Rakastavatko suomalaiset enää virolaisia?
Sami Lotila on Virossa asuva suomalaistoimittaja, joka kirjoittaa kolumneja Õhtulehteen otsikolla “Suomalaisen totuus Virosta”. Viimeinen kolumni 4.3.2009 “Hyeenan moraali ja simpanssin tavat” on todella reipas. Kolumni on tähän mennessä kerännyt kokonaista 800 kommenttia. Poimin vapaasti suomentaen muutamia näytteitä Lotilan sanan säilästä:
“Viron talousihme? On todella ihmeellistä, että on olemassa maa, joka yrittää pärjätä ilman mitään taloutta.”
“Hyvää virolaista kehitystä: Neuvostoliiton rikkaimmasta maasta Euroopan unionin kaikista köyhimpien maiden joukkoon.”
“Virolaisen moraali on yhtä puhdas kuin alusvaatteet, jotka virolainen vaihtaa kerran viikossa. Niin usein? Vaatteet saa puhtaaksi pesten, mutta moraalin kanssa onkin vaikeampaa. Virolaisella moraalilla varustettu mies pesee mieluummin rahaa kuin alusvaatteitaan.”
“Virolainen yhteiskunta on kuin hyeena, joka armottomasti repii rikki heikot ja jättää preerialle kuolemaan.”
Kansanedustaja Hannes Rumm pohtii 19.3.2009 Õhtulehden artikkelissaan “Miksi suomalaiset eivät enää rakasta meitä“ kansojemme välisten suhteiden nykytilaa ja palaa aiheeseen blogissaan vielä laajemmin. Rumm aloittaa toteamalla: “Kun katsoo mediaamme, näyttää viimeisen parin vuoden perusteella todellakin siltä, että Suomen ja Viron väliset naapurisuhteet olisivat yhtä hyvät kuin Israelin ja Palestiinan väliset suhteet.”
Viron lehdistössä ovat suomalaiset Johan Bäckman, Leena Hietanen ja Sami Lotila viime aikoina saaneet paljon pastatilaa räväköillä kannanotoillaan. Toki tasapuolisempiakin kirjoituksia löytyy, esimerkkinä vaikka Jarmo Virmavirtan kolumnit Eesti Päevalehdessä.
Rumm on aivan oikeassa siinä, etteivät tasapuoliset ja asialliset kirjoitukset nykyisenä ”klikkailun” aikana takaa sitä, että ihmiset painavat enteriä. Ja tietenkin on niin, että mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän mainoskruunuja tai euroja kyseinen media ansaitsee. Olenko naiivi, jos väitän, ettei sensaatiohakuinen kirjoittelu maidemme lehdistössä puolin ja toisin voi oikeasti vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme naapureistamme? Vai onko niin, että internet ja klikkauksien metsästys on pysyvästi muuttanut tiedonvälitystä viihteellisemmäksi ja kärjistävämmäksi?
Ja vastauksena otsikon kysymykseen:
Kyllä me suomalaiset vielä rakastamme virolaisia ja tulemme jatkossakin rakastamaan.
Vai mitä?
Â
Minä ainakin.
Tagit: Eesti Päevaleht, Euroopan unioni, Hannes Rumm, Jarmo Virmavirta, Johan Bäckman, Leena Hietanen, Neuvostoliitto, Õhtuleht, Sami Lotila
Lähetä
Lenina,
Ei suomalaisten ja virolaisten väleissä mitään vikaa ole, asenneongelmaiset vain etsivät vikaa kaikesta ja kaikista.
Itse olen suomalainen ja voin vain kunnioittaa virolaisten sinnikkyyttä selvitä neuvostoajasta ja jälleenrakentaa maansa näin nopeassa ajassa niinkin hyvään kuntoon kuin mitä se nyt on.
