset ja venäläiset kitkemään, kastelemaan ja kuokkimaan.
Ulkomailta täytyy muistaa aina tuoda “välismaa kommi” tuliaisiksi
Tere Lenina,
t2nud, et lugesid mu Moldova raamatut! Mul on hea meel, et sulle meeldis!!!
Ja palun-palun-palun s6ida Moldovasse!
Kui soovid, v6in aidata leida kontakte Moldova ajakirjanikega.
Ka t88tab soomlane Matti ikka veel OSCE missiooni PR spetsialistina, kellel oleks ilmselt hea meel kaasmaalasega kohtuda.
Kirjuta mulle, kui vajad abi.
Parimate tervitustega Ottawast.
Marje
Juuli l6pus ka Eestis