Toki virheitä tehty kun tehdään paljon – mutta pahinta on tehdä virheitä tekemällä vähän. Viron mahdottomasta tilanteesta ei päässyt eteenpäin kuin velkaantumalla, ja se olikin sillä hetkellä paras vaihtoehto koska rahaa oli maailmanmarkkinoilla saatavilla.
Virolaiset pääsevät eroon veloistaan ajan myötä, mutta suomalaiset pullamössöydestään ja selkärangattomuudestaan tuskin koskaan.
Mielestäni jo blogin otsikko sisältää loogisen virheen.
Eivät suomalaiset virolaisia ole koskaan rakastaneet. Suomalaiset vihaavat kaikkia naapureitaan. Virolaisia vihataan vain vähän.
Viha on toki lievempää kuin vaikkapa vuosi sitten ennen Viron talouskriisiä. Pienimmillään viha oli vanhoina hyvinä aikoina, kun Georg Otsilla Suomenlahden ylittäneille riitti yhdet farkut kustantamaan koko viikonlopun vieton vodkineen ja paikallisine sutturoineen. Tuolloin ei ehkä voinut edes puhua vihasta, vaan säälinsekaisesta halveksunnasta.
Suomalaiset vihaavat venäläisiä huomattavasti enemmän kuin virolaisia. Kaikkein eniten vihataan kuitenkin ruotsalaisia. Paavo Nurmen tapaus puhuttaa vieläkin. Vähiten taas norjalaisia, syy löytyy kun katsoo karttaa –yhteinen raja on lyhyt ja sijaitsee harvaanasutulla seudulla. Toki viha on lisääntynyt Norjan öljyrikkauksien ja Lahden 2001 dopingskandaalin myötä.
Eivätpä suomalaiset kauheasti pidä muistakaan ulkomaalaisista. Esimerkiksi USA:ta vihataan ihan julkisesti, afrikkalaisia ja aasialaisia vähemmän julkisesti.
Jos ihan hakemalla hakee maita, joihin kansamme leppeä enemmistö suhtautuu positiivisesti, niin täytyy mennä aika kauas. Kanada, Uusi-Seelanti ja Australia saattavat olla tällaisia maita. Lähempää vaikkapa Tsekki, ehkä Slovakiakin.
Euroopassa on asuttu ja kähinöity jo aika pitkään, ja ongelmattomia naapuruussuhteita on aika vaikea löytää. Aina on joku vähemmistö väärällä puolella rajaa ja jossain sodassa on tullut kuokkaan ja sekös harmittaa.
Tähän nähden suomalaisten ja virolaisten suhteet ovat erittäin hyvää eurooppalaista tasoa (=ei ole avonaisia tai EU:n hautaamia rajariitoja, vuosisatoihin ei kummankaan maan sotilaat ole ryöstäneet ja raiskanneet toisen alueella, ei suunnitella sotaa eikö muita kostoiskuja).
Useasti väitetään, että golfissa parasta on aina silloin tällöin tapahtuvat onnistumisen elämykset. Pötypuhetta. Kyllä kaikkein hauskinta on nähdä pelikaverin epäonnistuvan. Mitä tutumpi kaveri, sitä mukavampaa.
Minä taas aina mietin noista Lotilan kirjoituksista nousevista kohuista, että eikö virossa ole todella mitään kärjistävien kolumnien kulttuuria, vai onko tämän suuttumuksen taustalla vain yksinkertainen kykenemättömyys hyväksyä toisenlainen kuva omasta itsestään.
Virolainen yhteiskunta tuntuu ulkopuolisen silmin aika yhden totuuden yhteiskunnalta, vähän niin kuin suomikin on, mutta huomattavan paljon tiukempana sellaisena. Ehkä osa tästä on oman identiteetin säilyttämisestä kumpuavaa, mutta on lähinnä naurettavaa millä tavalla jaksetaan innostua siitä jos joku yksittäinen Backmanin tai Hietasen kaltainen henkilö kirjoittaa oman mielipiteensä. Hyvä vertailukohta on mielestäni venäläinen tutkija joka ennusti yhdysvaltojen hajoavan osiin, mahtoikohan siitä nousta suuri vakavamielinen kohu? Ko uutinen on lähinnä kaikkialla “maailmalta” huumoripalstalla niiden muiden koirankakasta dna:n jäljittämisten ja muiden “tutkimus”tulosten kanssa, mutta virossa saman kaliiberin kirjoitukset päätyvät juuri etusivulle, ja niitä kommentoidaan vakavasti eri virallisen tason toimijoiden puolesta. Ymmärtäisin tämän ko toiminnan, jos kyseessä olisi esimerkiksi suomalainen kansanedustaja, tai joku muu jotain tiettyä virallisuuden selkänojaa omaava taho (vrt Vladimir Žirinovski).
Toinen mielenkiintoinen näkemys on juuri tämä mustavalkoinen näkemys, jossa olet vihollinen tai ystävä. Tämä mustavalkoinen näkemys paistaa lävitse liian usein, ja voidaankin kysyä että kumpi on parempi ystävä, se joka EAS:n “Welcome to Estonia” hengessä kertoo vain hyviä asioita, vai se joka osoittaa myös mahdollisia ongelmia, sillä ilman ongelmien tiedostamista lienee aika mahdotonta korjata niitä, ja lienee hyvin naivia uskoa että mikään on täydellistä. Mielestäni virolla kuten myös suomellakin on vielä pitkä matka oikeaksi länsimaiseksi yhteiskunnaksi, jossa arvostetaan sitä että on olemassa erilaisia mielipiteitä, ja sitä että niistä voidaan saada uutta ajateltavaa, vaikka ei oltaisikaan samaa mieltä tai edes oltaisi samaa mieltä siihen liittyvien faktojen tulkinnasta ja käsittelystä.
Virolaiset ne osaavat käyttää tilaisuutensa. Haukkuvat suomalaiset kaikesta mahdollisesta, jota varmaankin on aivan liian vähän pienen baltialaismaan heikon itsetunnon pönkittämiseksi.
Varastivat meiltä jopa kansallislaulumme! Voiko nolompaa olla, voiko maailmasta löytää jonkun toisen maan, joka varastaa naapurinsa vuosikymmeniä käyttämän kansallislaulun. Go home, shame on you!
Viro on häikäilemättömän kapitalismin näyteikkuna ja Nato maa. Periaatteessa Suomen vihollinen. Kyllä vihollistakin voi rakastaa, mutta kuinka kauan ?
Jep! Mistä ihmeestä Golfmängijän viha oikein kumpuaa? Eikö se pallo mene sinne koloon ja sitten haet syntipukkia naapurimaista? Miksi pitää vihata ruotsalaisia ja venäläisiä ja suunnilleen kaikkia muitakin? Olen työskennellyt jonkun vuoden ulkomailla yhteisöissä, joissa on ollut useiden kansakuntien edustajia. Siellä suomalalinen tuntee heti olevansa kotonaan skandinaavien, venäläisten ja virolaisten seurassa. Latvialaiset ovat tylyä ja kummallista väkeä, mutta heitäkään ei tarvitse sentään vihata.
Ainakin edelleen virolaiset jaksavat antaa rakastavia neuvoja tyhmemmilleen, pohjoisen poromaan asukkaille, jotka eivät aina osaa arvostaa virolaisten suunnatonta viisautta vaan mutisevat jotain “maailman koppavimmista kerjäläisistä”.
Luin artikkelia 4.3.2009, en voi sanoa, että Lotilan kaltainen pystyisi vaikuttamaan Suomi-Viro suhteisiin. Virolasten kommenteissa nyt ei missään tapauksessa ole mitään suomi-vihaa! Totta on, että kirjoituksen törkeys hämmentää (Tundub, et Eesti koolide põhiülesandeks on toota stressis, olematu enesehinnangu ja tühja pilguga pärdikuid, kelle kõrval lobotoomia operatsiooni läbikäinud tunduvad rõõmsad ja algatusvõimelised.
Suomeksi:
Näyttää siltä, että Viron koulujen päätehtävänä on tuottaa stressiä, olematon itsetunto ja tyhjän silmäyksellä apinoita, jonka vieressä lobotomia operaation saanut näyttävät iloisia ja aloituskykyisiä.).
Ei Lotila ole SUOMALAISET!
Tämä artikkeli 04.03.2009 : http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=318592
Kommentoi: onko Eestlane on todella apinan tapoihin?
Tämä sivu käännettiin automaattisesti kieleltä viro.Takaisin hakutuloksiinNäytä alkuperäinen internetsivu tai siirrä hiiri tekstin päälle, jolloin näet alkukielen:
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=et&u=http://www.ohtuleht.ee/index.aspx%3Fv%3Dforum%26subtopicID%3D137734&ei=4IqySeSvL6aA1QXb_siLAQ&sa=X&oi=translate&resnum=1&ct=result&prev=/search%3Fq%3DLotila%252Bh%25C3%25BC%25C3%25A4
Suhtautuminen naapureihin – niin ihan tavallisiin kuin valtiollisiin taitaa olla erilaista. Minä en ole koskaan rakastanut naapureitani ja ajatus, että naapurin Vitali tai Andres rakastaisivat minua tuntuu ainoastaan kiusalliselta. En ole suomalaisena koskaan rakastanut ruotsalaisia tai virolaisia, virolaisena en rakasta suomalaisia enkä muita naapurikansoja. Hyvä naapuri hoitaa minun mielestäni omat asiansa, ei sotkeennu minun elämääni, on kohtelias ja tarvittaessa avulias, osallistuu yhteisten asioiden hoitoon ja siivoaa jälkensä. Muuten en halua tietää naapureistani.
Naapurirakkaus on käsitteenä minulle aika vieras, rakkaus kuuluu enemmän perheen piiriin ainakin minun maailmassani.
Taitaa Eesti vihdoin päästä eroon Lotilasta kun keltaisiin lehtiin roska-artikkeleitten kirjoittamisen sijaan siirtyy keltaisen lehden päätoimittajaksi.
http://www.marmai.fi/uutiset/article262865.ece
Tallinna hurraa.
Kovasti kummeksun puhetta vihasta ja tietämättömyydestä suomalaisten suhtautumisessa virolaisiin. Jo viisikymmentäluvulla, koululaisena, luin paljon Virosta ja Viron kohtalosta toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen. En ymmärrä väitteitä, joiden mukaan Suomessa ei tiedetty niistä. Minä ainakin ja luokkatoverini tiesimme. Saimme tietomme suomalaisista lehdistä ja kirjoista, eihän kielitaitomme olisi riittänytkään muukielisiä lukemaan.
Ja me rakastimme Viroa ja virolaisia omalla koulupojan tavallamme. Meillä oli myös opettajia, jotka kertoivat meille Virosta totuuksia, oikeita totuuksia, ei mitään propagandaa. Ja ainakin minä luin kaiken vironkielisen kirjallisuuden mitä käsiini sain. Eihän sitä tosin paljon ollut, enimmäkseen lyhyitä katkelmia, mutta kuitenkin. Kansakoulun laulukirjasta muistan vieläkin vironkielisen laulun alkusanat: “Ãœks paikage siin ilmas on”. (Hämmästyneenä saatoin muuten todeta, että 70-luvulla tapaamani ruotsinvirolainen ikätoverini, nainen, ei tuntenut tätä Lydia Koidulan runoa, jonka suomennos on tuttu jok’ikiselle suomalaiselle.)
Vihaa tuskin kukaan suomalainen Viroa tai virolaisia kohtaan tuntee. Mutta paljon on meitä, joiden sydän sykähtää lämpimästi aina kun kuulemme sanat Viro ja virolainen.